S
Silja.S
Vieras
Olen opettanut lapset tiettyyn rytmiin, josta voidaan tarpeen tullen myös poiketa ilman suuria ongelmia. Esimerkiksi talvisin nukkumaanmeno klo 20, kesällä saa valvoa 20.30. Mummolakäynneillä saavat valvoa noin klo 22.00 ja jaksavatkin sinne kukkua, mutten ole huomannut minkäänlaisia ongelmia paluussa takaisin kotiaikoihin. Aamulla heräävät talvisin noin klo 7., kesäisin klo 7.30-08.00 paitsi työaamuina on pakko herättää tuohon aikaisempaan aikaan (7.30) vaikka tahtoisivatkin nukkua pidempään.
Ei tähän ole mitään muuta niksiä kuin opettaminen, totuttaminen, ja toistuvat iltarutiinit. Kyllä minäkin muistan, kun esikoinen joskus 2v. saattoi valvoa sinnillä jonnekin yhteentoista illalla, kunnes tein siitä kertakaikkiaan lopun. Muutin radikaalisti tyyliä ja aloin noudattamaan säntillisesti tiettyä rutiinia, jonka lapsi lopulta (taistelun jälkeen) oppi yhdistämään nukkumaanmenoon. Se väsymys tavallaan meni päälle heti, kun siirryin tekemään tiettyjä juttuja illalla (iltapalan valmistelu, iltapalan syönti, iltapissa ja hampaidenpesu, iltasatu). Kun se mielleyhtymä näiden toimenpiteiden ja nukkumisen välille syntyi, lapsen aivot vaan napsahtivat väsyasentoon kuin itsestään.
Ei tähän ole mitään muuta niksiä kuin opettaminen, totuttaminen, ja toistuvat iltarutiinit. Kyllä minäkin muistan, kun esikoinen joskus 2v. saattoi valvoa sinnillä jonnekin yhteentoista illalla, kunnes tein siitä kertakaikkiaan lopun. Muutin radikaalisti tyyliä ja aloin noudattamaan säntillisesti tiettyä rutiinia, jonka lapsi lopulta (taistelun jälkeen) oppi yhdistämään nukkumaanmenoon. Se väsymys tavallaan meni päälle heti, kun siirryin tekemään tiettyjä juttuja illalla (iltapalan valmistelu, iltapalan syönti, iltapissa ja hampaidenpesu, iltasatu). Kun se mielleyhtymä näiden toimenpiteiden ja nukkumisen välille syntyi, lapsen aivot vaan napsahtivat väsyasentoon kuin itsestään.