Avopuolisoni on myöntänyt syntyneensä kultalusikka suussa. Ei puhuta mistään miljonääristä, mutta esim. omiin lähtötilanteisiini verrattuna ja monen muunkin silmissä miehellä on taloudellisesti varsin hyvin asiat.
Minua sen sijaan ärsyttää suunnattomasti, miten ihminen joka saa lahjaksi grillejä, tallentavia digibokseja, tietokoneita, uusia vaatteita plus sen lisäksi lapsemmekin lähes vaatetetaan ilmaiseksi puhumattakaan muista sinänsä pienistä hankinnoista mutta joista yhteensä tulee ajan kanssa ihan hurjan iso taloudellinen säästö (mies tuskin edes hahmottaa miten paljon nuo jatkuvat pienet hankinnat helpottavat meidän tilejämme). Niin mies kehtaa valittaa kuinka taloudellinen tilanteemme voisi olla parempi!!!
Sillä ei ole mitään käsitystä siitä mitä on todellinen köyhyys. Sen maailma on pienestä pitäen pyörinyt idyllisellä kotikadulla jossa ihmisillä on ollut uudet talot ja autot eikä sen suurempia murheita. Minua oikeasti hävettää miten se kehtaa valittaa ja ennen kaikkea ärsyttää. Sitten kun se on tottunut asioihin jotka on minulle ja monelle muullekin luksusta, ärsyynnyn ettei osaa arvostaa sitä kaikkea materiaa mitä hänellä/meillä jo on! Ihan kuin pitäisi saada vain lisää, lisää ja lisää.. Itse taas asunut lapsuutensa pienessä nuhjuisessa mummonmökissä ja lähtenyt kotoa pari muovikassia mukanaan. Avokki kun muutti pois niin halusi ostaa Askon kalusteet kotiinsa, että on kerralla kunnolliset. Jumakauta, miten moni niitä ostaa tuosta noin vaan kalusteet Askosta kun haluaa.
Tarkoitus olisi rakentaa talokin, enhän minä tilanteesta muuten valita mutta haluaisin sen hemmetin turhan ruikuttamisen pois arjesta kun on ihmisiä joilla oikeasti ei ole varaa moniin asioihin joita meillä on. Millä ukon silmät saa avattua?
Hyvä mies - ei siinä mitään, mutta itse on jo periaatteesta säästäväinen ihminen, onni löytyy muusta kun rahasta ja materiasta jne.. ja kun miehelläkin on aina ollut kaikkea sellaista mitä minulla ei koskaan, niin tuntuu inhottavalta kun toinen ei näe miten rikas on niin muilta osin kuin taloudellisestikin, vaan kehtaa käyttää jopa sanaa "olen köyhä.." |O
Minua sen sijaan ärsyttää suunnattomasti, miten ihminen joka saa lahjaksi grillejä, tallentavia digibokseja, tietokoneita, uusia vaatteita plus sen lisäksi lapsemmekin lähes vaatetetaan ilmaiseksi puhumattakaan muista sinänsä pienistä hankinnoista mutta joista yhteensä tulee ajan kanssa ihan hurjan iso taloudellinen säästö (mies tuskin edes hahmottaa miten paljon nuo jatkuvat pienet hankinnat helpottavat meidän tilejämme). Niin mies kehtaa valittaa kuinka taloudellinen tilanteemme voisi olla parempi!!!
Sillä ei ole mitään käsitystä siitä mitä on todellinen köyhyys. Sen maailma on pienestä pitäen pyörinyt idyllisellä kotikadulla jossa ihmisillä on ollut uudet talot ja autot eikä sen suurempia murheita. Minua oikeasti hävettää miten se kehtaa valittaa ja ennen kaikkea ärsyttää. Sitten kun se on tottunut asioihin jotka on minulle ja monelle muullekin luksusta, ärsyynnyn ettei osaa arvostaa sitä kaikkea materiaa mitä hänellä/meillä jo on! Ihan kuin pitäisi saada vain lisää, lisää ja lisää.. Itse taas asunut lapsuutensa pienessä nuhjuisessa mummonmökissä ja lähtenyt kotoa pari muovikassia mukanaan. Avokki kun muutti pois niin halusi ostaa Askon kalusteet kotiinsa, että on kerralla kunnolliset. Jumakauta, miten moni niitä ostaa tuosta noin vaan kalusteet Askosta kun haluaa.
Tarkoitus olisi rakentaa talokin, enhän minä tilanteesta muuten valita mutta haluaisin sen hemmetin turhan ruikuttamisen pois arjesta kun on ihmisiä joilla oikeasti ei ole varaa moniin asioihin joita meillä on. Millä ukon silmät saa avattua?
Hyvä mies - ei siinä mitään, mutta itse on jo periaatteesta säästäväinen ihminen, onni löytyy muusta kun rahasta ja materiasta jne.. ja kun miehelläkin on aina ollut kaikkea sellaista mitä minulla ei koskaan, niin tuntuu inhottavalta kun toinen ei näe miten rikas on niin muilta osin kuin taloudellisestikin, vaan kehtaa käyttää jopa sanaa "olen köyhä.." |O