Miten ennen pärjättiin?

[vieras myös]

En usko tohon, toki on mahdollista päästä paremmin turvakoteihin, miehille on lyömättömiä linjoja ym ym - mutta kyllä se väkivalta ympärillä on lisääntynyt

Luulisi, että asiasta on tehty tutkimusta ja olisi jotain tilastoja. Valitettavasti minulla ei sellaisia ole tässä käden ulottuvilla. Itse uskon siihen, että ihminen on aina ollut samanlainen peto, emme me osaa muuttua. Väkivaltaa on aina ollut ja tulee aina olemaan. Nykyään onneksi jutut eivät jää piiloon.

Nykyään vaan raaempaa.Varmasti on enemmän puukkoja ym mukana.
Ehkä hyväksikäyttäjätkin lisääntyneet?En tiedä.

 

[Non compos mentis]

Ennenvanhaan kyllä pärjättiin. Ei tarvinnut pikkulapsiakaan viedä päivähoitoon, kun vaan laitettiin narulla kiinni pöydänjalkaan työpäivän ajaksi.

Kaipaako joku muka tuollaisia aikoja? Mitä hienoa ylettömässä pärjäämisessä on?

Muistakaa myös, että silloin elettiin enemmän yhteisönä. Harva asui pelkän ydinperheen muodostamassa perheyksikössä. Siinä menettää yksityisyyttä ja joutuu tekemään kompromisseja, mutta saa myös paljon vastavuoroisesti takaisinkin päin.

Meitä asui 3 lasta sekä vanhemmat 1 h + k -asunnossa 9 vuotta. Alakerrassa samankokoisessa asunnossa asui isäpuoleni isoäiti. Olihan hän tosi iäkäs jo minun ollessani pieni, mutta seuraa kuitenkin. Hain sitten joskus kauppa-autolta Marianne-pussin hänelle ja saatoin saada yhden karssun vaivanpalkaksi. Tällä mummolla oli myös kissa, jota oli kiva silittää.

Ihmisarvoinen elämä puolin ja toisin. Lapset olivat kotona koulun jälkeen ja mummolla oli juttuseuraa. Lapset saivat perspektiiviä elämään, minulla ja tällä mummolla oli ikäeroa 79 vuotta. Ei se pärjääminen tarkoita, että yksin pitäisi olla. Voi pärjätä myös yhdessä. Minusta oli hauskempaa koulun jälkeen kiivetä pihlajaan lukemaan kuin jäädä jonnekin iltapäivähoitoon.

 

[Valon kantaja]

Mä olin mukulana paljon yksin, hyvin pärjäsin. Mut arvatkaapa kuinka monesti toivoin ettei olis yksin tarvinnu olla...

 

[jenni87]

Itsekin olen miettinyt... mitä mä nyt muistan niin ihan hyvin pärjäsin...

Olin kumminkin aina ihan kunnolla iltaan asti yksin kotona, johonkin 19-20 asti.
Jos olin sairaana, olin yksin.

Kesälomat ja kaikki olin yksin. Kävin uimassa yksin (ihme etten hukkunut). Kaiketi on nykymittapuun mukaan ihme että olen elossa. Ja kävin sentään eka ja tokaluokkaa 94-95.

Onneksi ajat ovat muuttuneet.

 

[Tianna]

Ennenvanhaan kyllä pärjättiin. Ei tarvinnut pikkulapsiakaan viedä päivähoitoon, kun vaan laitettiin narulla kiinni pöydänjalkaan työpäivän ajaksi.

Kaipaako joku muka tuollaisia aikoja? Mitä hienoa ylettömässä pärjäämisessä on?

Muistakaa myös, että silloin elettiin enemmän yhteisönä. Harva asui pelkän ydinperheen muodostamassa perheyksikössä. Siinä menettää yksityisyyttä ja joutuu tekemään kompromisseja, mutta saa myös paljon vastavuoroisesti takaisinkin päin.

Meitä asui 3 lasta sekä vanhemmat 1 h + k -asunnossa 9 vuotta. Alakerrassa samankokoisessa asunnossa asui isäpuoleni isoäiti. Olihan hän tosi iäkäs jo minun ollessani pieni, mutta seuraa kuitenkin. Hain sitten joskus kauppa-autolta Marianne-pussin hänelle ja saatoin saada yhden karssun vaivanpalkaksi. Tällä mummolla oli myös kissa, jota oli kiva silittää.

Ihmisarvoinen elämä puolin ja toisin. Lapset olivat kotona koulun jälkeen ja mummolla oli juttuseuraa. Lapset saivat perspektiiviä elämään, minulla ja tällä mummolla oli ikäeroa 79 vuotta. Ei se pärjääminen tarkoita, että yksin pitäisi olla. Voi pärjätä myös yhdessä. Minusta oli hauskempaa koulun jälkeen kiivetä pihlajaan lukemaan kuin jäädä jonnekin iltapäivähoitoon.

Minusta sun tarina ei kuulosta lainkaan pärjäämiseltä vaan oikein lokoisalta ololta. Mä olen tottunut sanomaan pärjäämiseksi melkein sietämätöntä elämää, hengissäpysymistä.

 

[Non compos mentis]

Ennenvanhaan kyllä pärjättiin. Ei tarvinnut pikkulapsiakaan viedä päivähoitoon, kun vaan laitettiin narulla kiinni pöydänjalkaan työpäivän ajaksi.

Kaipaako joku muka tuollaisia aikoja? Mitä hienoa ylettömässä pärjäämisessä on?

Muistakaa myös, että silloin elettiin enemmän yhteisönä. Harva asui pelkän ydinperheen muodostamassa perheyksikössä. Siinä menettää yksityisyyttä ja joutuu tekemään kompromisseja, mutta saa myös paljon vastavuoroisesti takaisinkin päin.

Meitä asui 3 lasta sekä vanhemmat 1 h + k -asunnossa 9 vuotta. Alakerrassa samankokoisessa asunnossa asui isäpuoleni isoäiti. Olihan hän tosi iäkäs jo minun ollessani pieni, mutta seuraa kuitenkin. Hain sitten joskus kauppa-autolta Marianne-pussin hänelle ja saatoin saada yhden karssun vaivanpalkaksi. Tällä mummolla oli myös kissa, jota oli kiva silittää.

Ihmisarvoinen elämä puolin ja toisin. Lapset olivat kotona koulun jälkeen ja mummolla oli juttuseuraa. Lapset saivat perspektiiviä elämään, minulla ja tällä mummolla oli ikäeroa 79 vuotta. Ei se pärjääminen tarkoita, että yksin pitäisi olla. Voi pärjätä myös yhdessä. Minusta oli hauskempaa koulun jälkeen kiivetä pihlajaan lukemaan kuin jäädä jonnekin iltapäivähoitoon.

Minusta sun tarina ei kuulosta lainkaan pärjäämiseltä vaan oikein lokoisalta ololta. Mä olen tottunut sanomaan pärjäämiseksi melkein sietämätöntä elämää, hengissäpysymistä.

Niin, mä en kaikista kurjimpia kokemuksiani tule nettipalstalla levittelemään, koska sillä ei olisi mitään merkitystä. Toisekseen, yritin tarinallani vain tuoda ilmi, että jos ihmiset voisivat tinkiä jostain, voisi saada jotain mukavaa tilalle. Laitostuminen elämän alku- ja loppupäässä on ihan turhaa.

 

[Pessi]

Aloitin koulun -87. Ekan luokan äiti oli kotona, kun pikkuveljeni syntyi. Tokalla luokalla kävin koulun jälkeen iltapäivällä syömässä veljieni hoitopaikassa. Sitten menin yksin kotiin, tykkäsin olla itsekseni.

 

[Tianna]

Ennenvanhaan kyllä pärjättiin. Ei tarvinnut pikkulapsiakaan viedä päivähoitoon, kun vaan laitettiin narulla kiinni pöydänjalkaan työpäivän ajaksi.

Kaipaako joku muka tuollaisia aikoja? Mitä hienoa ylettömässä pärjäämisessä on?

Muistakaa myös, että silloin elettiin enemmän yhteisönä. Harva asui pelkän ydinperheen muodostamassa perheyksikössä. Siinä menettää yksityisyyttä ja joutuu tekemään kompromisseja, mutta saa myös paljon vastavuoroisesti takaisinkin päin.

Meitä asui 3 lasta sekä vanhemmat 1 h + k -asunnossa 9 vuotta. Alakerrassa samankokoisessa asunnossa asui isäpuoleni isoäiti. Olihan hän tosi iäkäs jo minun ollessani pieni, mutta seuraa kuitenkin. Hain sitten joskus kauppa-autolta Marianne-pussin hänelle ja saatoin saada yhden karssun vaivanpalkaksi. Tällä mummolla oli myös kissa, jota oli kiva silittää.

Ihmisarvoinen elämä puolin ja toisin. Lapset olivat kotona koulun jälkeen ja mummolla oli juttuseuraa. Lapset saivat perspektiiviä elämään, minulla ja tällä mummolla oli ikäeroa 79 vuotta. Ei se pärjääminen tarkoita, että yksin pitäisi olla. Voi pärjätä myös yhdessä. Minusta oli hauskempaa koulun jälkeen kiivetä pihlajaan lukemaan kuin jäädä jonnekin iltapäivähoitoon.

Minusta sun tarina ei kuulosta lainkaan pärjäämiseltä vaan oikein lokoisalta ololta. Mä olen tottunut sanomaan pärjäämiseksi melkein sietämätöntä elämää, hengissäpysymistä.

Niin, mä en kaikista kurjimpia kokemuksiani tule nettipalstalla levittelemään, koska sillä ei olisi mitään merkitystä. Toisekseen, yritin tarinallani vain tuoda ilmi, että jos ihmiset voisivat tinkiä jostain, voisi saada jotain mukavaa tilalle. Laitostuminen elämän alku- ja loppupäässä on ihan turhaa.

Olen erittäin samaa mieltä. (Mutta korostan vielä, että mun mielestä lasten ei tarvitse yrittää pärjätä, eikä lasten huolenpidon pidä olla tinkimisen kohde.)

 

[Pompelmo]

Meillä sihteeri pyysi juuri maanantain vapaaksi, kun ei ole onnistunut järjestämään kakkosluokalle menevälle tytölleen hoitajaa tuoksi päiväksi. Koko viime vuosi tehtiin erityisjärjestelyjä, kun tyttö saatettiin kouluun joka aamu vaikka se olisi alkanut kymmeneltä. Onneksi oli sentään ip-kerhossa, ettei hänellä mennyt työpäivä nelituntiseksi.

Ei kyllä tosiaankaan "minun aikanani" eli 70-80-lukujen taitteessa näin toimittu eikä asuttu missään sukupolvien kommuunissa eikä kyläyhteisössä...Ihme siis, että ollaan yhä hengissä me kaupungeissa kasvaneet "avainlapset".

 

[MorbidMama]

Mä olin 1970-luvulla hoidossa naapurin pph:lla ainakin ekan luokan ajan, koulun jälkeen. Ja ainakin kahdella kaverillani oli kotona hoitaja..mutta varmasti oli niitäkin, jotka menivät koulun jälkeen yksin kotiin.

 

[Rukoilijasirkka]

Mä menin tyhjään kotiin koulun jälkeen. Istuin veljen huoneeseen ja luin sen sarjakuvia ja pelkäsin eteisen naulakossa roikkuvia takkeja niin, että pissasin housuuni, koska päästäkseen vessaan ois pitänyt mennä niiden ohi. :/

 

[Non compos mentis]

Olen erittäin samaa mieltä. (Mutta korostan vielä, että mun mielestä lasten ei tarvitse yrittää pärjätä, eikä lasten huolenpidon pidä olla tinkimisen kohde.)

Ei tietenkään. Oma esikoiseni aloittaa koulutiensä tiistaina. Hän menee iltapäiväkerhoon koulun jälkeen. Omat isovanhempani ovat kuolleet ja omat vanhempani ovat yhä työelämässä, vaikka ovatkin paljon lasteni elämässä mukana. Lapsiakin on erilaisia ja tiedän esikoiseni olevan sitä sakkia, joka varmasti kehittää yksikseen ne möröt nurkkiin ja ei siitä yksinolosta nauti.

Eikä ollut tarkoitus ketään loukata, vain tuoda rinnalle niitä vaihtoehtoja. Jokainen perhe elää tavallaan ja toivottavasti kenenkään ei tarvitse olla yksin, jos siihen ei kykene. Liian aikaisin tapahtunut kasvu, joka toteutuu pakon alla, ei ole hyvä.

 

[vieras]

Mä olin mukulana paljon yksin, hyvin pärjäsin. Mut arvatkaapa kuinka monesti toivoin ettei olis yksin tarvinnu olla...

Aivan,tuokin riippuu niin luonteesta haluaako/tykkääkö olla yksin vai ei.

 

[hei]

Maailma on muuttunut niistä päivistä, haluamme turvata lapsemme mahdollisimman hyvin. =)
Minulle ei tulisi mieleenkään jättää tuota 7-vuotiastani yksin pariksikaan tunniksi, ehkäpä olen hänet kuopuksena kasvattanut liian pumpulissa. =)

Se mua kiinnostais tietää, et mikä teidän mielestä on niin oleellisesti muuttunut niistä päivistä?

Väkivalta, huumeet..

Näitä molempia on aina ollut.

Kuten varmaan tiedät, on lisääntynyt rajusti nykyisen viihdetoellisuuden myötä.
Kun mä menin kouluun, telkkarissa oli kaksi kanavaa ja ohjelmiakin tuli vain rajoitetun ajan, ei ollut videoita kuin hyvin harvoilla.

Itse uskon väkivallan vähentyneen. Uutisointi vain on nopeutunut ja välimatkat lyhentyneet internetin yms. välityksellä, joten tuntuu, että kamalaa tapahtuisi enemmän.

Ennen vanhaan ei ollut tavatonta, että vaimo ja lapset ajettiin lumihankeen, kun mies äityi ryyppäämään, itse tiedän 1960-luvulta pari tällaista tapausta. Lapsia sai piiskata ja remmillä hakata ilman, että kukaan katsoi sen olevan muuta kuin vanhempien rakkautta ("ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa" jne.).

Nykyään neuvolassa kerrotaan vauvojen ravistelun vaaroista, huumevalistusta tulee joka tuutista ihan pienillekin, ADHD diagnosoidaan eikä heidän tarvitse etsiä itse lääkitystä heroiinista jne.

Alkoholia menee liikaa ja itse nostaisin verotusta roimasti, sekä palauttaisin säännöstelyn tähän asiaan, koska suomalaiset eivät tunnu kykenevän juomaan vain vähän.

Vaikka olis vähentynyt, niin siitä on silti tullut osa jokaisen arkipäivää, ihan pienenkin. Ja SE on se muutos.

 

[Pompelmo]

Maailma on muuttunut niistä päivistä, haluamme turvata lapsemme mahdollisimman hyvin. =)
Minulle ei tulisi mieleenkään jättää tuota 7-vuotiastani yksin pariksikaan tunniksi, ehkäpä olen hänet kuopuksena kasvattanut liian pumpulissa. =)

Se mua kiinnostais tietää, et mikä teidän mielestä on niin oleellisesti muuttunut niistä päivistä?

Väkivalta, huumeet..

Näitä molempia on aina ollut.

Kuten varmaan tiedät, on lisääntynyt rajusti nykyisen viihdetoellisuuden myötä.
Kun mä menin kouluun, telkkarissa oli kaksi kanavaa ja ohjelmiakin tuli vain rajoitetun ajan, ei ollut videoita kuin hyvin harvoilla.

Itse uskon väkivallan vähentyneen. Uutisointi vain on nopeutunut ja välimatkat lyhentyneet internetin yms. välityksellä, joten tuntuu, että kamalaa tapahtuisi enemmän.

Ennen vanhaan ei ollut tavatonta, että vaimo ja lapset ajettiin lumihankeen, kun mies äityi ryyppäämään, itse tiedän 1960-luvulta pari tällaista tapausta. Lapsia sai piiskata ja remmillä hakata ilman, että kukaan katsoi sen olevan muuta kuin vanhempien rakkautta ("ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa" jne.).

Nykyään neuvolassa kerrotaan vauvojen ravistelun vaaroista, huumevalistusta tulee joka tuutista ihan pienillekin, ADHD diagnosoidaan eikä heidän tarvitse etsiä itse lääkitystä heroiinista jne.

Alkoholia menee liikaa ja itse nostaisin verotusta roimasti, sekä palauttaisin säännöstelyn tähän asiaan, koska suomalaiset eivät tunnu kykenevän juomaan vain vähän.

Vaikka olis vähentynyt, niin siitä on silti tullut osa jokaisen arkipäivää, ihan pienenkin. Ja SE on se muutos.

Mitä tarkoitat tällä? Ei väkivalta ole osa minun arkipäivääni eikä tottavie lapsenikaan.

 

[vast.]

Maailma on muuttunut niistä päivistä, haluamme turvata lapsemme mahdollisimman hyvin. =)
Minulle ei tulisi mieleenkään jättää tuota 7-vuotiastani yksin pariksikaan tunniksi, ehkäpä olen hänet kuopuksena kasvattanut liian pumpulissa. =)

Se mua kiinnostais tietää, et mikä teidän mielestä on niin oleellisesti muuttunut niistä päivistä?

Väkivalta, huumeet..

Näitä molempia on aina ollut.

Kuten varmaan tiedät, on lisääntynyt rajusti nykyisen viihdetoellisuuden myötä.
Kun mä menin kouluun, telkkarissa oli kaksi kanavaa ja ohjelmiakin tuli vain rajoitetun ajan, ei ollut videoita kuin hyvin harvoilla.

Itse uskon väkivallan vähentyneen. Uutisointi vain on nopeutunut ja välimatkat lyhentyneet internetin yms. välityksellä, joten tuntuu, että kamalaa tapahtuisi enemmän.

Ennen vanhaan ei ollut tavatonta, että vaimo ja lapset ajettiin lumihankeen, kun mies äityi ryyppäämään, itse tiedän 1960-luvulta pari tällaista tapausta. Lapsia sai piiskata ja remmillä hakata ilman, että kukaan katsoi sen olevan muuta kuin vanhempien rakkautta ("ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa" jne.).

Nykyään neuvolassa kerrotaan vauvojen ravistelun vaaroista, huumevalistusta tulee joka tuutista ihan pienillekin, ADHD diagnosoidaan eikä heidän tarvitse etsiä itse lääkitystä heroiinista jne.

Alkoholia menee liikaa ja itse nostaisin verotusta roimasti, sekä palauttaisin säännöstelyn tähän asiaan, koska suomalaiset eivät tunnu kykenevän juomaan vain vähän.

Vaikka olis vähentynyt, niin siitä on silti tullut osa jokaisen arkipäivää, ihan pienenkin. Ja SE on se muutos.

Mitä tarkoitat tällä? Ei väkivalta ole osa minun arkipäivääni eikä tottavie lapsenikaan.

Joka päivä tulee radiosta ja tv:stä juttuja ja kuvia aivan kauheista ja pelottavista asioista. Etkö ole huomannut? Koululaisen elämään kuuluu isona osana esim. pelit ja niistä puhuminen vaikka kotona ei koneita olisikaan.
Varmasti jokainen koululainen on nähnyt telkkarista jotain pelottavaa. Ennen vanhaan 80-luvun alussa ei ollut sitä vaaraa, pelattiinkin vain afrikan tähteä ja monopolia.
Meillä on itketty kaikkea ilmastonmuutoksen aiheuttamasta pelosta alkaen. Lapset 14v-3v.

 

[Pompelmo]

Maailma on muuttunut niistä päivistä, haluamme turvata lapsemme mahdollisimman hyvin. =)
Minulle ei tulisi mieleenkään jättää tuota 7-vuotiastani yksin pariksikaan tunniksi, ehkäpä olen hänet kuopuksena kasvattanut liian pumpulissa. =)

Se mua kiinnostais tietää, et mikä teidän mielestä on niin oleellisesti muuttunut niistä päivistä?

Väkivalta, huumeet..

Näitä molempia on aina ollut.

Kuten varmaan tiedät, on lisääntynyt rajusti nykyisen viihdetoellisuuden myötä.
Kun mä menin kouluun, telkkarissa oli kaksi kanavaa ja ohjelmiakin tuli vain rajoitetun ajan, ei ollut videoita kuin hyvin harvoilla.

Itse uskon väkivallan vähentyneen. Uutisointi vain on nopeutunut ja välimatkat lyhentyneet internetin yms. välityksellä, joten tuntuu, että kamalaa tapahtuisi enemmän.

Ennen vanhaan ei ollut tavatonta, että vaimo ja lapset ajettiin lumihankeen, kun mies äityi ryyppäämään, itse tiedän 1960-luvulta pari tällaista tapausta. Lapsia sai piiskata ja remmillä hakata ilman, että kukaan katsoi sen olevan muuta kuin vanhempien rakkautta ("ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa" jne.).

Nykyään neuvolassa kerrotaan vauvojen ravistelun vaaroista, huumevalistusta tulee joka tuutista ihan pienillekin, ADHD diagnosoidaan eikä heidän tarvitse etsiä itse lääkitystä heroiinista jne.

Alkoholia menee liikaa ja itse nostaisin verotusta roimasti, sekä palauttaisin säännöstelyn tähän asiaan, koska suomalaiset eivät tunnu kykenevän juomaan vain vähän.

Vaikka olis vähentynyt, niin siitä on silti tullut osa jokaisen arkipäivää, ihan pienenkin. Ja SE on se muutos.

Mitä tarkoitat tällä? Ei väkivalta ole osa minun arkipäivääni eikä tottavie lapsenikaan.

Joka päivä tulee radiosta ja tv:stä juttuja ja kuvia aivan kauheista ja pelottavista asioista. Etkö ole huomannut? Koululaisen elämään kuuluu isona osana esim. pelit ja niistä puhuminen vaikka kotona ei koneita olisikaan.
Varmasti jokainen koululainen on nähnyt telkkarista jotain pelottavaa. Ennen vanhaan 80-luvun alussa ei ollut sitä vaaraa, pelattiinkin vain afrikan tähteä ja monopolia.
Meillä on itketty kaikkea ilmastonmuutoksen aiheuttamasta pelosta alkaen. Lapset 14v-3v.

Toki tulee, mutta ei meillä ainakaan lapsi katso uutisia eikä kuuntele radiotakaan. Vanhemmat voivat vaikuttaa paljon siihen, miten paljon väkivalta on läsnä esimerkiksi ekaluokkalaisen elämässä. Minusta ennen katsottiin suruttomammin uutisia ja väkivaltaisia ohjelmia, ei mistään mediakasvatuksesta ollut puhettakaan.

 

[fanta]

Minusta ennen katsottiin suruttomammin uutisia ja väkivaltaisia ohjelmia, ei mistään mediakasvatuksesta ollut puhettakaan.

Samaa mieltä.

 

[mie]

Varmasti jokainen koululainen on nähnyt telkkarista jotain pelottavaa. Ennen vanhaan 80-luvun alussa ei ollut sitä vaaraa, pelattiinkin vain afrikan tähteä ja monopolia.
Meillä on itketty kaikkea ilmastonmuutoksen aiheuttamasta pelosta alkaen. Lapset 14v-3v.

Lol lol. Kyllä minä ainakin olen nähnyt 1980-luvun alussa pelottavia juttuja telkkarista. esim. V.

 

[Flow87 -Los tehottomuus-]

oisko joillekkin nykyvanhemmille jääny jotain hampaankoloon siitä yksin kotona olemisesta ja siksi eivät halua muksujensa kokevan samaa. en tiiä. mielestäni hirmu kivoja keksintöjä nuo iltapäiväkerhot ja muut.

 

[Pompelmo]

Varmasti jokainen koululainen on nähnyt telkkarista jotain pelottavaa. Ennen vanhaan 80-luvun alussa ei ollut sitä vaaraa, pelattiinkin vain afrikan tähteä ja monopolia.
Meillä on itketty kaikkea ilmastonmuutoksen aiheuttamasta pelosta alkaen. Lapset 14v-3v.

Lol lol. Kyllä minä ainakin olen nähnyt 1980-luvun alussa pelottavia juttuja telkkarista. esim. V.

Juuri näin. Juuri juteltiin työkaverin kanssa siitä että kuka nykypäivänä antaisi esimerkiksi ekaluokkalaisen katsoa Hill Street Bluesia (alkaa taas telkkarista), jota itse katsoin ollessani varmaan noin 7 v. Tuskin kukaan.

 

[fanta]

Juuri näin. Juuri juteltiin työkaverin kanssa siitä että kuka nykypäivänä antaisi esimerkiksi ekaluokkalaisen katsoa Hill Street Bluesia (alkaa taas telkkarista), jota itse katsoin ollessani varmaan noin 7 v. Tuskin kukaan.

Kun olin lapsi, tuli ekaa kertaa Juuret ja se keskitysleireistä kertova sarja, mikä se oli, Polttouhrit, minä en saanut niitä katsoa. En kyllä olisi uskaltanutkaan, hyvä ettei se Pieni talo preeriallakin ollut joskus liian pelottava

 

[Black Diamond]

Aloitin koulun -77 ja pärjäsin hyvin.Vanhemmat olivat jo menneet töihin kun heräsin.6v menin yksin hoitoon parin kilsan päähän.

 

[Malviina]

Minä olen aloittanut koulun -79 ja eka ja toka luokalla olin ystäväni äidin hoidossa koulun jälkeen. Hän oli pph.

 

[sossu]

Ennen ajateltiin toisin; tänä pvänä kaikki on muuttunut; ennen anettiin lapselle tukkapöllyä ja koivunvitsaa nyt se on jo laissa kiellettyä. ennen lapset teko kotitöitä enempi nykyään lapset harrastaa enmpi. ennen lapset vietti kotona aikaa koulujen jlkeen yksin nykyään halutaan että lapsella on turvallista seuraa esim. ip-kerho. ei lapset ole muuttuneet vaan maailma on muuttunut ja maailman "säännöt/lait/arvot" ym kirjoittamattomat säännöt jotka ohjaa myös lastemme elämää.