Mitäs nyt? kiitos jos joku viittii lukea/kommentoida

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nainen

Vieras
Mitä minun kannattas tehdä?

Kyse on anopistani. Hänelle on nuoruudessa sattunut tapaturma, on jäänyt linja-auton alle. Ilmeisesti silloin on kuulo ja muutenkin aivojen toiminta jotenkin kärsinyt ja saanut vaurioita. Hän ei tee mitään, vaikka aina valittaa tekemisen puutetta, ei pysty yksin asioimaan missään, kun ei osaa. Tekee asiat vain toisten perässä.Esim, kaupassa ei osaa maksaa ostoksia, jos ei toinen sano mistä rahasta maksaa tai sano,että nyt pitää antaa rahaa.

Tänään piti käydä verikokeissa. Eilen sanoin, että aamulla soitan, että millon voi lähteä mua vastaan vähän matkan päähän kotoaan. Mulla 10kk vanha tyttö niin sitä ei pääse miten vaan lähtee. No aamulla soitin eikä hän vastannut. Lähin hakemaan häntä, eikä hän ollut paikassa jossa sovittiin hänen oottavan mua. Mä huolestuin, kun tiiän sen, että hän ei osaa/pysty yksin menemään minnekään. ei kato, et tuleeko autoja,kun ylittää tien jne..muutenkin kävelee tiellä miten sattuu, saattaa kävellä jopa keskellä tietä. menin hänen kotiin, ovi oli lukossa. palasin taas meidän kohtaamispaikkaan ja taas menin heille uudestaan, hain jopa vara-avaimen, että katon onko jotain sattunut. ei ollut sisällä. palasin tielle, että lähden taas ettimään niin tulikin tietä pitkin. oli mennyt itse verikokeisiin, kun mua ei kuulema ollut tullut. En sanonut mitään aikaa, että millon nähään. sanoin vaan, että soitan joskus 9 jälkeen niin sitten lhdet vastaan ja ootat siinä missä sovittiin. tämä olikin repässyt ja lähtenyt omin nokkinensa. ja mä huolesta kankeena, että minne se on joutunut. no mä sit huusin ääneni käheeksi, kun vitutti niin paljon ja vituttaa edelleen.

Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä? appiukko on dementoitunut ja nyt sairaalassa. mä en ite jaksa aina olla se joka kuuntelee.anoppi aina mollaa elämäänsä, kuinka on kurjaa jne. mulla jää oma elämä elämättä, kun aina vaan toisten murheita miettiä. kävi mielessä, että hommaan jonkun ammattiauttajan anopin kanssa juttelee ja se sais kattoo tartteeko jotain masennuslääkkeitä tms. koska tilanne ei ole normaali. Aina sanoo, että masentaa, jos esim sataa vettä. ei aina voi olla aurinkoista ja hyvä ilma. niinhän aina on, että kelit vaihtelee jne. mielestäni tollanen on aika kevyt syy masentua. mä en pysty anoppia auttamaan, enkä jaksa. haluisin elää perheeni kanssa normaalia elämää, enkä aina huolehtia toisista. varsinkaan aikuisista. minä ja mieheni hoidetaan heidän kaikki asiat, itse eivät niitä kykene hoitamaan..

onko kellään kokemusta vastaavasta? vinkkejä, hyviä sellaisia otetaan vastaan! Kiitos jos joku viittii lukea loppuun tai saati kommentoida jotenkin. helpottaa, kun sai purkaa tän tänne.
 
joo. minä olen yleensä tytön kans siel päivät(mies töissä) ja tehdään yhessä kaikkee, mutta en mäkään loputtomiin jaksa. mitäs sit kun menen takas töihin? kun jotain luvataan niin ei sitä voi nuin vain lähtee omille teillee. olis edes soittanut. ei varmaan tajunnut mitä teki.

Yleensä jos käydään lääkärissä tms niin silloin on hyvä päivä. anoppi kuulee kaiken oikein ja ymmärtää. tuntuu sit niin tyhmälle itellä olo, että kun on tultu tänne. anopilla ei ole omaa tahtoa, se tekee vaan niin kun käsketään. ja yleensä sillonkin menee kaikki päin persettä.. esim.keittiön lattian on lahottanut, kun spoileri valutti vettä eikä sanonut mitään,että se vuotaa niin kaikki kerkes mennä pilalle. saattaa kaataa vedet lattialle tms. tällaset hommat on arkipäivää..

mitäs sit jos anoppi suuttuu, kun otan yhteyttä jonnekin? jostain pitää apua saada. kotipalvelu ja kotisairaanhoito käy appiukon luona, mutta luulen, että nyt tartteis psykologin apua... miten tästä miehelle puhun? se syyttää varmaan mua,että miksi menin sanomaan, että tulee vastaan aamulla tms..

kaikki on aina niin vaikeeta...
 
tuo hymiö ei kuulu tuonne, piti laittaa sulkumerkki. mutta miehen mukaan asialle ei tehdä mitään. tämä on sen kommentti. mun puolesta saa olla, mutta jos ihminen masentuu niin siihen pitäs puuttua. miehet ei loppujen lopuksi tajua naisia yhtään! sitten ihmetellään miksi asiat on pielessä...
 
Anoppisi ei vaikuta kykenevältä itsenäiseen elämiseen ilman ammatillista tukea. Reippaasti yhteys tervesyasemalle, josta osataan ohjata oikan ihmisen puheille. Diagnoosi pitäisi saada ensi alkuun.
 
Onko anopillasi muita lapsia kuin miehesi? Sun kannattaisi mieheltäsi kysyä tuo kysymys, mitä sitten kun sinä lähdet töihin... Jokin ratkaisuhan on löydyttävä, kerran anoppi ei yksin selviä asioistaan. Onko se apu sitten lisätty kotipalvelu vai mikä, se pitäis omaisten ja anopin keskustelemalla päättää. Paljon sinä olet jaksanut auttaa, harva miniä alkaisi :flower:
 

Yhteistyössä