N
nainen
Vieras
Mitä minun kannattas tehdä?
Kyse on anopistani. Hänelle on nuoruudessa sattunut tapaturma, on jäänyt linja-auton alle. Ilmeisesti silloin on kuulo ja muutenkin aivojen toiminta jotenkin kärsinyt ja saanut vaurioita. Hän ei tee mitään, vaikka aina valittaa tekemisen puutetta, ei pysty yksin asioimaan missään, kun ei osaa. Tekee asiat vain toisten perässä.Esim, kaupassa ei osaa maksaa ostoksia, jos ei toinen sano mistä rahasta maksaa tai sano,että nyt pitää antaa rahaa.
Tänään piti käydä verikokeissa. Eilen sanoin, että aamulla soitan, että millon voi lähteä mua vastaan vähän matkan päähän kotoaan. Mulla 10kk vanha tyttö niin sitä ei pääse miten vaan lähtee. No aamulla soitin eikä hän vastannut. Lähin hakemaan häntä, eikä hän ollut paikassa jossa sovittiin hänen oottavan mua. Mä huolestuin, kun tiiän sen, että hän ei osaa/pysty yksin menemään minnekään. ei kato, et tuleeko autoja,kun ylittää tien jne..muutenkin kävelee tiellä miten sattuu, saattaa kävellä jopa keskellä tietä. menin hänen kotiin, ovi oli lukossa. palasin taas meidän kohtaamispaikkaan ja taas menin heille uudestaan, hain jopa vara-avaimen, että katon onko jotain sattunut. ei ollut sisällä. palasin tielle, että lähden taas ettimään niin tulikin tietä pitkin. oli mennyt itse verikokeisiin, kun mua ei kuulema ollut tullut. En sanonut mitään aikaa, että millon nähään. sanoin vaan, että soitan joskus 9 jälkeen niin sitten lhdet vastaan ja ootat siinä missä sovittiin. tämä olikin repässyt ja lähtenyt omin nokkinensa. ja mä huolesta kankeena, että minne se on joutunut. no mä sit huusin ääneni käheeksi, kun vitutti niin paljon ja vituttaa edelleen.
Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä? appiukko on dementoitunut ja nyt sairaalassa. mä en ite jaksa aina olla se joka kuuntelee.anoppi aina mollaa elämäänsä, kuinka on kurjaa jne. mulla jää oma elämä elämättä, kun aina vaan toisten murheita miettiä. kävi mielessä, että hommaan jonkun ammattiauttajan anopin kanssa juttelee ja se sais kattoo tartteeko jotain masennuslääkkeitä tms. koska tilanne ei ole normaali. Aina sanoo, että masentaa, jos esim sataa vettä. ei aina voi olla aurinkoista ja hyvä ilma. niinhän aina on, että kelit vaihtelee jne. mielestäni tollanen on aika kevyt syy masentua. mä en pysty anoppia auttamaan, enkä jaksa. haluisin elää perheeni kanssa normaalia elämää, enkä aina huolehtia toisista. varsinkaan aikuisista. minä ja mieheni hoidetaan heidän kaikki asiat, itse eivät niitä kykene hoitamaan..
onko kellään kokemusta vastaavasta? vinkkejä, hyviä sellaisia otetaan vastaan! Kiitos jos joku viittii lukea loppuun tai saati kommentoida jotenkin. helpottaa, kun sai purkaa tän tänne.
Kyse on anopistani. Hänelle on nuoruudessa sattunut tapaturma, on jäänyt linja-auton alle. Ilmeisesti silloin on kuulo ja muutenkin aivojen toiminta jotenkin kärsinyt ja saanut vaurioita. Hän ei tee mitään, vaikka aina valittaa tekemisen puutetta, ei pysty yksin asioimaan missään, kun ei osaa. Tekee asiat vain toisten perässä.Esim, kaupassa ei osaa maksaa ostoksia, jos ei toinen sano mistä rahasta maksaa tai sano,että nyt pitää antaa rahaa.
Tänään piti käydä verikokeissa. Eilen sanoin, että aamulla soitan, että millon voi lähteä mua vastaan vähän matkan päähän kotoaan. Mulla 10kk vanha tyttö niin sitä ei pääse miten vaan lähtee. No aamulla soitin eikä hän vastannut. Lähin hakemaan häntä, eikä hän ollut paikassa jossa sovittiin hänen oottavan mua. Mä huolestuin, kun tiiän sen, että hän ei osaa/pysty yksin menemään minnekään. ei kato, et tuleeko autoja,kun ylittää tien jne..muutenkin kävelee tiellä miten sattuu, saattaa kävellä jopa keskellä tietä. menin hänen kotiin, ovi oli lukossa. palasin taas meidän kohtaamispaikkaan ja taas menin heille uudestaan, hain jopa vara-avaimen, että katon onko jotain sattunut. ei ollut sisällä. palasin tielle, että lähden taas ettimään niin tulikin tietä pitkin. oli mennyt itse verikokeisiin, kun mua ei kuulema ollut tullut. En sanonut mitään aikaa, että millon nähään. sanoin vaan, että soitan joskus 9 jälkeen niin sitten lhdet vastaan ja ootat siinä missä sovittiin. tämä olikin repässyt ja lähtenyt omin nokkinensa. ja mä huolesta kankeena, että minne se on joutunut. no mä sit huusin ääneni käheeksi, kun vitutti niin paljon ja vituttaa edelleen.
Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä? appiukko on dementoitunut ja nyt sairaalassa. mä en ite jaksa aina olla se joka kuuntelee.anoppi aina mollaa elämäänsä, kuinka on kurjaa jne. mulla jää oma elämä elämättä, kun aina vaan toisten murheita miettiä. kävi mielessä, että hommaan jonkun ammattiauttajan anopin kanssa juttelee ja se sais kattoo tartteeko jotain masennuslääkkeitä tms. koska tilanne ei ole normaali. Aina sanoo, että masentaa, jos esim sataa vettä. ei aina voi olla aurinkoista ja hyvä ilma. niinhän aina on, että kelit vaihtelee jne. mielestäni tollanen on aika kevyt syy masentua. mä en pysty anoppia auttamaan, enkä jaksa. haluisin elää perheeni kanssa normaalia elämää, enkä aina huolehtia toisista. varsinkaan aikuisista. minä ja mieheni hoidetaan heidän kaikki asiat, itse eivät niitä kykene hoitamaan..
onko kellään kokemusta vastaavasta? vinkkejä, hyviä sellaisia otetaan vastaan! Kiitos jos joku viittii lukea loppuun tai saati kommentoida jotenkin. helpottaa, kun sai purkaa tän tänne.
