Mitäs nyt? (apua paniikkihäiriöiselle)

[panic]

Muutama vuosi sitten aloin kärsiä paniikkihäiriöistä. En ensin tiennyt, mistä oli kyse ja lääkäreiden tutkiessa asiaa olin noin puoli vuotta täysin kotini orja. En siis todellakaan uskaltanut tai kyennyt lähtemään minnekään.

Helpotuin, kun sain tietää, mikä minua vaivasi, mutta eihän se kohtauksia poistanut tietenkään. Lääkärin suosituksesta päätin kokeilla rauhoittavia lääkkeitä (oxamin) ja ihme kyllä ne todellakin auttavat. Lääkkeiden ja avomiehen avulla aloin "harjoitella" esim. kaupoissa käyntiä. Pienemmästä kaupasta isompaan jne.

Tilanne on nyt kuitenkin pysynyt samana pari-kolme vuotta. Pystyn avomiehen kanssa liikuskelemaan kaupoissa ja ystävien luona jne. Mutta en edelleenkään uskalla mennä minnekään yksin, enkä uskalla esimerkiksi ajaa autolla. Emme tee edes pieniä matkoja, koska se aiheuttaa minulle aikamoista stressiä. Tosin viihdymme kotona muutenkin.

Haluaisin neuvoja, kokemuksia ja vinkkejä, kuinka muut samassa tilanteessa olevat ovat tsempanneet itsensä tästä tilanteesta eteenpäin.

Kirjoitan tälle palstalle, koska lapsenhankinta on kovasti pyörinyt mielissämme. Kuitenkin pelottaa, kuinka selviäisimme arjesta lapsen kanssa, jos en saa paniikkihäiriötäni parempaan suuntaan. Ja pahentaisiko lapsen saanti paniikkioireita? (Tästä myös kokemuksia, jos teillä niitä on.)

 

[V]

Sun pitää pakottaa itsesi vaikka väkisin noihin pelottaviin tilanteisiin ja kohdata ne, huomaat että ei ne niin kauheita ollutkaan ja selvisit,niistä tulee mieletön onnistumisen ilo ja sen voimalla jaksat mennä taas eteenpäin. Olen itse kokenut saman.

 

[Dumb]

Oletko saanut keskusteluapua?
Tiedän erään jolla noita oxamineja on myös. ( käyttää myös lääkitystä päivittäin: sepram ) ja kantaa siis mukanaan noita oxamineja joka paikassa. Ajatuksena siis,että siitä paniikista pääsee nopeasti eroon,kun nappasee tuon lääkkeen vaan. Nykyisin monesti ei tarvitse lainkaan tuota lääkettä ottaa kauppareissulla tms.,mutta aina se on siellä kassissa ikäänkuin turvana.

 

[Vieras]

Suosittelen myös terapiaa.. Lapsen kanssa pakosti reviiri laajenee. Ja onko miehesi päivät töissä? Onhan neuvolakäynnit, kauppakäynnit ym?

 

[Voittaja]

Terapiaan, lääkkeet ei hyvästä. Asia vaatii ehkä pitkänkin hoidon, mut on vaivan veroinen!

 

[panic]

Mies on töissä. Siksi nimenomaan huolettaa lapsiperheen arjen hoitaminen. Mutta en myöskään suostu ajattelemaan, että paniikkihäiriö on niin suuri vamma, että sen takia täytyisi jättää lapset hankkimatta. Täytän pian 29 vuotta, joten asia on vähintäänkin ajankohtainen. En halua olla eläkkeellä, kun esikoinen muuttaa pois kotoa...

Olen tämän paniikkihäiriöni suhteen ollut avoin ja etenkin mieheni kanssa keskustelen asiasta paljon. Ammattiapua en ole hakenut, eikä lääkärinikään sitä kokenut tarpeelliseksi. Ongelmani alkoivat sen jälkeen, kun keuhkokuumeen takia minut kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan (olin tukehtua). Jälkitautina sydän oli kuukausien ajan ylikierroksilla. Voitte varmaan olla kanssani samaa mieltä, että paniikkihäiriö lienee noiden ongelmien seuraus.

 

[Psykologi]

Asutko paikkakunnalla, jossa olisi saatavilla kognitiivista psykoterapiaa? Suosittelen lämpimästi. Myös muuntyyppinen keskusteluterapia voisi auttaa.

tässä myös kaksi erinomaista kirjaa:
Antero Toskala, Pelot ja niiden voittaminen
Edmund J. BOURNE, Vapaaksi ahdistuksesta

kannattaisi myös ehdottomasti käydä psykiatrian erikoislääkärillä. Päivittäin käytettävästä mielialalääkityksestä on usein apua paniikkioireisiin. Oxamin on hyvä myös, mutta ei oikeastaan ole tarkoitettu jatkuvaan/päivittäiseen käyttöön - vaikkakin sinun tapauksessasi liikkeelle lähteminen lääkkeen avulla on parempi kuin kotiin jääminen. Tuo asteittainen altistaminen on hyvä keino!

paniikkihäiriöön on tehokasta hoitoa. Kannattaa hoitaa asia mahdollisimman hyvin ennen lapsen hankkimista, niin voit nauttia vauva-ajasta paremmin .

ks. Myös www.kognitiivinenpsykoterapia.org ja sitten psykoterapeutit paikkakunnittain. kela tukee yksityistä psykoterapiaa, julkisella puolellakin on psykoterapiapalveluja asuinpaikasta riippuen.

 

[panic]

Kiitos kaunis kaikille auttavista vastauksistanne!

Kertoisitteko tarkemmin, mitä terapiassa oikeastaan tapahtuu? Saako siellä neuvoja/apua vai vaan uuden lääkityksen? Haluaisin nimenomaan mahdollisimman vähillä lääkkeillä pärjätä ja mieluusti tuosta oxaministakin joskus eroon...

 

[M Y R K K Y]

Hassua ettei sulle ole aloitettu SSRI lääkitystä jo aikaisemmin.
Ei pelkillä Opamoxeilla/Oxamiineilla voi olla jos kärsii noin vahvoista paniikkikohtauksista.
Puoli vuotta on minimiaika serotoniinlääkityksellä,musta raskausaikana ei sitä suositella.

Tuo on tehokas lääke,eikä aiheuta tokkuraa.
Kannattais ihan esim psykiatrian polille varata aika.Siellä osaavat paremmin auttaa.

 

[itse]

olen 10-15 vuotta jo kärsinyt paniikkihäiriöstä. tällä hetkellä käytän sepramia 40mg päivässä. tässä puolisen vuotta sitten päätin kokeilla tuota psykologia. 2 vai kolme kertaa kävin ja totesin, ettei sillä ole muhun kuin negatiivista vaikutusta.

enemmän vaan ahdistuin, kun psykologi käski pitää kirjaa kohtauksista ja kaikesta mitä ennen kohtausta tein, ajattelin, mitä kohtauksen aikana, sen jälkeen jne. kun en niin yhtään mitään erikoisempaa ajattele tai tee...
ja sitten kun kyseinen psykologi ensimmäisellä käyntikerralla jo paljasti että on kyseisestä sairaudesta tietämätön, että hänen täytyy ensi kerraksi ottaa siitä selvää. ajattelin, että ollaan niin eri lähtöviivalla sen kanssa, kun oon niin pitkään sairastanut ja toinen ei tiedä yhtään mitään. en ajatellut hänen opettajaksi ryhtyä. etsin joskus paremman psykologin jos katson aiheelliseksi. nyt mennään pelkällä lääkityksellä vaan.

 

[panic]

Mutta onkos kukaan päässyt lääkkeistä eroon? :O

 

[panic]

Mutta onkos kukaan päässyt lääkkeistä eroon? :O

Huhuuuu? Anyone?

 

[vert]

Sun pitää pakottaa itsesi vaikka väkisin noihin pelottaviin tilanteisiin ja kohdata ne, huomaat että ei ne niin kauheita ollutkaan ja selvisit,niistä tulee mieletön onnistumisen ilo ja sen voimalla jaksat mennä taas eteenpäin. Olen itse kokenut saman.

Valitettavasti ainakaan itselleni tuo ei toimi, sillä kohtaamani tilanteet ovat todellakin KAUHEITA, kuten olin pelännytkin. Tulee niin voimakkaat paniikkioireet, sekä fyysiset että psyykkiset. Eipä tule onnistumisentunteita ei Kun en onnistu, vaan paniikki iskee todellakin ja tilanteet siis ovat järkyttäviä vaikka miten niitä kohtaan...

 

[vert]

Hassua ettei sulle ole aloitettu SSRI lääkitystä jo aikaisemmin.
Ei pelkillä Opamoxeilla/Oxamiineilla voi olla jos kärsii noin vahvoista paniikkikohtauksista.
Puoli vuotta on minimiaika serotoniinlääkityksellä,musta raskausaikana ei sitä suositella.

Tuo on tehokas lääke,eikä aiheuta tokkuraa.
Kannattais ihan esim psykiatrian polille varata aika.Siellä osaavat paremmin auttaa.

Itselleni ei ole auttaneet mitkään muut lääkkeet kuin rauhoittavat.
On kokeiltu kaikki markkinoiden mas.lääkkeet, neuroleptit yms. Ei apua...

 

[vert]

Mutta onkos kukaan päässyt lääkkeistä eroon? :O

No en kokonaan.
Beetasalpaajaa + rauhoittavaa otan tarvittaessa. Muuten istun kotona 24/7

 

[panic]

Sun pitää pakottaa itsesi vaikka väkisin noihin pelottaviin tilanteisiin ja kohdata ne, huomaat että ei ne niin kauheita ollutkaan ja selvisit,niistä tulee mieletön onnistumisen ilo ja sen voimalla jaksat mennä taas eteenpäin. Olen itse kokenut saman.

Valitettavasti ainakaan itselleni tuo ei toimi, sillä kohtaamani tilanteet ovat todellakin KAUHEITA, kuten olin pelännytkin. Tulee niin voimakkaat paniikkioireet, sekä fyysiset että psyykkiset. Eipä tule onnistumisentunteita ei Kun en onnistu, vaan paniikki iskee todellakin ja tilanteet siis ovat järkyttäviä vaikka miten niitä kohtaan...

Aloitithan pienimmästä pahasta?

 

[panic]

Kun minun täytyy ottaa rauhoittavaa välillä kotona ollessanikin. Kun johonkin paikkaan kolottaa, ahdistaa tai muuta vastaavaa, niin paniikkihäiriöisen mieli kuvittelee sen olevan jotain vakavaa ja alkaa kehitellä pikkuista kohtausta.

 

[M Y R K K Y]

Mutta onkos kukaan päässyt lääkkeistä eroon? :O

No en kokonaan.
Beetasalpaajaa + rauhoittavaa otan tarvittaessa. Muuten istun kotona 24/7

Välttely on huonoa terapiaa...
Mä luulen että nettiaikakautena paniikkihäiriöt sun muut sosiaaliset pelot ovat lisääntyneet.
Kontaktit hoidetaan kotisohvalta.
Äkkiäkö sitä erakoituu ja unohtuu miten ihmisten kanssa toimitaan.

Sulla on Vert aika rajuja oireita...
Jaksuja!

 

[M Y R K K Y]

Kun minun täytyy ottaa rauhoittavaa välillä kotona ollessanikin. Kun johonkin paikkaan kolottaa, ahdistaa tai muuta vastaavaa, niin paniikkihäiriöisen mieli kuvittelee sen olevan jotain vakavaa ja alkaa kehitellä pikkuista kohtausta.

Auttaisko liikunta?Se vaikuttaa lisäävästi serotoniinituotantoon.
30 minsaa on minimi mikä vaikuttaa.
Jos silloin kun ahdistaa lyöt musan täysille ja vaikka jumppaat.Tai mp3 soitin päähän ja lenkille.

Jos saisit jonkun muun joka vaikuttaa positiivisesti,muu kuin lääke.

Ja se että sanot itsellesi,olet terve ja kaikki kunnossa.
Tiiän,mulla itellä tuota samaa vähäsen.Ja pelottaa lasten ja miehen puolesta myös,läheisten terveys huolettaa.

Mulla tä tuli rajummaksi kovan tulehdustaudin jälkeenmyös....

 

[x]

Mutta onkos kukaan päässyt lääkkeistä eroon? :O

No en kokonaan.
Beetasalpaajaa + rauhoittavaa otan tarvittaessa. Muuten istun kotona 24/7

Minä olen. Mun oireet tosin eivät olleet ihan yhtä pahoja kuin ap:llä. Söin lääkkeitä n. 1,5 vuotta, ja loppua kohden vähennettiin annostusta.

 

[panic]

Kun minun täytyy ottaa rauhoittavaa välillä kotona ollessanikin. Kun johonkin paikkaan kolottaa, ahdistaa tai muuta vastaavaa, niin paniikkihäiriöisen mieli kuvittelee sen olevan jotain vakavaa ja alkaa kehitellä pikkuista kohtausta.

Auttaisko liikunta?Se vaikuttaa lisäävästi serotoniinituotantoon.
30 minsaa on minimi mikä vaikuttaa.
Jos silloin kun ahdistaa lyöt musan täysille ja vaikka jumppaat.Tai mp3 soitin päähän ja lenkille.

Jos saisit jonkun muun joka vaikuttaa positiivisesti,muu kuin lääke.

Ja se että sanot itsellesi,olet terve ja kaikki kunnossa.
Tiiän,mulla itellä tuota samaa vähäsen.Ja pelottaa lasten ja miehen puolesta myös,läheisten terveys huolettaa.

Mulla tä tuli rajummaksi kovan tulehdustaudin jälkeenmyös....

Kiitos Kata.

Tottakai liikunta auttaa vähän joka vaivaan, mutta mikäs on kun ei itselle vaan tullut mieleen? Niiden sydänongelmien jälkeen onkin ollut vaikeuksia uskaltaa liikkua itseään läkähdyksiin, mutta sekinhän on vain omasta nupista kiinni.

 

[panic]

Mutta onkos kukaan päässyt lääkkeistä eroon? :O

No en kokonaan.
Beetasalpaajaa + rauhoittavaa otan tarvittaessa. Muuten istun kotona 24/7

Minä olen. Mun oireet tosin eivät olleet ihan yhtä pahoja kuin ap:llä. Söin lääkkeitä n. 1,5 vuotta, ja loppua kohden vähennettiin annostusta.

Onnea!

oliko sinulla ongelmia siinä vaiheessa, kun lääkitystä vähennettiin ja, kun se loppui? Oliko siis kohtauksia?

 

[vieras]

Itselläni auttoi Cipralex vaikeaan paniikkihäiriöön. Ei yhtään ainoaa paniikkikohtausta ole tullut sen aloitukse jälkeen. Suosittelen kokeilemaan.

 

[Vieras]

Oon kärsinyt 5 vuotta paniikkihäiriöstä, nyt 3.vuosi menossa kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja se on auttanut. En enää tarvitse lääkkeitä, vaan oon opetellut ennakoimaan kohtauksen ja rentoutus- ja hengitystekniikoilla selviytymään. Rankkaa se opettelu on ollut ja monta kertaa on usko meinannut loppua.

 

[M Y R K K Y]

Kun minun täytyy ottaa rauhoittavaa välillä kotona ollessanikin. Kun johonkin paikkaan kolottaa, ahdistaa tai muuta vastaavaa, niin paniikkihäiriöisen mieli kuvittelee sen olevan jotain vakavaa ja alkaa kehitellä pikkuista kohtausta.

Auttaisko liikunta?Se vaikuttaa lisäävästi serotoniinituotantoon.
30 minsaa on minimi mikä vaikuttaa.
Jos silloin kun ahdistaa lyöt musan täysille ja vaikka jumppaat.Tai mp3 soitin päähän ja lenkille.

Jos saisit jonkun muun joka vaikuttaa positiivisesti,muu kuin lääke.

Ja se että sanot itsellesi,olet terve ja kaikki kunnossa.
Tiiän,mulla itellä tuota samaa vähäsen.Ja pelottaa lasten ja miehen puolesta myös,läheisten terveys huolettaa.

Mulla tä tuli rajummaksi kovan tulehdustaudin jälkeenmyös....

Kiitos Kata.

Tottakai liikunta auttaa vähän joka vaivaan, mutta mikäs on kun ei itselle vaan tullut mieleen? Niiden sydänongelmien jälkeen onkin ollut vaikeuksia uskaltaa liikkua itseään läkähdyksiin, mutta sekinhän on vain omasta nupista kiinni.

Ei kestä!!
Eikä kannata ihan läkähdyksiin heti vetää,alat rauhallisesti,tehoaa se niinkin.Kunhan syke vähän nousee ja se puoli tuntia ainakin.

Laulat vaikka musan mukana ettei ehdi aatella niitä kaikkia tuntemuksia taikka oireita.
Jos perusterve jo olet niin liikuntaa ehdottomasti lisää!!