Mitäs jos kolmas lapsi?

Endless Sacrifice

Aktiivinen jäsen
08.06.2006
7 728
1
36
Tossa miehen kanssa pohdittiin mun vaivojani ja kun yks epätodennäköinen vaihtoehto oli keskenmeno (nyt jo todistetusti, ei ollut), niin mies vaan ohimennen totes olishan se kiva sun kanssa saada vielä yks lapsi.

Jaksaiskohan sitä enää vauvarumbaa, kun on noi kaks jo saanu koululaisiksi?
 
Miksipä ei? Jos vain tahtoa löytyy! Siinähän sulla on sitten kaksi hyvää lapsenvahtia omasta takaa... :D

Itsekin mietin välillä, että jos vielä se kolmas... Mutta meidän lapset on molemmat alle 3-vuotiaita, joten ei ehkä ihan vielä... :laugh:
 
Se on tosi pitkäanajan valinta.
Kun isto ovat jo koululaisia, elämä on tavallaan helpompaa, omaa aikaa on enemmän ja ne asiat joita tehdään yhdessä perheen kanssa, ovat erilaisia. Joitakin mahdollisuuksia on enemmän.

Jos teet pienen, sitoudut(te osittain porukalla) vielä yhteen kierrokseen duploja, muumimaailmaa, teletappeja, ti-ti-nallea ja puuhapeteä. Siinä menee aika monta vuotta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Annuska:
Se on tosi pitkäanajan valinta.
Kun isto ovat jo koululaisia, elämä on tavallaan helpompaa, omaa aikaa on enemmän ja ne asiat joita tehdään yhdessä perheen kanssa, ovat erilaisia. Joitakin mahdollisuuksia on enemmän.

Jos teet pienen, sitoudut(te osittain porukalla) vielä yhteen kierrokseen duploja, muumimaailmaa, teletappeja, ti-ti-nallea ja puuhapeteä. Siinä menee aika monta vuotta...

Niinpä... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja illuusia:
Mun kokemuksen mukaan tämä 6v ikäero on aivan loistava, pojasta on todella paljon apua ja sitä pystyy itsekin keskittymään vauvaan ihan kuten esikoiseenkin aikoinaan. :)

Mutta toisaalta erona esikoiseen olis se ettei tarvitse jättää yksikseen tai ottaa joka kerta mukaan suihkun, vessassa käynnin, postien hakemisen, roskien viemisen jne. ajaksi.

Ikä eroa tulis 10 ja 8 vuotta tai enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Annuska:
Se on tosi pitkäanajan valinta.
Kun isto ovat jo koululaisia, elämä on tavallaan helpompaa, omaa aikaa on enemmän ja ne asiat joita tehdään yhdessä perheen kanssa, ovat erilaisia. Joitakin mahdollisuuksia on enemmän.

Jos teet pienen, sitoudut(te osittain porukalla) vielä yhteen kierrokseen duploja, muumimaailmaa, teletappeja, ti-ti-nallea ja puuhapeteä. Siinä menee aika monta vuotta...

peesi tälle. Meillä lapset nyt 12,10,3 ja pienin 6kk. Eli ihan selkeesti kahdessa erässä. (mä myös nyt 32). Nyt sitä vasta iskostu päähän että ihan tosiaan se uusin kierros tehdään alusta loppuun, se odotus-ja vauva-aika on lyhyt mutta tosiaan ne kaikki muumit ja tapit ja uhmat ja päiväkodit ja eskarit jne jne jne. Eli se on pitkän ajan projekti.
MUTTA, me on tosi tyytyväisiä tähän valintaan, paljon "rikkaampia" koko perhe näin, isot saa (ja joskus joutuu) mukaan pienten maailmaan ja pienet saa tutustua isojen maailmaa ja heillä on enemmän isompia jotka rakastaa. Monia kompromissejakin joutuu tekemään, esim. pieniä on pakko raahata autolla viemään isoja harrastuksiin (Jos mies vaikka töissä) ja isot joutuu hetkittäin katsomaan pieniä. jne
 
Alkuperäinen kirjoittaja Endless Sacrifice:
Alkuperäinen kirjoittaja illuusia:
Mun kokemuksen mukaan tämä 6v ikäero on aivan loistava, pojasta on todella paljon apua ja sitä pystyy itsekin keskittymään vauvaan ihan kuten esikoiseenkin aikoinaan. :)

Mutta toisaalta erona esikoiseen olis se ettei tarvitse jättää yksikseen tai ottaa joka kerta mukaan suihkun, vessassa käynnin, postien hakemisen, roskien viemisen jne. ajaksi.

Ikä eroa tulis 10 ja 8 vuotta tai enemmän.

Niinpä. Se mietittävä vielä on, että jättääkö sitten kolmosen iltatähdeksi. Meillä noi isot on aina olleet niin hyviä kavereita että jotenkin oli aika pian selvää että tää kolmaskin saa oman kaverin. (no tietysti siis me HALUTTIIN neljäskin lapsi, ei nyt kaveriksi vaan tehty) ja vaikuttaa ihan parhaalta ratkaisulta. Pienimmät on ihan tosi hyviä ystäviä jo nyt (siis ei tietty voi leikkiä vielä yhdessä mutta pienin palvoo ja kikattaa aina kun isoveli tekee otain ja isoveli aina paijaa ja huomioi pienempää) Eli jättääkö sitten kolmeen vai tekeekö vielä sen nelosen =))
 
Alkuperäinen kirjoittaja me:
Meillä vähän sama homma mutta jaksaisin sillä olen lastenhoito työssä :)
On vaan niin laimeeta tuo sksielämä joten aika toivotonta saada kolmonen tässä tilanteessa.

no meilläkin =) mutta näppäränä tyttönä sitä osaa vähän (?) laskeskella sopivia päiviä =)
 
Jos todella haluatte niin eikun vaan, aika on nyt!
Meidän 4 lasta on tehty alle viiden vuoden sisään, mahtava katsoa kun porukka touhuaa samoilla intresseillä vaikka tasot erit. Koko ajan elämä helpottuu kun isommat kasvaa. Minä olen 32, nuorin melkein 3. Tähän loppui meidän urakka =) Sitäpaitsi elämä ei ole koskaan niin hankalaa kuin ensimmäisen - ensimmäisten lasten kanssa, ikää kokemusta ja isommilla järkeä... Onnea vaan!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja 4lapsen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja me:
Meillä vähän sama homma mutta jaksaisin sillä olen lastenhoito työssä :)
On vaan niin laimeeta tuo sksielämä joten aika toivotonta saada kolmonen tässä tilanteessa.

no meilläkin =) mutta näppäränä tyttönä sitä osaa vähän (?) laskeskella sopivia päiviä =)



samma här mutta nyt on vaan niin ollu että ei olla touhuttu niillä sopivilla päivillä
 
Olen alta 30vee ja kaksi nyt, kolmosta mietitty. En usko että siihen lähdetään, on niin iso juttu ja nämä kaksi sitten kasvavat hiukan isommaksi niin saa sitä omaa aikaa hiukan enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja me:
Alkuperäinen kirjoittaja 4lapsen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja me:
Meillä vähän sama homma mutta jaksaisin sillä olen lastenhoito työssä :)
On vaan niin laimeeta tuo sksielämä joten aika toivotonta saada kolmonen tässä tilanteessa.

no meilläkin =) mutta näppäränä tyttönä sitä osaa vähän (?) laskeskella sopivia päiviä =)



samma här mutta nyt on vaan niin ollu että ei olla touhuttu niillä sopivilla päivillä

ja meidän lapset on 11v ja 5v :) ite 36v

 
Alkuperäinen kirjoittaja 1 lapsi ja pysyy. ei ressiä:
ottaisit nyt rennommin.. eikö 2 riitä.?. miksi pitää olla niin hirveenä lapsia. jää odottelemaan lapsenlapsia...

Ei kaikki koe sitä noin, Mulle on kaikista suurin nautinto saada seurata omien lasten kasvamista ja tykkään siitä ihan täysillä vaikka hermot joskus onkin kireänä. En ota rennosti, haluan että elämässäni on jokapäivä haastetta :D Se pitää virkeänä ja elämässä kiinni. Silti pääsee rentoutumaankin, ja kun vielä ottaa asiat rennosti niin mikäs siinä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietin ja ei:
Olen alta 30vee ja kaksi nyt, kolmosta mietitty. En usko että siihen lähdetään, on niin iso juttu ja nämä kaksi sitten kasvavat hiukan isommaksi niin saa sitä omaa aikaa hiukan enemmän.

Mäkin olin silloin alta 30v täysin varma ettei enää lapsia. Jotenkin se on vaan mieli muuttunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 4lapsen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Endless Sacrifice:
Alkuperäinen kirjoittaja illuusia:
Mun kokemuksen mukaan tämä 6v ikäero on aivan loistava, pojasta on todella paljon apua ja sitä pystyy itsekin keskittymään vauvaan ihan kuten esikoiseenkin aikoinaan. :)

Mutta toisaalta erona esikoiseen olis se ettei tarvitse jättää yksikseen tai ottaa joka kerta mukaan suihkun, vessassa käynnin, postien hakemisen, roskien viemisen jne. ajaksi.

Ikä eroa tulis 10 ja 8 vuotta tai enemmän.

Niinpä. Se mietittävä vielä on, että jättääkö sitten kolmosen iltatähdeksi. Meillä noi isot on aina olleet niin hyviä kavereita että jotenkin oli aika pian selvää että tää kolmaskin saa oman kaverin. (no tietysti siis me HALUTTIIN neljäskin lapsi, ei nyt kaveriksi vaan tehty) ja vaikuttaa ihan parhaalta ratkaisulta. Pienimmät on ihan tosi hyviä ystäviä jo nyt (siis ei tietty voi leikkiä vielä yhdessä mutta pienin palvoo ja kikattaa aina kun isoveli tekee otain ja isoveli aina paijaa ja huomioi pienempää) Eli jättääkö sitten kolmeen vai tekeekö vielä sen nelosen =))

Siinäpä yksi arveluttavuus miks en oo ihan varma haluanko sittenkään kolmatta (ja neljättä ).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Endless Sacrifice:
Alkuperäinen kirjoittaja 4lapsen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Endless Sacrifice:
Alkuperäinen kirjoittaja illuusia:
Mun kokemuksen mukaan tämä 6v ikäero on aivan loistava, pojasta on todella paljon apua ja sitä pystyy itsekin keskittymään vauvaan ihan kuten esikoiseenkin aikoinaan. :)

Mutta toisaalta erona esikoiseen olis se ettei tarvitse jättää yksikseen tai ottaa joka kerta mukaan suihkun, vessassa käynnin, postien hakemisen, roskien viemisen jne. ajaksi.

Ikä eroa tulis 10 ja 8 vuotta tai enemmän.

Niinpä. Se mietittävä vielä on, että jättääkö sitten kolmosen iltatähdeksi. Meillä noi isot on aina olleet niin hyviä kavereita että jotenkin oli aika pian selvää että tää kolmaskin saa oman kaverin. (no tietysti siis me HALUTTIIN neljäskin lapsi, ei nyt kaveriksi vaan tehty) ja vaikuttaa ihan parhaalta ratkaisulta. Pienimmät on ihan tosi hyviä ystäviä jo nyt (siis ei tietty voi leikkiä vielä yhdessä mutta pienin palvoo ja kikattaa aina kun isoveli tekee otain ja isoveli aina paijaa ja huomioi pienempää) Eli jättääkö sitten kolmeen vai tekeekö vielä sen nelosen =))

Siinäpä yksi arveluttavuus miks en oo ihan varma haluanko sittenkään kolmatta (ja neljättä ).

Todennäköisesti muutamien kk päästä sen näet, tai viimeistään vuoden parin päästä... jompaan kumpaan suuntaan tulee varmuus
 
Alkuperäinen kirjoittaja 1 lapsi ja pysyy. ei ressiä:
ottaisit nyt rennommin.. eikö 2 riitä.?. miksi pitää olla niin hirveenä lapsia. jää odottelemaan lapsenlapsia...

Ihanan naurettava kommentti. :D Kyllä kaiken maailman taivastelijoita riittää näköjään asiassa kuin asiassa. Hupaisaa, että nämä taivastelijat luulevat tehneensä jossakin asiassa yleispätevästi maailman parhaan ratkaisun ja pyrkivät sitten tuputtamaan omia valintojaan ainoina oikeina muille.

...koska kaikki eivät halua elämältä täysin samoja asioita? Koska toiset haluavat ympärilleen elämää ja isomman perheen?

Ja jaksamisesta, tuskin mitään aivan selvää ikärajaa voidaan vetää, täysin yksilöllistä. Toiset on alle kolmikymppisenä sitä mieltä, ettei jaksa enää tippaakaan vauva-arkea, toiset mennä porskuttaa hienosti useamman taaperon/vauvan kanssa vielä nelikymppisenä. Oma asenne, fyysinen ja henkinen terveys ja niin moni muukin asia vaikuttaa valtavasti.

 

Yhteistyössä