Mä olen nyt toistapäivää ollut töissä ja keskellä ihmisuhdedraamaa jo nyt (muistin jälleen miksi inhoan rafla-alaa yli kaiken!!)
Mun yksi työkaveri on todella nuori, ja sillä on nyt juuri kauhea menovaihe päällä: on nyt ehkä viisi vuoroa ollut baarissa töissä ja on niin hyvä ja pätevä ja kaikkea sitä mitä me muut ei ja alkanut heilastelemaan baarimikkojen kanssa kun "niissä on sitä jotain" roppakaupalla, mitä esimerkiksi kaupan kassassa ja autokuskissa ehdottomasti ei. (Eli kyseisen henkilön mielestä magea ammatti.)
No hän sitten kertoili mulle kesäkuulumisia tuossa: on tutustunut yhden kundin kanssa, olkoon nyt sitten vaikka Pekka, jonka seurana on istunut töissä ja sekoitellut drinksukannuja, tää kaveri on ihan törkeän söpö ja mahtava, sillä on kaksi lasta ja puhuu niistä tosi ihanasti. Sanoi että "voisin ihan hyvin ottaa tollasen söpöstelyiskän ja weekendilapset, kun komea nuori isä suloisten lasten kanssa on niin ihana näky". Kuuntelin tätä ihanaa ja söpöä ja kuinka kundi lähettelee sille tekstareita ja pyytelee sitä seuraksi töihin jne aikani silmät kirkkaina ja nikotellen äänettömästi: tässä on nimittäin sellainen tilanne että tämä Pekka on mun parhaan ystäväni mies. Mun parhaan ystäväni lasten isä.
Pamautin sen tälle työkaverillekin päin naamaa, ett niin joo, tää pekan avovaimo (vaimoa korostaen) olikin mun kaaso viimekesänä. Ett joo tiedän tyypin. Meni työkaveri hiljaiseksi eikä puhunut enää mitään. Kuulin tänään lisää: ovat iltaa istuneet yhdessä, jollain huoltiksella, baareissa jne ja tämä mun työkaveri viettää oikeasti kaiken liikenevän aikansa siellä miehen työpaikalla seurana..
Voi olla että huolehdin turhaan. Tai sitten en. Ongelma onkin, kerronko mä mun ystävälle tästä sattumuksesta vai en? Mä tiedän että niillä on ollut isoja pettämisongelmia juuri miehen puolelta, mutta nyt ovat käyneet terapiassakin yhdessä kun halusivat vielä yrittää. Mun kaveri oli jo jossain välissä melkein vainoharhainen, enkä mä turhaan haluaisin ruokkia sen mielikuvitusta. Voi olla että työkaverikin on liiotellut juttujaan.
Kerronko, vai en?
Mun yksi työkaveri on todella nuori, ja sillä on nyt juuri kauhea menovaihe päällä: on nyt ehkä viisi vuoroa ollut baarissa töissä ja on niin hyvä ja pätevä ja kaikkea sitä mitä me muut ei ja alkanut heilastelemaan baarimikkojen kanssa kun "niissä on sitä jotain" roppakaupalla, mitä esimerkiksi kaupan kassassa ja autokuskissa ehdottomasti ei. (Eli kyseisen henkilön mielestä magea ammatti.)
No hän sitten kertoili mulle kesäkuulumisia tuossa: on tutustunut yhden kundin kanssa, olkoon nyt sitten vaikka Pekka, jonka seurana on istunut töissä ja sekoitellut drinksukannuja, tää kaveri on ihan törkeän söpö ja mahtava, sillä on kaksi lasta ja puhuu niistä tosi ihanasti. Sanoi että "voisin ihan hyvin ottaa tollasen söpöstelyiskän ja weekendilapset, kun komea nuori isä suloisten lasten kanssa on niin ihana näky". Kuuntelin tätä ihanaa ja söpöä ja kuinka kundi lähettelee sille tekstareita ja pyytelee sitä seuraksi töihin jne aikani silmät kirkkaina ja nikotellen äänettömästi: tässä on nimittäin sellainen tilanne että tämä Pekka on mun parhaan ystäväni mies. Mun parhaan ystäväni lasten isä.
Pamautin sen tälle työkaverillekin päin naamaa, ett niin joo, tää pekan avovaimo (vaimoa korostaen) olikin mun kaaso viimekesänä. Ett joo tiedän tyypin. Meni työkaveri hiljaiseksi eikä puhunut enää mitään. Kuulin tänään lisää: ovat iltaa istuneet yhdessä, jollain huoltiksella, baareissa jne ja tämä mun työkaveri viettää oikeasti kaiken liikenevän aikansa siellä miehen työpaikalla seurana..
Voi olla että huolehdin turhaan. Tai sitten en. Ongelma onkin, kerronko mä mun ystävälle tästä sattumuksesta vai en? Mä tiedän että niillä on ollut isoja pettämisongelmia juuri miehen puolelta, mutta nyt ovat käyneet terapiassakin yhdessä kun halusivat vielä yrittää. Mun kaveri oli jo jossain välissä melkein vainoharhainen, enkä mä turhaan haluaisin ruokkia sen mielikuvitusta. Voi olla että työkaverikin on liiotellut juttujaan.
Kerronko, vai en?