Mitä tekisit jos puolisosi ilmottaisi uskoon tuostaan?

Teidän vastauksillenne.

Olisin ehkä hieman huojentunutkin. Nykyään rukoilen salaa sängyssä, pimeässä, koska en uskalla tunnustaa miehelleni että rukoilen joka ilta.

Oletko yrittänyt vaivihkaa kysyä miehen mielipidettä vai tiedätkö jo valmiiksi?

Kyllä kai se omassa mielessään jotenkin uskoo, mutta minun iltarukousrituaalini olisi aivan liikaa hänelle.

 

Soittaisin mielenterveystoimistoon

 

Teidän vastauksillenne.

Olisin ehkä hieman huojentunutkin. Nykyään rukoilen salaa sängyssä, pimeässä, koska en uskalla tunnustaa miehelleni että rukoilen joka ilta.

Oletko yrittänyt vaivihkaa kysyä miehen mielipidettä vai tiedätkö jo valmiiksi?

Kyllä kai se omassa mielessään jotenkin uskoo, mutta minun iltarukousrituaalini olisi aivan liikaa hänelle.

Puolison kannalta minulla ei ole kyllä kokemusta. Itse pelkäsin jostain syystä , että ateisti isäni olisi vihainen kun kerroin hänelle uskovani (olin alaikäinen ja asuin kotona). Mutta eipä tuo ollut millänsäkään. Kysyi, oliko muuta ja jatkoi telkkarin katselua.

 

Soittaisin mielenterveystoimistoon

Minä myös! Jos tuo vannoutunut ateisti johonkin kääntyisi, niin kyllä olis maailmankirjat sekaisin ja ukko myös

 

Mitäpä siinä, sittenpä hän uskoisi. Ei se multa olis pois niin kauan kun ei uskoaan mulle tuputtaisi.

 

Kyllä mä jo soittasin ajan jonnekin terapiaan. Tuo ateisti ei usko muuhun, ku että tupakki tappaa. Viimestään sadan vuoden iän tietämissä.

 

Riippuisi mistä uskonnosta ois kyse. Jos olis kyse niistä uskonnoista missä ihmisillä on taipumusta alkaa fanaattisiksi ja joissa tietyt asiat ovat kiellettyjä, niin erohan siinä tulisi.

 

Olisin erittäin hämmästynyt!

 

Olisin ihmeissäni, sillä hän on jo uskossa.

 

Ihmettelisin kyllä että mitä se nyt oikee höpäjää. Tässähän me on yhdessä uskoon kasvettu, tai siis isoimmat harppaukset tehty yhdessä, toinen toisillemme avuksi oltu, mitään yhtäkkistä "herätystä" ei ole ollutkaan. Ja TODELLA ihmettelisin, jos se nyt mihinkään muuhun uskoon yhtäkkiä kääntyis. Mut ei kait siinä...kunhan vaan pysyis silti samanlaisena miehenä.

 

Suhteemme olisi ohi.

 

Mun mielestä jokaisella on vapaus olla uskossa tai olla olemata. Se on jokaisen henkilökohtainen asia. Tiwdän monta paria, joissa toinen on uskossa ja toinen ei eikä se näytä parisuhteeseen ainakaan negatiisesti vaikuttavan.

 

Mitä tekisit jos puolisosi ilmottaisi uskoon tuostaan?

Puhuisin hänelle järkeä ja siis oikeesti puhuisin, niin että unohtais horinat. Uskon onnistuvani tässä ja melko varmasti tiedän, ettei ukolla ala viirata koskaan. Jos sit dementtinä vuodepotilaana horisee, niin siitä mun ei tartte välittää yhtään.

 

Asia tuli ihan luonnollisesti puheeks kun ekaa kertaa tavattiin paikallisjunassa, eli ei ihan sellanen paikka missä "normaalisti" aletaan puhua uskosta. Todettiin että mies on karismaattinen katoliinen ja minä oon luterilainen mutta käyn vapaakirkoissa.

 

Mitä tekisit jos puolisosi ilmottaisi uskoon tuostaan?

Puhuisin hänelle järkeä ja siis oikeesti puhuisin, niin että unohtais horinat. Uskon onnistuvani tässä ja melko varmasti tiedän, ettei ukolla ala viirata koskaan. Jos sit dementtinä vuodepotilaana horisee, niin siitä mun ei tartte välittää yhtään.

Kyseessä on nimenomaan uskon asia. Ei siihen voi vaikuttaa.

Me varmaan erottaisiin :/ . Mulle oma uskonnottomuus on liian tärkeä asia ja puolison vakaumus sotisi liikaa sitä vastaan.

 

Puolison kannalta minulla ei ole kyllä kokemusta. Itse pelkäsin jostain syystä , että ateisti isäni olisi vihainen kun kerroin hänelle uskovani (olin alaikäinen ja asuin kotona). Mutta eipä tuo ollut millänsäkään. Kysyi, oliko muuta ja jatkoi telkkarin katselua.

Yleensä vähän vanhemmat ateistit ovat tehneet itsenäisesti päätöksensä oman vakaumuksen mukaan ns. vasten valtavirtaa ja osaavat sen takia kunnioittaa toisten vakaumuksia.

 

Varmaankin muuttaisin toiseen osoitteeseen.

 

Juoksisin lujaa. Toisaalta voishan siinä käydä rakentavia keskusteluja...

 

Jos hän olisi asiasta iloinen, olisin minäkin. Usko on jokaisen henkkoht asia.

 

En tiedä. Mies on joskus sanonut, että hänestä on pelottava ajatus se, että minä tulisin uskoon.

 

Mikäs siinä, uskoa saa mihin vaan, kunhan ei vaadi minulta samaa, eikä tuputtais.