Mä oon siis todella alkanut pelätä tuon tulevan exän vuoksi... Se on koko suhteen ajan vaatinut multa ja esikoiselta aivan älyttömästi kaikkea. Siis vaikka mulla oli raskauden aikana reilusti suurentunut keskenmenon riski, sain haukkuja siitä ettei kämppä ollu viimeisen päälle siivottu yms yms. Mä oon aina ollu paska, ja jos teen asian omalla tavalla, se on täysin väärin, ja jos teen kuten hän neuvoo, ihmetellään miks tein noin enkä näin. Esikoisen ois pitänyt esim kantaa muutettaessa paljonkin laatikoita. Ei mun mielestä oo lasten hommaa, vaikka jaksaisikin. Esikoinen on pari kertaa juossut omaan huoneeseen ja huutanut "älä lyö mua" jne kun toi ukko on korottanut ääntään tarpeeksi. Haukkuu mun kasvatustaitoni vaikka on ite ennen vauvaa ollut lapseton. Sanoo et oon tehnyt esikoisen elämästä kurjuutta kun erottiin aikanaan hänen isästä eikä pojalla oo ollu pysyvää miehenmallia elämässään (pojan isä ei oo halunnut tavata poikaa eron jälkeen). Esikoinen on vielä erityispoika,mut hän ei sitä ymmärrä, vaan tuntuu et vaatii sitä enemmän. Koko suhde on ollu täynnä alistavaa henkistä väkivaltaa.
Oon alkanu pelkäämään, et ukko saa jonain päivänä mieleensä viedä vauvan multa. Joinain iltoina pelkään mennä nukkumaan kun ei oo mitään turvaa... Oon sanonut äidillenikin,et älä ikinä anna vauvaa tai esikoista tuolle, jos se saisikin päähänsä mennä niitä hakemaan siltä, kun nuo joskus on mummilla yötä jotta mä saan nukkua ja käydä tapaamassa kavereita. Tuo on saanut mut jotenkin pelkäämään kaikea pahaa... Odotan vaan,että saisi oman asunnon ja muuttais pois. Silti tuntuu et haluaisin muuttaa johonkin mistä ei osais meitä etsiä, laittaa osoitettiedot salaisiksi jne. Tuo ei siis oo tunnustanut isyyttä.
Joo,tiedän,oon naurettava,mut mulle tää on joka päiväinen tuska, ja itkettää kun pelottaa... :'(
Oon alkanu pelkäämään, et ukko saa jonain päivänä mieleensä viedä vauvan multa. Joinain iltoina pelkään mennä nukkumaan kun ei oo mitään turvaa... Oon sanonut äidillenikin,et älä ikinä anna vauvaa tai esikoista tuolle, jos se saisikin päähänsä mennä niitä hakemaan siltä, kun nuo joskus on mummilla yötä jotta mä saan nukkua ja käydä tapaamassa kavereita. Tuo on saanut mut jotenkin pelkäämään kaikea pahaa... Odotan vaan,että saisi oman asunnon ja muuttais pois. Silti tuntuu et haluaisin muuttaa johonkin mistä ei osais meitä etsiä, laittaa osoitettiedot salaisiksi jne. Tuo ei siis oo tunnustanut isyyttä.
Joo,tiedän,oon naurettava,mut mulle tää on joka päiväinen tuska, ja itkettää kun pelottaa... :'(