Mitä tehdä henkisen väkivallan alla? Naurakaa vaan. :(

Mä oon siis todella alkanut pelätä tuon tulevan exän vuoksi... Se on koko suhteen ajan vaatinut multa ja esikoiselta aivan älyttömästi kaikkea. Siis vaikka mulla oli raskauden aikana reilusti suurentunut keskenmenon riski, sain haukkuja siitä ettei kämppä ollu viimeisen päälle siivottu yms yms. Mä oon aina ollu paska, ja jos teen asian omalla tavalla, se on täysin väärin, ja jos teen kuten hän neuvoo, ihmetellään miks tein noin enkä näin. Esikoisen ois pitänyt esim kantaa muutettaessa paljonkin laatikoita. Ei mun mielestä oo lasten hommaa, vaikka jaksaisikin. Esikoinen on pari kertaa juossut omaan huoneeseen ja huutanut "älä lyö mua" jne kun toi ukko on korottanut ääntään tarpeeksi. Haukkuu mun kasvatustaitoni vaikka on ite ennen vauvaa ollut lapseton. Sanoo et oon tehnyt esikoisen elämästä kurjuutta kun erottiin aikanaan hänen isästä eikä pojalla oo ollu pysyvää miehenmallia elämässään (pojan isä ei oo halunnut tavata poikaa eron jälkeen). Esikoinen on vielä erityispoika,mut hän ei sitä ymmärrä, vaan tuntuu et vaatii sitä enemmän. Koko suhde on ollu täynnä alistavaa henkistä väkivaltaa.
Oon alkanu pelkäämään, et ukko saa jonain päivänä mieleensä viedä vauvan multa. Joinain iltoina pelkään mennä nukkumaan kun ei oo mitään turvaa... Oon sanonut äidillenikin,et älä ikinä anna vauvaa tai esikoista tuolle, jos se saisikin päähänsä mennä niitä hakemaan siltä, kun nuo joskus on mummilla yötä jotta mä saan nukkua ja käydä tapaamassa kavereita. Tuo on saanut mut jotenkin pelkäämään kaikea pahaa... Odotan vaan,että saisi oman asunnon ja muuttais pois. Silti tuntuu et haluaisin muuttaa johonkin mistä ei osais meitä etsiä, laittaa osoitettiedot salaisiksi jne. Tuo ei siis oo tunnustanut isyyttä.

Joo,tiedän,oon naurettava,mut mulle tää on joka päiväinen tuska, ja itkettää kun pelottaa... :'(
 
vieras
Mene kuule hyvä nainen lähimpään turvakotiin niin saat asiasi järjestykseen ja keskusteluapujakin tuohon tosi rankkaan elämän tilanteeseesi. Eikä mitenkään voi naurattaa tuo vaan :hug: saman kokenut.
 
minime
Voi ei, ei sulle kukaan ainakaan naura! Ihan syystäkin pelkäät tuollaista ukkoa, sitä ei vaan kannata sille näyttää.. Eikä kannata kertoa osoitetta eikä puhelinnumeroa, pistä salaiseksi. Ja sähän saat yksinhuoltajuuden, koska mies ei oo tunnustanut. Ei siis tarvii olla missään tekemisissä. Ja jos alkaa häiriköimaan niin lähestymiskieltoa vaan päälle. Kovasti voimia!
 
vieras2
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Turvakotiin kannattais mennä. Saat sieltä tukea ja apua asioiden järjestämiseen.
Oikeesti suosittelen tätä lämpimästi. Siellä saa kaikenlaisiin raha ja asunto ja paperi asioihin ammattiapua ja ennekaikkea keskusteluapua itsellesi enneku tuut kipeeksi, etkä jaksa niiden lastesi kanssa. Hae apua sulla on kipee mies.
 
Ei oo naurun asia. Turvakoti on vaihtoehto, hyväkin sellainen. Jos ajatus tuntuu kovin vieraalta, niin perheneuvolan kautta voisit saada myös keskusteluapua, ja sitä kautta näkökulmaa ja selviytymisvinkkejä. :hug:

Onko sulla oma asunto haussa jo, vai mikä teillä on siis tilanne käytännössä??
 
Tarkoitus oli et jäisin lasten kanssa tähän kun vasta vauvan syntymän aikoihin muutettiin, ja koko on hyvä ja vuokra suht kohdillaan,ellei jopa halpa. Mut mua painaa sekin, et ollaan muutettu parin vuoden välein esikoisen kanssa mun töiden ja opiskelujen takia ja kerran jo yhtä ihmistä pakoon... Et paljonko hallaa teen esikoiselle jos taas tulis muutto? Poika on nytkin pienryhmäluokalla koulussa.
Yritin puhua asiasta äidilleni, ja vastaus oli et hänen ensimmäinen ajatuksensa oli et taasko se muuttohössötys alkaa, et se olisi esikoiselle jo ties monesko koti... Et mä ylireagoin. :/ |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja CorpseBride:
Tarkoitus oli et jäisin lasten kanssa tähän kun vasta vauvan syntymän aikoihin muutettiin, ja koko on hyvä ja vuokra suht kohdillaan,ellei jopa halpa. Mut mua painaa sekin, et ollaan muutettu parin vuoden välein esikoisen kanssa mun töiden ja opiskelujen takia ja kerran jo yhtä ihmistä pakoon... Et paljonko hallaa teen esikoiselle jos taas tulis muutto? Poika on nytkin pienryhmäluokalla koulussa.
Yritin puhua asiasta äidilleni, ja vastaus oli et hänen ensimmäinen ajatuksensa oli et taasko se muuttohössötys alkaa, et se olisi esikoiselle jo ties monesko koti... Et mä ylireagoin. :/ |O

Siis ylireagoit mihin? Siihen että sun miestä pitää pelätä?? :eek:

No johan on äiti.

Eli siis mieskö muuttaisi pois? Vai onko siitä jo puhuttu?
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja CorpseBride:
Tarkoitus oli et jäisin lasten kanssa tähän kun vasta vauvan syntymän aikoihin muutettiin, ja koko on hyvä ja vuokra suht kohdillaan,ellei jopa halpa. Mut mua painaa sekin, et ollaan muutettu parin vuoden välein esikoisen kanssa mun töiden ja opiskelujen takia ja kerran jo yhtä ihmistä pakoon... Et paljonko hallaa teen esikoiselle jos taas tulis muutto? Poika on nytkin pienryhmäluokalla koulussa.
Yritin puhua asiasta äidilleni, ja vastaus oli et hänen ensimmäinen ajatuksensa oli et taasko se muuttohössötys alkaa, et se olisi esikoiselle jo ties monesko koti... Et mä ylireagoin. :/ |O
Ekaksi unohdat äitisi jutut, kerrot suoraan miten paha tilanne on, pakkaat kimpsut ja lähdet! Teet enemmän hallaa jäämällä, ehdottomasti!!

Sitten pidät taukoa miehissä ja otat vain sellaisen miehen tulevaisuudessa, joka on hyvä ja lempeä ja aikuinen!!
 
Joo siis mies etsii itsellen asuntoa,mut eihän se mitään estä... Mä pelkään silti. En osaa selittää... Oon jutellu miehen exän kanssa,ja hänkin on ihan ihmeissään et miten voi noin paljon toinen muuttua (olivat todella monta vuotta yhdessä aikanaan).
Joo,mun äidin mielestä pelkään ihan turhaan ja oon vaan väsynyt. Pitäiskö sit odottaa niin kauan et jotain sattuu? Toi juo joka ikinen ilta useamman oluen, ja jos sattuu olemaan joku viini- tai muu pullo jemmassa,sitäkin menee. Tyhmähän mä oon kun oon tässä vielä. Mut tuo ukko on saanut mun ennen tosi vahvan itsetunnon ihan pohjamutiin. Siksi välillä ajattelen itsekin et mä vaan kuvittelen. Mut silti itken harva se päivä ja yö. :'(

Ja minä niin lupasin joskus et tänne en tuu oloani itkemään... |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja CorpseBride:
Tarkoitus oli et jäisin lasten kanssa tähän kun vasta vauvan syntymän aikoihin muutettiin, ja koko on hyvä ja vuokra suht kohdillaan,ellei jopa halpa. Mut mua painaa sekin, et ollaan muutettu parin vuoden välein esikoisen kanssa mun töiden ja opiskelujen takia ja kerran jo yhtä ihmistä pakoon... Et paljonko hallaa teen esikoiselle jos taas tulis muutto? Poika on nytkin pienryhmäluokalla koulussa.
Yritin puhua asiasta äidilleni, ja vastaus oli et hänen ensimmäinen ajatuksensa oli et taasko se muuttohössötys alkaa, et se olisi esikoiselle jo ties monesko koti... Et mä ylireagoin. :/ |O
Ekaksi unohdat äitisi jutut, kerrot suoraan miten paha tilanne on, pakkaat kimpsut ja lähdet! Teet enemmän hallaa jäämällä, ehdottomasti!!

Sitten pidät taukoa miehissä ja otat vain sellaisen miehen tulevaisuudessa, joka on hyvä ja lempeä ja aikuinen!!

Noinhan mä tästäkin luulin... Mut kaikki muuttui jotenkin jossain välissä. Kuin Jekyll & Hyde, mut muutos on ollu pysyvä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuei:
Tottakai muutat ja heti. Saisitko asuntoa niin, ettei esikoisen tarvii vaihtaa koulua? Varmana on sata parempi lapselle muuttaa kuin jäädä. Kenenkään ei pidä kotona joutua pelkäämään.

Voisin saada,mut musta tuntuu et kaikki tässä lähellä on "vaara-aluetta". Ja kun on vielä niin ikävästi et esikoisen koulu on ton ukon sukulaisen naapurissa. Siis ikkunasta näkee koulun pihalle. :/ Ehkä mä vaadin/toivon liikaa. Tuntuu vaan et miks aina mulle käy näin...
 
Vierailija
Mitä jos alkaisit etsiä itsellesi asuntoa saman tien? Vähän epäilyttää, lähteekö mies tuosta vaan jos sinä kerran eroa haluat. Se muuttaisi sitten, kumpi asunnon ensin löytää - tai mies muuttaisi sinun löytämääsi asuntoon. Sillä välin, ota yhteyttä perheneuvolaan, neuvolaan, turvakotiin ja minne tahansa - parempi että puhut tilanteesta joka puolella kuin että pelkäät kotona. Tahtomatta pelotella, niitäkin tapauksia on viime vuosina ollut jossa liian pitkään on odotettu. Esikoisellesikin varmasti pienempi paha on vielä yksi muutto kuin nykyinen tilanne.
 
No eipä tuo esikoinen varmaan hyödykään kun on kymmeniä kertoja joutunut kuuntelemaan kun mua haukutaan. Ja tiedän et kun mä saan haukut hänen kasvatuksesta ja sen huonoudesta, poika syyttää itseään. Vaikka miten oon sanonut ettei millään oo hänen syynsä, niin tuo ajattelee kuitenkin niin. Pojankin itsetunto todella heikko, joka on osasyy erityisluokalla oloon.
 

Yhteistyössä