Mitä outoa olet kohdannut kun olet ollut jossain kylässä tai mitä outoa vieraat ovat teillä tehneet?

Tälläinen näin lauantai-illalle.

 

Sillä emännällä oli rillit

 

Yhteen aikaan oli perheen privaattivitsi se, että pitää olla varovainen kun "päästää" veiraita meille kylään - ne kun ei ikinä lähde meiltä pois.
- Adoptiotäti asuu täällä yhä, tosin omassa asunnossaan kumminkin. Tuli kylään joskus 7 v sitten tms.
- Yksi ystävätär tuli käymään yksi perjantai ja aiko olla lauantaihin. Oli 8 kk.
- Jne.
Noita oli monia.

 

Yhteen aikaan oli perheen privaattivitsi se, että pitää olla varovainen kun "päästää" veiraita meille kylään - ne kun ei ikinä lähde meiltä pois.
- Adoptiotäti asuu täällä yhä, tosin omassa asunnossaan kumminkin. Tuli kylään joskus 7 v sitten tms.
- Yksi ystävätär tuli käymään yksi perjantai ja aiko olla lauantaihin. Oli 8 kk.
- Jne.
Noita oli monia.

!

 

Eräs kaverini kehui kovasti tekemääni sienipiirakkaa. Hän pyysi ohjeen ja menimme hänen luokseen. Hän aikoi tehdä sienipiirakan yllätykseksi miehelleen. Ohjeeseen kuului mm. maitoa desin verran. Koska maitoa ei jääkaapista löytynyt, otti hän tarvittavan määrän maitoa kissan ruokakupista :x
En suostunut maistamaan kaverini sienipiirakkaversiota, mutta kaverini miehelle se maistui kyllä.

 

Yhteen aikaan oli perheen privaattivitsi se, että pitää olla varovainen kun "päästää" veiraita meille kylään - ne kun ei ikinä lähde meiltä pois.
- Adoptiotäti asuu täällä yhä, tosin omassa asunnossaan kumminkin. Tuli kylään joskus 7 v sitten tms.
- Yksi ystävätär tuli käymään yksi perjantai ja aiko olla lauantaihin. Oli 8 kk.
- Jne.
Noita oli monia.

Utelias kun olen, kuka tuo adoptiotäti on?

 

Eräs kaverini kehui kovasti tekemääni sienipiirakkaa. Hän pyysi ohjeen ja menimme hänen luokseen. Hän aikoi tehdä sienipiirakan yllätykseksi miehelleen. Ohjeeseen kuului mm. maitoa desin verran. Koska maitoa ei jääkaapista löytynyt, otti hän tarvittavan määrän maitoa kissan ruokakupista :x
En suostunut maistamaan kaverini sienipiirakkaversiota, mutta kaverini miehelle se maistui kyllä.

:X Olen mä kuullut tosin että moni pistää äidinmaitoakin leipomuksiin.

 

Utelias kun olen, kuka tuo adoptiotäti on?

Hän oli (ja on) sellainen hiukan hupsu kiltti täti johon tutustuin netissä.

Niihin aikoihin minä chattasin paikassa nimeltä "kotichat" ja meillä oli kaikenmaailman miittejä - joskus myös meillä kotona.
Ko. rouva oli sitten yhdessä miitissä meillä ja tuli vähän myöhemmin pariin muuhunkin perhejuhlaan, siis ihan kutsuttuna ja pidettynä vieraana.

Yhden moisen jälkeen (esikoisen lakkiaiset), kun olin bussille viemässä, purskahti täti itkuun ja sanoi että ei halua enää palata "sinne".
"Sinne" oli paikkakunta itäsuomessa, minne oli aikoinaan avomiehensä mukana muuttanut. Se suhde oli päättynyt, ei ollut töitä, ei läheisiä, ei kai oikein ystäviäkään ja terveyskin reistaili eli pelotti olla yksin.

Me sitten pidimme perhekokoukse asiasta ja sen jälkeen ilmoitimme tädille, että kyllä sinne itään nyt vain on pakko palata - yhden kerran.
Ja niin täti meni pakkaamaan tavaransa ja palasi muuttokuorman kanssa. Hankimme hänelle vuokra-asunnon tältä kylältä ja adoptoimme perheeseen.

Täällä hän on yhä ja ihan on yhtä hupsu kuin ennenkin, mutta muuten voi paljon paremmin.
Välillä käy hermoille, välillä on aivan ihana - eli ihan niin kuin muutkin "perheensä" jäsenet.

 

Ja missä on tykkää-nappula!!! Tuo Mummeliisan kertomus oli niin ihana ja liikuttava.

 

Hän oli (ja on) sellainen hiukan hupsu kiltti täti johon tutustuin netissä.

Niihin aikoihin minä chattasin paikassa nimeltä "kotichat" ja meillä oli kaikenmaailman miittejä - joskus myös meillä kotona.
Ko. rouva oli sitten yhdessä miitissä meillä ja tuli vähän myöhemmin pariin muuhunkin perhejuhlaan, siis ihan kutsuttuna ja pidettynä vieraana.

Yhden moisen jälkeen (esikoisen lakkiaiset), kun olin bussille viemässä, purskahti täti itkuun ja sanoi että ei halua enää palata "sinne".
"Sinne" oli paikkakunta itäsuomessa, minne oli aikoinaan avomiehensä mukana muuttanut. Se suhde oli päättynyt, ei ollut töitä, ei läheisiä, ei kai oikein ystäviäkään ja terveyskin reistaili eli pelotti olla yksin.

Me sitten pidimme perhekokoukse asiasta ja sen jälkeen ilmoitimme tädille, että kyllä sinne itään nyt vain on pakko palata - yhden kerran.
Ja niin täti meni pakkaamaan tavaransa ja palasi muuttokuorman kanssa. Hankimme hänelle vuokra-asunnon tältä kylältä ja adoptoimme perheeseen.

Täällä hän on yhä ja ihan on yhtä hupsu kuin ennenkin, mutta muuten voi paljon paremmin.
Välillä käy hermoille, välillä on aivan ihana - eli ihan niin kuin muutkin "perheensä" jäsenet.

Ihana tarina

 

Hän oli (ja on) sellainen hiukan hupsu kiltti täti johon tutustuin netissä.

Niihin aikoihin minä chattasin paikassa nimeltä "kotichat" ja meillä oli kaikenmaailman miittejä - joskus myös meillä kotona.
Ko. rouva oli sitten yhdessä miitissä meillä ja tuli vähän myöhemmin pariin muuhunkin perhejuhlaan, siis ihan kutsuttuna ja pidettynä vieraana.

Yhden moisen jälkeen (esikoisen lakkiaiset), kun olin bussille viemässä, purskahti täti itkuun ja sanoi että ei halua enää palata "sinne".
"Sinne" oli paikkakunta itäsuomessa, minne oli aikoinaan avomiehensä mukana muuttanut. Se suhde oli päättynyt, ei ollut töitä, ei läheisiä, ei kai oikein ystäviäkään ja terveyskin reistaili eli pelotti olla yksin.

Me sitten pidimme perhekokoukse asiasta ja sen jälkeen ilmoitimme tädille, että kyllä sinne itään nyt vain on pakko palata - yhden kerran.
Ja niin täti meni pakkaamaan tavaransa ja palasi muuttokuorman kanssa. Hankimme hänelle vuokra-asunnon tältä kylältä ja adoptoimme perheeseen.

Täällä hän on yhä ja ihan on yhtä hupsu kuin ennenkin, mutta muuten voi paljon paremmin.
Välillä käy hermoille, välillä on aivan ihana - eli ihan niin kuin muutkin "perheensä" jäsenet.

Ahaa okei Suloinen tapahtumaketju

 

Kiitos Tihikselle, äitykkeliinille ja Pyhälle Birgitalle kehuista.
Tarinana kerrottuna se onkin omalla laillaan herkullinen.

G on kuitenkin ihan oikea ihminen ja kaikin puolin inhimillinen eli väliin kamala ja väliin ihana - ihan niin kuin muutkin. Hänen(kin) juttujaan löytyy blogistani jos laittaa hakusanaksi siellä "Gina".
Useimmiten rakastan ja arvostan kovin, mutta on päiviä jolloin pitää muistuttamalla muistuttaa itseään, että ihmisiä ei saa kuristaa. Ja olen aika varma että molemmat tunteet toimivat toisinkin päin.

 

Hän oli (ja on) sellainen hiukan hupsu kiltti täti johon tutustuin netissä.

Niihin aikoihin minä chattasin paikassa nimeltä "kotichat" ja meillä oli kaikenmaailman miittejä - joskus myös meillä kotona.
Ko. rouva oli sitten yhdessä miitissä meillä ja tuli vähän myöhemmin pariin muuhunkin perhejuhlaan, siis ihan kutsuttuna ja pidettynä vieraana.

Yhden moisen jälkeen (esikoisen lakkiaiset), kun olin bussille viemässä, purskahti täti itkuun ja sanoi että ei halua enää palata "sinne".
"Sinne" oli paikkakunta itäsuomessa, minne oli aikoinaan avomiehensä mukana muuttanut. Se suhde oli päättynyt, ei ollut töitä, ei läheisiä, ei kai oikein ystäviäkään ja terveyskin reistaili eli pelotti olla yksin.

Me sitten pidimme perhekokoukse asiasta ja sen jälkeen ilmoitimme tädille, että kyllä sinne itään nyt vain on pakko palata - yhden kerran.
Ja niin täti meni pakkaamaan tavaransa ja palasi muuttokuorman kanssa. Hankimme hänelle vuokra-asunnon tältä kylältä ja adoptoimme perheeseen.

Täällä hän on yhä ja ihan on yhtä hupsu kuin ennenkin, mutta muuten voi paljon paremmin.
Välillä käy hermoille, välillä on aivan ihana - eli ihan niin kuin muutkin "perheensä" jäsenet.

 

Mä taidan tietää kyseisen Rouvan. Asui Enossa ja saastutti mun meiliboxin vuotamalla sen ossun jonnekin spämmitehtaaseen. :/

 

Päärynä syötiin kuorineen

 

Yks kaveri ilmotti ajoissa, että tulee siihen ja siihen aikaan. No tuli sit kaks tuntia myöhässä. Ei se haitannu tietenkään, meillä ei tarjota pullaa kahvin kanssa. No sit se alko tekeen lähtöä ja itekki pistin yöpaidan päälle, kun piti töihin seuraavana päivänä ja kaikkea, niin se lähtö kesti sen toiset kaks tuntia. Se selitti vielä kengät jalassa eteisessä melkein tunnin jotain, mille kovasti hymyilin ja koetin kuunnella.
Jatkossa tein niin, et pyysin kylään vaan viikonloppusin, kun tosi mukava ihminen, mutta kun itekkin pitäis nukkua.

 

Omituisinta oli kun vein 10w tyttäreni hänen kaverinsa kotiin syntymäpäiväjuhlille no lapset juhlivat pian olkkarissa ja emäntä ehdotti että mentäisikö ottamaan lasilliset viiniä nii kestetään loppuun asti no keittiö olikin todellinen kissojen valtakunta kuulemma 12 kpl...muualla niistä ei näkynyt karvaakaan tosin ehkä karttoivat juhlia.Mutta aika shokki oli ku pöydällä,hellalla,kaapeissa,lattialla,tuoleilla ja vähän joka paikassa kissa tai useampi eikä ollut edes mikään hehtaari kokoinen keittiö no ihan lunkisti pistin itseni pöydän ääreen siirrettyäni ensin 2 kissaa ja siinä juodessamme kysyin miksi niitä on niin paljon no eipä emäntä tienny jotenkin oli vaan karttunut.....

 

Se että syntymäpäiväsankari tulee avaamaan oven ja kehottamaan vieraita peremmälle munasillaan, pelkässä valkoisessa kauluspaidassa ja Mirri kaulassa.

Syntymäpäiväsankari täytti silloin 3v.