Mitä ne virikkeet on? Ne, mitä päiväkoti tarjoaa?
- Viestiketjun aloittaja Phoebsi
- Ensimmäinen viesti
Esikolululaisilla on esiopetussuunnitelma jota pyritään vetämään läpi. En tiedä sen sisällöstä. Viskareilla on viskaritehtäviä.
Päiväkodin tehtävä on sosiaalistaa lapset yhteiskuntaan ja erilaisiin käyttäytymisnormeihin. Kaikkea harjoitellaan käytännössä. On käden taitoja, jumppaa, lauluhetkiä, retkiä yms. joiden avulla käydään läpi erilaisia pk:n valitsemia teemoja ja vuodenkirtoa, juhlapäiviä, tapoja ja omaa ja muita kulttuureita. Teemoina voi olla vaikkapa ystävyys, jolloin valitaan ystävyydestä kertovia lauluja. Päiväkodissa saattaa olla myös erilaisia kerhoja joiden avulla voidaan pyrkiä auttamaan erityisen avun tarpeessa olevia lapsia. Päiväkodin tehtävänä on myös seuloa ja ohjata eteenpäin näitä erityistarpeessa olevia lapsosia.
Ja ihan hyvähän se on jos kaikki toimii.
MUTTA kun määrärahat on tiukalla on todellisuus ihanteita karumpaa.
Päiväkodin tehtävä on sosiaalistaa lapset yhteiskuntaan ja erilaisiin käyttäytymisnormeihin. Kaikkea harjoitellaan käytännössä. On käden taitoja, jumppaa, lauluhetkiä, retkiä yms. joiden avulla käydään läpi erilaisia pk:n valitsemia teemoja ja vuodenkirtoa, juhlapäiviä, tapoja ja omaa ja muita kulttuureita. Teemoina voi olla vaikkapa ystävyys, jolloin valitaan ystävyydestä kertovia lauluja. Päiväkodissa saattaa olla myös erilaisia kerhoja joiden avulla voidaan pyrkiä auttamaan erityisen avun tarpeessa olevia lapsia. Päiväkodin tehtävänä on myös seuloa ja ohjata eteenpäin näitä erityistarpeessa olevia lapsosia.
Ja ihan hyvähän se on jos kaikki toimii.
MUTTA kun määrärahat on tiukalla on todellisuus ihanteita karumpaa.
Olisko kaverit, askartelu, satuhetket, opettavaiset tuokiot, retket, jumppa- ja laulutuokiot, yms yms...
Näin siis ihanne tilanteessa. Normiarki päiväkodissa ei taida aina olla ihanteellista kuitenkaan. Tänään just sanoin miehelle, että kuopus saisi jäädä kotiin jos olisi mahdollista. Mies vähän epäröi... se on aivopesty uskomaan, että päivähoito on laadukasta. Aina. Ja jos ei ole niin ryhmää tai päiväkotia voi vain vaihtaa. : / Just.
Näin siis ihanne tilanteessa. Normiarki päiväkodissa ei taida aina olla ihanteellista kuitenkaan. Tänään just sanoin miehelle, että kuopus saisi jäädä kotiin jos olisi mahdollista. Mies vähän epäröi... se on aivopesty uskomaan, että päivähoito on laadukasta. Aina. Ja jos ei ole niin ryhmää tai päiväkotia voi vain vaihtaa. : / Just.
Juu, niin voi juu....:xmas: Ja ihan heti naps vaan. Etenkin täällä pk-seudulla.
terkkuja päiväkodin tädiltä
Ikävä tuottaa pettymys, mutta virikkeet yleensä ovat tilanteita joista koitetaan selvitä. Eli hoitajat koittaa säilyttää lapsenne päivän aikana hengissä ja se siitä. Aikaa ei ole muuhun. Kuvittele itsesi 14 alle 3v.n kanssa esim. vessaan ja pukemaan. Siihen touhuun menee koko aamupäivä, ei siinä enää mitään virikkeitä ehdi antaa.
Todellakin tiedän, näin se useimmiten menee....:|Alkuperäinen kirjoittaja terkkuja päiväkodin tädiltä;27410041:
Prkle virikkeet
Minusta ensisijaisesti vanhempien tehtävä on järjestää ja tarjota lapsileen virikkeitä (vrt. ns. virikelapset). Ja jos vanhemmalla luovuus ei riitä ja askartelupeukalo on keskellä kämmentä, yksi jos toinenkin taho järjestää perheille/lapsille kerhoja ym, jossa voi "sosiaalistua". Ai niin, mutta sehän vaatis vanhemmilta enemmän panostusta, kun pitäs olla sen muksun kans siellä kerhossa...
"vieras"
Askartelu, piirtely, kädentaidot, jumppa, ulkoleikit, satuhetket, laululeikkituokiot, ryhmäleikit. Noi nyt tulee mieleen mitä mun 1-vuotiaan päiväkodissa 1-3-vuotiaiden ryhmässä tehdään.
nohjoo
Kysyit terveistä lapsista, mutta vastaan silti, erityislapsen äitinä. Kuntoutuksen lisäksi hän kun saa niitä "virikkeitä"...
Virikkeitä on monenlaisia, usein sellaisia joita ainakaan minä en pystyisi hänelle täällä kotona tarjoamaan. Askarteluun, ulkoiluun jne. minulla ei ole kiinnostusta (olen mielenterveysongelmainen ja käyn terapiassa, joka viikottaisena vie paljon voimia itsessään) ja erityislapsen kanssa nämä puuhat ovat entistä haastavampia sekä korkeamman kynnyksen takana. (Usein pelkkä arki ja siitä selviäminen pitää itkun herkässä.) Ryhmässä lapsi tutustuu muihin ikäisiinsä ja oppii olemaan sosiaalisempi kuin vain kotona kanssani- kuten sanottu, puistoilua en jaksa ja lapsen erityisyyden vuoksi niitä kontakteja ei noin vain luoda muutenkaan...tavalliset leikkitilanteet, ryhmässä toimiminen, jumppahetket ovat kaikki tärkeitä virikkeitä ja uskon niistä olevan hänelle suunnatonta hyötyä. Lisäksi erityisryhmässä on huomioitu hänen lahjakkuutensa ja saa sen perusteella tehdä älyllisesti haastavampia töitä myös (matemaattinen osaaminen todella korkealla). En osaisi tuollaiseen kannustaa kotona eikä meillä olisi välineitäkään- kaikkia opetuskirjoja ym. ei voi edes yksityishenkilönä tilata!
Ps. Kerhoista sen verran, että edes pk-seudulla ei tietääkseni ole erityislapsille sellaisia.
Virikkeitä on monenlaisia, usein sellaisia joita ainakaan minä en pystyisi hänelle täällä kotona tarjoamaan. Askarteluun, ulkoiluun jne. minulla ei ole kiinnostusta (olen mielenterveysongelmainen ja käyn terapiassa, joka viikottaisena vie paljon voimia itsessään) ja erityislapsen kanssa nämä puuhat ovat entistä haastavampia sekä korkeamman kynnyksen takana. (Usein pelkkä arki ja siitä selviäminen pitää itkun herkässä.) Ryhmässä lapsi tutustuu muihin ikäisiinsä ja oppii olemaan sosiaalisempi kuin vain kotona kanssani- kuten sanottu, puistoilua en jaksa ja lapsen erityisyyden vuoksi niitä kontakteja ei noin vain luoda muutenkaan...tavalliset leikkitilanteet, ryhmässä toimiminen, jumppahetket ovat kaikki tärkeitä virikkeitä ja uskon niistä olevan hänelle suunnatonta hyötyä. Lisäksi erityisryhmässä on huomioitu hänen lahjakkuutensa ja saa sen perusteella tehdä älyllisesti haastavampia töitä myös (matemaattinen osaaminen todella korkealla). En osaisi tuollaiseen kannustaa kotona eikä meillä olisi välineitäkään- kaikkia opetuskirjoja ym. ei voi edes yksityishenkilönä tilata!
Ps. Kerhoista sen verran, että edes pk-seudulla ei tietääkseni ole erityislapsille sellaisia.
flute
Jotenkin tuntuu, että nykyään kotiäitien oletetaan (siis ehkä äidit itse olettavat että näin tulisi olla) olevan ohjelma-automaatteja, jotka joka käänteessä järjestävät askartelu-, musisointi-, jumppa- jne. tuokioita ja päivä pitäisi olla buukattuna kaikenlaista kehittävää toimintaa, jottei lapsesta tule jälkeenjäänyt ameeba. Miksei riitä se, että ulkoillaan paljon, nähdään kavereita ja sukulaisia, käydään viikottain kerhossa, syödään ja nukutaan säännöllisesti, ollaan lapsen kanssa kiireettömästi, syliä saa aina kun haluaa.
Eikös se Jari Sinkkonenkin tuumannut, että pienille lapsille riittäisi nykyistä vähempikin viriketulva, ja nimenomaan rauhallinen perusarki. Sitä ei taida tuo päiväkotimeininkin nykyisellään tarjota... Kiinnostaisi kuulla lisää päiväkodin hoitajien kokemuksia asiasta.
"noo"
Pitäisi mutta ei kuulemma ole.
terkkuja
[QUOTE="noo";27410165]Älä yleistä. Riippuu ihan missä päin ja myös onko yksityinen vai ei. Mun lapsi on yksityisessä jossa hoitajilla on aikaa ja innostusta touhuta paljon enemmän kuin mulla kotona.[/QUOTE]
Ja sellainen toinen pikku totuus.
Vanhemmille on helppo sanoa vaikka mitä, totuuus voikin olla jotain ihan muuta.
Ja sellainen toinen pikku totuus.
Vanhemmille on helppo sanoa vaikka mitä, totuuus voikin olla jotain ihan muuta.
Mun 3,5 v. on osa-aikaisena vuororyhmässä ja siinä ryhmässä on ihan tolkuttomasti virikelapsia. Mietin vaan, että mitähän ne ehtii niinä päivinä tehdä perusarjen lisäksi kun virikelapset on paikalla... Lapsia on yhteensä 20 ja aikuisia 5. Sitten kun on päivä, että on vuorolapsia paljon ja sitten vaikka suurin osa virikelapsista niin on kyllä aikamoista hälinää... Varsinkin kun suurin osa lapsista on 1-2 vuotiaita.
nooo
Ai meinaatko että kun haen lapsen, niin ne valehtelee, että: "tänään leivottiin ja käytiin tossa viereisessä metsässä retkellä" tai tänään oli liikunnallinen temppurata ja sitten laulettiin ja soiteltiin soittimilla" jne?
Sitäpaitsi asennetta on aika vaikea feikata, se kyllä paistaa ihmisestä
. Jos olet itse leipiintynyt työhösi, niin älä luule että kaikki ovat.
Rrrt
Ne on ne toiset lapset.
Ei tarvitse lapsiraukkojen viettää koko lapsuuttaan katkerien ja ahdasmielisten mammojen kanssa.
mieleen tulee..
jumppa, laulutuokiot, satutuokiot, ulkoilut 1-2pv, ikäinen seura, askartelu, piirtäminen/maalaaminen
terkkuja
Moni johtaja pistää henkilökunnalle sanat suuhun.Ai meinaatko että kun haen lapsen, niin ne valehtelee, että: "tänään leivottiin ja käytiin tossa viereisessä metsässä retkellä" tai tänään oli liikunnallinen temppurata ja sitten laulettiin ja soiteltiin soittimilla" jne?
Sitäpaitsi asennetta on aika vaikea feikata, se kyllä paistaa ihmisestä
Ja tämä nyt on vain valitettava tosiasia, että usein vähän kaunistellaan.
Itselläni vain hyvä työ havaita tämä kaikki.
Ja eihän alle 3v.n paikka ole pk:ssa. Sen ikäisille pk harvoin tarjoaa mitään tai ainakaan mitään positiivista.. Yli 3v ryhmässä virikkeitä usein jonkun verran ja ihan riittoisasti. Usein vain hoitajat saa päivän kuullostamaan siltä kuin se olisi sisältänyt virikkeitä, vaikka totuus voi olla muuta.
lto
[QUOTE="vieras";27410112]Askartelu, piirtely, kädentaidot, jumppa, ulkoleikit, satuhetket, laululeikkituokiot, ryhmäleikit. Noi nyt tulee mieleen mitä mun 1-vuotiaan päiväkodissa 1-3-vuotiaiden ryhmässä tehdään.[/QUOTE]
Mitä siis noissa on, sellaista ettei oma vanhempi voisi järjestää??? Jos ei arkipäivinä löydy ystävien lapsia ryhmäksi asti niin varmasti ainakin viikonloppuna.
Ja laululeikkituokiot esim. ovat päiväkotien pienten ryhmissä helposti sitä, että yritetään saada ylivirittyneet lapset pysymään edes jotenkuten paikoillaan.
Eivätkö kaikki puuhat olisi paljon antoisampia lapsen kaikkein parhaiten tuntevan aikuisen, eli oman vanhemman ohjaamina?
Mitä siis noissa on, sellaista ettei oma vanhempi voisi järjestää??? Jos ei arkipäivinä löydy ystävien lapsia ryhmäksi asti niin varmasti ainakin viikonloppuna.
Ja laululeikkituokiot esim. ovat päiväkotien pienten ryhmissä helposti sitä, että yritetään saada ylivirittyneet lapset pysymään edes jotenkuten paikoillaan.
Eivätkö kaikki puuhat olisi paljon antoisampia lapsen kaikkein parhaiten tuntevan aikuisen, eli oman vanhemman ohjaamina?
lto
Oikein.
Lapsen elämään osallistuminen on tärkeintä. Musisointia ja jumppaakin on toki aivan helppo järjestää kotona. Laittaapi hyvää lasten musiikkia soimaan, niin lapsi näyttää kuinka jumpataan tai nautitaan musiikista
Antaa lapselle jotain mistä lähtee ääni kun paukauttaa ja kas, lapsi taas näyttää kuinka musisoidaan. Jos muka ei itse osaa Myös askarteluun lapsi tarvitsee vain välineet niin hän keksii mitä voi tehdä.
juuh
Käytännössä ei mitään sellaista, mitä normaali koti ei voi tarjota. Vanhemmat on aivopestu uskomaan, että lapset tarttevat päiväkotia kasvaakseen sosiaalisiksi ja pärjätäkseen koulussa. Näinhän ei ole.
"noo"
Näin varmaankin on joissakin paikoissa. Mutta tuo meidän pk on todellinen löytö. Koko päiväkodissa on vain 42 paikkaa eskarit mukaan lukien, ja tunnelma on melkein kodinomainen. Kaikki lapsethan ei yleensä koskaan ole yhtä aikaa paikalla, joten käytännössä porukkaa on vielä vähemmän. Hoitajat ovat tosi innostuineita työstään ja toiminta-ajatukseen kuuluu paljon musiikkia, liikuntaa ja ulkoilua. Ovat mm. nukkuneet metsässä. Niin ja lapseni on jo 3, eli ei ihan taapero enää.