Mitä ne virikkeet on? Ne, mitä päiväkoti tarjoaa?

Käytännössä ei mitään sellaista, mitä normaali koti ei voi tarjota. Vanhemmat on aivopestu uskomaan, että lapset tarttevat päiväkotia kasvaakseen sosiaalisiksi ja pärjätäkseen koulussa. Näinhän ei ole.

Mä en ole koskaan itse ollut päiväkodissa enkä eskarissa, ja koulun aloittaminen oli todella vaikeaa, kun kaikki muut tunsi toisensa. Itse tunsin vain yhden naapurin tytön, ja isossa ryhmässä toimiminen ja ryhmäkemiat oli mulle jotain aivan uutta. Mutta riippuu myös lapsen luonteesta, olen arka ja ujo, ja mulle päiväkoti tai eskari olis tehnyt todella hyvää.

 

[QUOTE="noo";27410301]Näin varmaankin on joissakin paikoissa. Mutta tuo meidän pk on todellinen löytö. Koko päiväkodissa on vain 42 paikkaa eskarit mukaan lukien, ja tunnelma on melkein kodinomainen. Kaikki lapsethan ei yleensä koskaan ole yhtä aikaa paikalla, joten käytännössä porukkaa on vielä vähemmän. Hoitajat ovat tosi innostuineita työstään ja toiminta-ajatukseen kuuluu paljon musiikkia, liikuntaa ja ulkoilua. Ovat mm. nukkuneet metsässä. Niin ja lapseni on jo 3, eli ei ihan taapero enää.[/QUOTE]

Eikö vanhemmat osaa järjestää samoja asioita?

 

[QUOTE="noo";27410301] Hoitajat ovat tosi innostuineita työstään ja toiminta-ajatukseen kuuluu paljon musiikkia, liikuntaa ja ulkoilua. [/QUOTE]

Miksei vanhempi voi olla innostunut lapsensa kanssa ulkoilemisesta ja muusta tässäkin mainitusta?

 

[QUOTE="noo";27410326]Mä en ole koskaan itse ollut päiväkodissa enkä eskarissa, ja koulun aloittaminen oli todella vaikeaa, kun kaikki muut tunsi toisensa. Itse tunsin vain yhden naapurin tytön, ja isossa ryhmässä toimiminen ja ryhmäkemiat oli mulle jotain aivan uutta. Mutta riippuu myös lapsen luonteesta, olen arka ja ujo, ja mulle päiväkoti tai eskari olis tehnyt todella hyvää.[/QUOTE]

Itse olen kasvanut aikana, jolloin eskaria ei edes ollut. Ujoja lapsia on ollut aina eskareista ja päiväkodeista huolimatta ja tulee aina olemaan. Itse en edes usko, että ujolle päiväkoti on millään tavalla hyvä vaihtoehto.

 

No meidän kohdalla lapsi on käynyt virikehoidossa (kahtena päivänä viikossa noin 6 tuntia) ikätovereiden seuraa saadakseen. Päiväkotimme on niin loistava, etten ole halunnut tyttöä sieltä vieraannuttaa vaan olen pitänyt paikasta kiinni - ja paikka löytyi nyt onneksi pojallekin samasta paikasta.

 

Eikö vanhemmat osaa järjestää samoja asioita?

En mä ainakaan. Katsos kun se ei ole sama asia ilman niitä ikätovereita.

 

Mä en ole myöskää ollu kerhossa enkä päiväkodisssa enkä missään "poissa kotoa" ennen eskaria, en edes hoihossa tai yökylässä. Ja Mä EN ollu persoonaltani edes mikään kovin ujo enkä hiljainenkaan. Silti mulle kaikki lähteminen, kotoa poissa olo, ryhmissä olo ja kavereiden saanti on ollu hankalaa, isompanakin. Ei ollu vaan malleja, niitä ei kotoa opittu vaikla muuten lämmin kotihoito olikin. Mä uskon et olisin jollaintapaa "kansainvälisempi" ja rohkeampikin jos olisin pienestä pitäen ollu edes joskus jossain ilman äidin helmaa.

 

Mä en ole myöskää ollu kerhossa enkä päiväkodisssa enkä missään "poissa kotoa" ennen eskaria, en edes hoihossa tai yökylässä. Ja Mä EN ollu persoonaltani edes mikään kovin ujo enkä hiljainenkaan. Silti mulle kaikki lähteminen, kotoa poissa olo, ryhmissä olo ja kavereiden saanti on ollu hankalaa, isompanakin. Ei ollu vaan malleja, niitä ei kotoa opittu vaikla muuten lämmin kotihoito olikin. Mä uskon et olisin jollaintapaa "kansainvälisempi" ja rohkeampikin jos olisin pienestä pitäen ollu edes joskus jossain ilman äidin helmaa.

Kotihoito ei "normaalisti" tarkoita sitä, että ollaan aina kotona äidin helmassa. Omat muksut käy harrastuksissa, kerhoissa ja kyläilevät kavereilla ilman vanhempia. Mummolassa ovat yökylässä.

 

Askarrellaan päiväkodissa eikä kotona.......

 

Virikehetket ovat ainakin meillä aika lyhyitä eli aamulla musiikkia, askartelua, vapaata leikkiä, lorupussia yms. Sitten on ulkoilu piiiitkän siirtymisen kautta. Sitten lounaalle ja nukkumaan. Nukkumisen jälkeen välipala ja taas ulos. Tässä vaiheessa virikelapset melkein jo lähtevätkin. Eli en pelkästään virikkeiden takia toisi lasta päiväkotiin, sillä muuten arki siellä on paljon stressaavampaa kuin kotona olo. Lapsilla kuuluukin olla vähän tylsää =) Normi kotioloissa niitä virikkeitä taatusti saa paljon enemmän ja ne ovat laadukkaampia.

 

Mm. monenlaista toimintaa, tuokiota ja ulkoilua, joka talvea vasten syntyvän vauvan kanssa jäisi kotona vähemmälle. Erittäin laadukasta alusta asti itse tehtyä ruokaa ja kavereita, lapsi >3v. Lapsi tykkää pk:sta hirveästi, ei ole koskaan itkun kanssa jäänyt. Ihana, innokas henkilökunta (yksityinen pk). Tukee myös omaa jaksamista, lapsi ei ole koskaan esim. isovanhemmilla hoidossa.

 

Noita perinteisiä metsäretkiä, leikkipuistoja, kirjastossa käymistä, tunnelbana- ja bussiretkiä, leipomista, musiikkituokioita, tanssia, askarteluja yms. Eli ihan samoja juttuja joita tähänkin asti on kotihoidossa tehty. Nyt eroksi tulee se että mukana on myös muita lapsia joiden kanssa kuopus saa opetella toimimaan. Lisäksi tulee kuvioihin uusi kieli ja toivon mukaan pian myös viittova ympäristö tukemaan tuota puolta.

 

Ulkoilua, jumppaa, satuhetkiä, leikkejä, laulua, maalausta, askartelua jne. Reissu kirjastoautolle, YK-päivän juhla. Kavereita. Vaikka mitä!

Minusta ei ainakaan olisi näitä virikkeitä yksinäni tarjoamaan, vaikka miten päin yrittäisin. Veikkaan, että ei monesta muustakaan jos miettii itseään ihan rehellisesti.

 

Miksei vanhempi voi olla innostunut lapsensa kanssa ulkoilemisesta ja muusta tässäkin mainitusta?

Voi elämän kevät. Sanoinko niin ettei voi olla? Tuo kommenttini kohdistui siihen, kun annettiin ymmärtää että pk on vain lasten säilytyspaikka jossa hoitajien tehtävä on vain vahtia ettei lapsi vahingoitu.

 

[QUOTE="äippä12";27411116]Ulkoilua, jumppaa, satuhetkiä, leikkejä, laulua, maalausta, askartelua jne. Reissu kirjastoautolle, YK-päivän juhla. Kavereita. Vaikka mitä!

Minusta ei ainakaan olisi näitä virikkeitä yksinäni tarjoamaan, vaikka miten päin yrittäisin. Veikkaan, että ei monesta muustakaan jos miettii itseään ihan rehellisesti.[/QUOTE]

Onhan niitä kerhoja ja harrastuksia missä lapsi voi käydä ilman päiväkotiakin. Näissä se aika keskitytyään ihan siihen virikkeeseen, eikä suurin osa ajasta mene pukemiseen, pissatukseen, syöttämiseen ja nukuttamiseen. Mun mielestä on mielekkäämpää viedä lasta muskariin, jumppaan, tanssiin, mitä niitä nyt lapsella olisikaan tarjolla, käytäis avoimessa päiväkodissa ja perhekerhossa.

 

Kaikkein tärkein on ikätovereiden seura ja mahdollisuus vapaaseen leikkiin heidän kanssaan. Muut virikkeet tulevat vasta sen jälkeen. Kotona ei sitä seuraa lapsille ollut niin helppoa järjestää, jokin kerho pari kertaa viikossa 3h/kerta ei ihan riitä. Perhekahvilassa ei edes viisivuotiaalle ollut juurikaan seuraa. Puistoissa ei yhtään ketään ellei erikseen ollut tehnyt sinne treffejä. Hirveän aktiivinen pitäisi olla, että saisi kotona hoidetulle lapselle kavereita järjestettyä, eikä aina jaksa olla niin aktiivinen.

 

Eikö vanhemmat osaa järjestää samoja asioita?

Ei se ole osaamisesta kiinni vaan jaksamisesta. Ei mun tule ainakaan yhden uhmaikäisen ja yhden adhd-tapauksen kanssa tehtyä paljon muuta kuin kotitöitä silloin kun edes niitäkään ehdin.

 

[QUOTE="äippä12";27411116]Ulkoilua, jumppaa, satuhetkiä, leikkejä, laulua, maalausta, askartelua jne. Reissu kirjastoautolle, YK-päivän juhla. Kavereita. Vaikka mitä!

Minusta ei ainakaan olisi näitä virikkeitä yksinäni tarjoamaan, vaikka miten päin yrittäisin. Veikkaan, että ei monesta muustakaan jos miettii itseään ihan rehellisesti.[/QUOTE]

Minä taas ajattelen ihan päinvastoin! Että monesta on askartelemaan, ulkoilemaan, jumppaamaan, pitämään satuhetkiä ja leikkimään ja laulamaan. Tai sitten voi viedä kirjaston satuhetkeen vaikka, tai lasten jumppaan jos ei itse jaksa kotona. Ulkoiluun pystyy kuka vaan.

Eihän se niin mene, että joka päivä pitäisi täyttyä virikkeistä, satuhetkistä ja askartelusta ja muovailusta ja viiden tunnin ulkoilusta ja harrastuksista. Vaan että sen muutaman tunnin ulkoilun lisäksi sitten jotain muuta. Ja se yhdessäolo jo on lapselle hyväksi, kotitöiden tekeminen vanhempien kanssa, kyläilyt ystävien ja sukulaisten luona jne. Se normaali arki.

 

No tässähän onkin jo oikeestan paljon mainittu mitä päiväkoti tarjoaa -ainakin parhaimmillaan. Meillä on tosi hyvä päiväkoti ja omahoitajat ym. Käyvät todella usein retkillä, jumpissa, kotikirkkoa ja askartelua, satuhetkiä ja lauluhetkiä jne.

On todella helppo tietää onko noita asioita tehty vai ei. Lapsihan sen käytännössä kertoo ja kotiin saa mukaan esimerkiksi metsäretkillä poimittuja juttuja, joista on tehty sitten maalaillen ja askarrellen kaikkea. Meidän lapsesta huomaa jo sen, jos on käynyt vaikka pappi (lukee samalla tavalla kirjaa ja hölöttää, kyseessä 1v 10kk lapsi) ja lauluhetket tietää siitä kun yrittää laulella.

Mun mielestä on typerää vetää taas nämä kotihoito vs päivähoito hommat. Toisille sopii se, että lapsi on tarhassa ja toisilla on MAHDOLLISUUS olla kotona lapsen kanssa. Jotkut eivät halua, jos pitää esimerkiksi vielä opiskella loppuun tai on vaikka ero tulossa ja pakko opiskella tai mitä tahansa. Tiedän monenlaisia tarinoita. Sitten jotkut ei halua olla kotona, voivat itse huonosti. Tai sitten lapset voivat huonosti, jos ovat kook päivän kotona, jos vanhemmilla ei mene kovin hyvin. Olen ainakin itse sitä mieltä, että aika monella on pelkästään hyvät että ovat lapset päivähoidossa jotta edes joku olisi heistä kiinnostunut ja rohkaisis. Tätähän ei kotona välttämättä tapahdu, saattaa olla että lapset ovat todellakin vain pakollinen riesa. Tietysti kotihoito olisi aina paras, jos se on laadukasta. Mutta sitähän se ei aina ole. Ja laadukkaalla en tarkoita sitä, että tarvitsee olla koko hetki joku temppukerho menneillään. Sitten mitä vanhemmaksi mennään, niin sitä tärkeämpää tuo sosiaalistaminen ja käytöstapojen oppiminen on. Aiemmin sitten tietysti päivähoitoon, jos vanhempi ei jostain syystä pysty tai jaksa tarjota lapsellensa sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.

 

Minä taas ajattelen ihan päinvastoin! Että monesta on askartelemaan, ulkoilemaan, jumppaamaan, pitämään satuhetkiä ja leikkimään ja laulamaan. Tai sitten voi viedä kirjaston satuhetkeen vaikka, tai lasten jumppaan jos ei itse jaksa kotona. Ulkoiluun pystyy kuka vaan.

Eihän se niin mene, että joka päivä pitäisi täyttyä virikkeistä, satuhetkistä ja askartelusta ja muovailusta ja viiden tunnin ulkoilusta ja harrastuksista. Vaan että sen muutaman tunnin ulkoilun lisäksi sitten jotain muuta. Ja se yhdessäolo jo on lapselle hyväksi, kotitöiden tekeminen vanhempien kanssa, kyläilyt ystävien ja sukulaisten luona jne. Se normaali arki.

Näin juuri! Vasta oli juttua siitä, kuinka vanhemmat täyttävät ihan pienen lapsenkin elämän kaikenlaisilla virikkeillä. Yhteistä aikaa ei enää vietetä vaan jo pienetkin viedään päiväkotiin, muskareihin, liikkareihin yms. Mihin se vanhemmuus on hävinnyt? Jokainen osaa viedä lapsen ulos, leipoa hänen kanssaan, askarrella jotain pientä vaikka se olis vain lehden silppuamista.... Ja tosiaan, jos ei osaa niin on paikkoja joihin viedä. Ei sen takia tarvii mennä virikepaikkoja valtaamaan päiväkotiin!

 

Minä taas ajattelen ihan päinvastoin! Että monesta on askartelemaan, ulkoilemaan, jumppaamaan, pitämään satuhetkiä ja leikkimään ja laulamaan. Tai sitten voi viedä kirjaston satuhetkeen vaikka, tai lasten jumppaan jos ei itse jaksa kotona. Ulkoiluun pystyy kuka vaan.

Aivan, mutta monesta on muuhunkin kuin askartelemaan jne kotona. Eli se kaipuu voi olal monella työelämään tosi kova. Ja onhan se totta, että jos me kaikki naiset jäädään kotiin hoitamaan lapsukaisia kouluikään asti niin tämä maa menee konkurssiin alta aikayksikön. Tai sitten täytyy hyvinvointiyhteiskunta pohjoismaalaisesta tyylistä muuttaa ihan eri tyyliseksi, mikä ei varmaan kovin helppoa ole. Lisäksi se kyllä laskee naisten mahdollisuudet toimia itsenäisenä ja naisten mahdollisuudet ylipäänsä elämässä laskee roimasti, koska tietysti se menee siihen mieselättäjämalliin.

Ei se tarha mikään huono paikka ole. Voi olla huonoja paikkoja, mutta kattokaa nyt sellainen paikka että se lapsi siellä viihtyy. Tietysti on hyvä, jos pystyy hoitamaan lasta kotona pitkään. Mikä sitten on pitkään on taas makukysymys ja perheestä kiinni, kuinka siellä ne asiat hoituu.

 

Ikävä tuottaa pettymys, mutta virikkeet yleensä ovat tilanteita joista koitetaan selvitä. Eli hoitajat koittaa säilyttää lapsenne päivän aikana hengissä ja se siitä. Aikaa ei ole muuhun. Kuvittele itsesi 14 alle 3v.n kanssa esim. vessaan ja pukemaan. Siihen touhuun menee koko aamupäivä, ei siinä enää mitään virikkeitä ehdi antaa.

no ne "virikkeet" joita alspelleni tarhasta haen on muut lapset, onneton kun on ainoa lapsi niin tekee ihan hyvää olla osa isompaa lapsiryhmää, odottaa omaa vuoroaan, jakaa lelut ja leikit jne.
kaikkea muuta virikettä saa kyllä kotona joten muilta osin mulle riittää että lapsi on hyvässä hoidossa mun työvuorojen ajan, eli saa ruokaa, apua jos tarvii, lohdutusta jos tarvii.. bonusta on toki erilaiset retket, askartelut jne jutut mitä tarhassa tuntuu olevan joka viikko

 

Kaikkein tärkein on ikätovereiden seura ja mahdollisuus vapaaseen leikkiin heidän kanssaan. Muut virikkeet tulevat vasta sen jälkeen. Kotona ei sitä seuraa lapsille ollut niin helppoa järjestää, jokin kerho pari kertaa viikossa 3h/kerta ei ihan riitä. Perhekahvilassa ei edes viisivuotiaalle ollut juurikaan seuraa. Puistoissa ei yhtään ketään ellei erikseen ollut tehnyt sinne treffejä. Hirveän aktiivinen pitäisi olla, että saisi kotona hoidetulle lapselle kavereita järjestettyä, eikä aina jaksa olla niin aktiivinen.

Just näin. Ja sopeutumista yhteiskunnan sääntöihin, toisten huomioimista jne.

Kyllä mä itse lapselleni opetan asioita, leikin jne mutta olen onnellinen että meidän lapsilla on mahtava hoitopaikka, tätejä ja kavereita.

 

Eikös tästä virikehysteriasta olla jo vähän pääsemässä yli? Nykyään asiantuntijatkin nostavat pöydälle sen ihan tavallisen arjen. Lapsi voi auttaa kotihommissa eikä vanhempien tarvitse mitään virikehetkiä edes järjestää. Ei minullakaan mitään ihme virikkeitä ollut. Srk-kerhossa kävin joskus kerran viikossa ja siitä kouluun. Äiti oli kotona kouluikääni asti ja pidempääkin. Mielikuvitus kehittyi rikkaaksi ja normaali, sosiaalinen, työtätekevä ihminen minusta tuli "tylsästä" lapsuudestani huolimatta =)

 

Moni johtaja pistää henkilökunnalle sanat suuhun.
Ja tämä nyt on vain valitettava tosiasia, että usein vähän kaunistellaan.
Itselläni vain hyvä työ havaita tämä kaikki.
Ja eihän alle 3v.n paikka ole pk:ssa. Sen ikäisille pk harvoin tarjoaa mitään tai ainakaan mitään positiivista.. Yli 3v ryhmässä virikkeitä usein jonkun verran ja ihan riittoisasti. Usein vain hoitajat saa päivän kuullostamaan siltä kuin se olisi sisältänyt virikkeitä, vaikka totuus voi olla muuta.

Että ale 3v pitäis sitten jättää yksin kotiin, kun vanhemmat menee töihin?