Mitä mieltä tästä: Päiväkodissa ei saa aamupalaa ennen kuin on maistanut puuroa.

"vieras"
Ei hyvä ihme. Harmi kun rautalankaa ei voi lähettää näin netin välityksellä :D

Tässä keskustelussa on aika moneen kertaan kerrattu tuo, että puuro on sinänsä hyvä ja halpa aamiainen, joten on toivottavaa, että lapset sitä syövät. Ja useimmat lapset syövätkin. Mutta on selvää, että jos yksi lapsi saa erivapauksia ja hänen ei tarvitse puuroa edes maistaa, niin lapset, jotka varsin herkästi matkivat toisiaan ja haluavat tehdä samoin kuin toisetkin, lakkaavat kaikki syömästä sitä puuroa.
Onko se jossain kirkossa kuulutettua,että jos joku lapsi pitää puurosta,niin hän lopettaa sen syömisen vain siksi kun joku toinenkaan ei syö? Eihän ne lapset syö sitä puuroakaan vaikka vieruskaveri syö. Mutta,jos jonkun mielestä on jotenkin järkevää joka aamu syötättää se yksi puurolusikallinen,niin eiku vaan. Miksi ne kaikki lapset ei tee niin,että syö yhden lusikallisen puuroa ja ota sit leipää? Vaikka kaveri tekee? Mä ymmärsin että jotkut syö sen puuron ihan hyvällä halulla.
 
Ihan normaali ja hyvä tapa. Ihminen oppii maistamalla ja joka aamu kun maistaa edes piennkin nokareen, voi joskus puurosta tykätäkin.

Meillä on poika 8v oksentanut alkuvuoden aikana niin usein, että on tosipaljon ruokia (syömisiä), joita ei enään siedä syödä. Nyt meillä on siis pojan pakko maista niitä, mutta sen enempää ei ole pakko syödä vaan muuten saa muuta ja tää siiis lähes jokapäiväistä.
 
-
onpahan ketju, mutta pistänpä siltini lusikkani tähän soppaan (vai puuroon). Ensin lukiessa ajattelin, että tottakai pitää maistaa, ja eihän tietenkään ole mahdollista tarjota, jokaiselle lapselle vain sitä ruokaa mitä kukin sattuu haluamaan, mutta rupesinkin miettimään, että oppiiko joku oikeasti pakottamalla jostain pitämään? Kuten aikaisemmin kirjoitettu, niin ei se lusikallinen ketään varmasti tapa, mutta ei se nälkääkään vie. Ja jos päälimmäinen ajatus jo ennen sitä syömistä on pakko ja inho, niin vaikea kuvitella, että yhtäkkiä puurosta alkaisikin pitämään.

En myöskään ymmärrä, miksi puuroa ei voisi jättää väliin ja tyytyä siihen näkkäriin. Ehkä tällöin lapsi itse huomaisi, kuinka mielellään muut puuroa syövät, ja kun vielä itselle jäisi nälkä, niin ehkä joku kerta haluaisikin itse maistaa sitä puuroa. Vaikea myös uskoa, että jos joku lapsi saisi valita pelkän näkkärin, niin kaikki kieltäytyisivät aina puurosta sen jälkeen.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";23789063]Meillä riisimurot ja hedelmä- tai marjajugurtit ovat jokapäiväisiä ilta- ja välipaloja. Herkkuja meillä on pullat ja keksit.[/QUOTE]

Meillä ei ole. Teillä on. Meillä ei normivälipala ole sokeripaskaa.

Meillä toimitaan eritavalla ku teillä ja se on meidän valinta. Ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa, on vain erilaisia tapoja.
 
"vieras"
Onko sulla lapsia ollenkaan, jotenkin tunnut olevan täysin pihalla lasten toimintamalleista. Jos sinulla on ryhmä lapsia, ja tässä ryhmässä on tietyt säännöt joita noudatetaan, niin jos annat yhdelle lapselle erivapauksia, niin luuletko todella, että muut lapset silti mukisematta noudattavat edelleen niitä sääntöjä?
En puhunut erivapauksista :) Vaan siitä että saisi valita ottaako leivän vai puuron.
 
Yleensä ne vanhemmat tekevät siitä puuron maistamisesta ison numeron.
Kun siitä ei tee isoa numeroa, niin yleensä muutaman aamun jälkeen lapsi syö mielellään sen lusikallisen puuroa ja näkkärin päälle ja sitten pääsee leikkimään.

Jos jokaisesta asiasta antaa erivapauksia niin sillon ei pysy kyllä ryhmä hallinnassa.

Kyllä näitä tulee aina vastaan päiväkodilla :D kaiken huippu on ku meidän pikku "Pekka" ei viihdy ulkona, niin voisiko hän olla ulkoilut sisällä. Valittelee kylmää yms.. No onko se kumma jos on kylmä, kun pojalle ei tuoda villavaatteita :D ja niitä ei tuoda sen takia kun hän ei niitä suostu kotonakaan pukemaan.
 
onpahan ketju, mutta pistänpä siltini lusikkani tähän soppaan (vai puuroon). Ensin lukiessa ajattelin, että tottakai pitää maistaa, ja eihän tietenkään ole mahdollista tarjota, jokaiselle lapselle vain sitä ruokaa mitä kukin sattuu haluamaan, mutta rupesinkin miettimään, että oppiiko joku oikeasti pakottamalla jostain pitämään? Kuten aikaisemmin kirjoitettu, niin ei se lusikallinen ketään varmasti tapa, mutta ei se nälkääkään vie. Ja jos päälimmäinen ajatus jo ennen sitä syömistä on pakko ja inho, niin vaikea kuvitella, että yhtäkkiä puurosta alkaisikin pitämään.

En myöskään ymmärrä, miksi puuroa ei voisi jättää väliin ja tyytyä siihen näkkäriin. Ehkä tällöin lapsi itse huomaisi, kuinka mielellään muut puuroa syövät, ja kun vielä itselle jäisi nälkä, niin ehkä joku kerta haluaisikin itse maistaa sitä puuroa. Vaikea myös uskoa, että jos joku lapsi saisi valita pelkän näkkärin, niin kaikki kieltäytyisivät aina puurosta sen jälkeen.

Tää voi olla hyvä, joissain tilanteissa, mutta esim ei toimi meidän pojan tilanteessa, jossa pojalla on kammo kyseistä ruokaa kohtaan jo. Se ei lähde muuta kuin hyvillä kokemuksilla eli maistamalla ja huomaamalla, että eihän siitä oksennusta tulekaan. Mutta ei siihen yksi ja kaksi maistamiskertaa riitä.
 
"liinis"
onpahan ketju, mutta pistänpä siltini lusikkani tähän soppaan (vai puuroon). Ensin lukiessa ajattelin, että tottakai pitää maistaa, ja eihän tietenkään ole mahdollista tarjota, jokaiselle lapselle vain sitä ruokaa mitä kukin sattuu haluamaan, mutta rupesinkin miettimään, että oppiiko joku oikeasti pakottamalla jostain pitämään? Kuten aikaisemmin kirjoitettu, niin ei se lusikallinen ketään varmasti tapa, mutta ei se nälkääkään vie. Ja jos päälimmäinen ajatus jo ennen sitä syömistä on pakko ja inho, niin vaikea kuvitella, että yhtäkkiä puurosta alkaisikin pitämään.

En myöskään ymmärrä, miksi puuroa ei voisi jättää väliin ja tyytyä siihen näkkäriin. Ehkä tällöin lapsi itse huomaisi, kuinka mielellään muut puuroa syövät, ja kun vielä itselle jäisi nälkä, niin ehkä joku kerta haluaisikin itse maistaa sitä puuroa. Vaikea myös uskoa, että jos joku lapsi saisi valita pelkän näkkärin, niin kaikki kieltäytyisivät aina puurosta sen jälkeen.
En varmaan itsekään uskoisi ellen olisi päiväkodissa töissä. Jos antaa jollekin kolmen vanhalle vapautuksen säännöstä niin kohta kaikki haluavat samaa; vaikka se olisi itselle hyödytöntä tai jopa haitallista. Pienet lapset eivät vielä kykene itse päättämään omaa parastaan. Selkeät säännöt ovat parhaita.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";23789110]Meillä ei ole. Teillä on. Meillä ei normivälipala ole sokeripaskaa.

Meillä toimitaan eritavalla ku teillä ja se on meidän valinta. Ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa, on vain erilaisia tapoja.[/QUOTE]

Totta. Mutta sen verran pitää sanoa,että jos on maustamatonta jogurttia johon laittaa hedelmänpaloja tai marjoja,niin ei se mitään sokeripaskaa ole :) Ja eihän tavallisissa riisimuroissa ole paljoa sokeria,ei mekään niitä hunajaällötyksiä osteta..
 
"kahden äiti"
[QUOTE="tjaa";23787990]Eiköhän tuo jo liene oppinut että puuro ei hänelle maistu. Koskakohan tädit oppivat että tuo lapsi on mielummin syömättä, kuin ottaa lusikallisen puuroa. Aika pahaa siis lapsen mielestä. Noinkohan pakottamalla se puuronsyönti alkaa sujumaan.
Kyse on ainoastaan aikuisten tavasta nähdä ja suuri illuusio metodien oikeellisuudesta. Pohjimmiltaan kyse on helppoudesta! Meille aikuisille kaiken pitää olla niin helppoa. Usein lapsen kustannuksella.[/QUOTE]

Kannattaisiko lapselle sitten hankkia joku päiväkotia yksilöllisempi hoitopaikka, jos päiväkodin säännöt eivät teille kelpaa? Rahalla saa mitä vain. Vaikka englantilaisen pekoniaamiaisen joka aamu jostain hotellista.
 
tätsit
[QUOTE="vieras";23789100]Onko se jossain kirkossa kuulutettua,että jos joku lapsi pitää puurosta,niin hän lopettaa sen syömisen vain siksi kun joku toinenkaan ei syö? Eihän ne lapset syö sitä puuroakaan vaikka vieruskaveri syö. Mutta,jos jonkun mielestä on jotenkin järkevää joka aamu syötättää se yksi puurolusikallinen,niin eiku vaan. Miksi ne kaikki lapset ei tee niin,että syö yhden lusikallisen puuroa ja ota sit leipää? Vaikka kaveri tekee? Mä ymmärsin että jotkut syö sen puuron ihan hyvällä halulla.[/QUOTE]

Toiset ovat nälkäisempiä kuin toiset. Parempi ruokahalu. Siksi syövät puuron. Mutta jos mahan saisi täyttää jollain muulla, niin aivan takuulla vähemmistössä olisivat ne jotka puuroa söisivät.
 
onny
[QUOTE="tjaa";23787990]Eiköhän tuo jo liene oppinut että puuro ei hänelle maistu. Koskakohan tädit oppivat että tuo lapsi on mielummin syömättä, kuin ottaa lusikallisen puuroa. Aika pahaa siis lapsen mielestä. Noinkohan pakottamalla se puuronsyönti alkaa sujumaan.
Kyse on ainoastaan aikuisten tavasta nähdä ja suuri illuusio metodien oikeellisuudesta. Pohjimmiltaan kyse on helppoudesta! Meille aikuisille kaiken pitää olla niin helppoa. Usein lapsen kustannuksella.[/QUOTE]

Noin ajattelevan on parempi kasvattaa lapsensa täysin itse omien metodiensa mukaan. Ei saa mennä rasittamaan ollenkaan yhteiskunnalle kallista päivähoitoa!
 
-
Tää voi olla hyvä, joissain tilanteissa, mutta esim ei toimi meidän pojan tilanteessa, jossa pojalla on kammo kyseistä ruokaa kohtaan jo. Se ei lähde muuta kuin hyvillä kokemuksilla eli maistamalla ja huomaamalla, että eihän siitä oksennusta tulekaan. Mutta ei siihen yksi ja kaksi maistamiskertaa riitä.
Varmasti totta tämäkin, itse vaan juuri tätä pakkoa vastaan protestoin. Ajattelen tilannetta itseni kautta, on paljon ruokia mitä en suostu syömään (ja ennen kuin kukaan puuttuu, niin tietoisesti olen lapselle ollut näitä ollut opettamatta ja vielä ei vastaan ole tullut ruokaa, jota lapsi ei maistaisi). Jos minun pitäisi joka aamu syödä esim. lusikallinen kalanmaksaöljyä alkaisin varmaan oksentamaan jo ennen keittiöön menoa, mutta jos itse päättäisin, että nyt tahdon opetella sitä syömään, niin ehkä usealla maistamisella sitä oppisin sietämään. Mielikuva vaan voi olla niin vahva, että ihan sama mitä suuhunsa tunkee, "kieltäytyy siitä pitämästä" jos pakko tulee muualta kuin itseltä.
 
"vieras"
Tää on vastaava keskustelu kuin joskus päiväkodissa töissä ollessa yksi lapsi ei halunnut lainkaan maistaa hernekeittoa (edes sitä lusikankärjellistä) ja jäi ilman lettuja. Äiti teki valituksen asiasta, koska toki hänen kullannuppunsa pitäisi lettuja saada syödä.

Ongelma on vain se että jos yhden antaa syödä jälkiruoan ilman pääruokaa, miten monen lapsen ajattelitte valitsevan ensin sen hernekeiton ja sitten vasta pannarin/letut? Jos alle 3v saa valita, liki kaikki syövät pelkkiä lettuja...
 
itse en missään nimessä hyväksy pakkosyöttämistä, missä on lasten itsemääräämisoikeus. Itsekin päiväkodissa työskennelleenä kamalinta on ollut se pakkomaistaminen, enhän itsekään suostu kaikkia ruokia syömään. Oman lapsen kohdalla olenkin syöttänyt kotona.

Entä, jos se lapsi ei huoli aamuisin kuin yhtä sorttia muroja. Ei käy puurot, vellit, eikä muut murot. Leipäkään ei maistu kuin joku yksi tietty merkki. Meillä siis pojan kanssa tällähetkellä näin ja en näe yhtään hyvänä sitä, että saisi itse loputtomiin vain karsia ruokavalioonsa.

Ap:n tilanteessa ei onneksi ollut kuin se puuro, mutta kun lapsia on paljon, niin säännötkin on oltava yhtenäisiä. Yksi ei tykkää puurosta, toinen tomaatista, kolmas perunast, mutta kaikki maistavat inhokkejaankin ihan pikkaisen.
 
sairasta
Sairasta tuo pakkosyöttäminen. Onneksi ne tuoliinsitojat jäivät kiinni niin pakkosyöttöön viittaavaankin reagoidaan.
Itse olen pph maksapihvin kanssa istunut monta tuntia. En maistanut, en ole tähän päivään mennessä maistanut maksaa. Enkä maista. En tehnyt sitä uppiniskaisuuttani vaan koska en kyennyt maistamaan.

Oma tyttö on hernekeittopäivän jälkeen haissut yrjöltä :(
Ja kerran maistamisesta huolimatta oli jätetty ilman näkkäriä,maitoa ja jälkiruokaa. Väärin mielestäni. Ja surullista.
 
Vieraahko
Tämä on just outoa, että pitää periyttää omia ennakkoluuloja lapselle tai ainakin vahvistaa niitä - ja jopa tuntea etomista lapsiparan puolesta. Kaikki nyt ei vaan tykkää kaikesta. Ryhmässä ei voi kuitenkaan tehdä kompromisseja pelkästään tykkäämisten takia, kaikkihan sen tietää kuinka siinä käy.

Meillä 2-vuotias oppi sanat "yök" ja "pahaa" pk:ssa heti ekoina päivinä, eikä edes tajunnut merkitystä, vaan sanoi sitten kotonakin kaikesta ruuasta niin. Esimerkin voima on mahtava. Jollei halua lapsestaan pelkkää nakinsyöjää, jonka perässä saa juosta lusikka ojossa, niin kantsii miettiä omaa suhtautumistaan ja edes yrittää antaa lapselle mahdollisuudet oppia ennakkoluulottomuuteen monipuoliseen ruokaan.
Pakottamallako sitä kokeilunhalua kasvatetaan? Sen ymmärrän, jos joku pystyy kehumalla motivoimaan taaperon siihen yhteen lusikalliseen. Joku 5-v voi sitten ollakinjo menetetty tapaus. Eikä se mua harmita, jos naapurissa syödään pelkkiä nakkeja.
 
"vieras"
[QUOTE="kahden äiti";23789151]Kannattaisiko lapselle sitten hankkia joku päiväkotia yksilöllisempi hoitopaikka, jos päiväkodin säännöt eivät teille kelpaa? Rahalla saa mitä vain. Vaikka englantilaisen pekoniaamiaisen joka aamu jostain hotellista.[/QUOTE]

Aika kärkäs heitto. Jos pyytää,ettei sitä puuroa tarvitsisi ottaa sitä ihmeellistä psyykkistä lusikankokoista annosta,niin heti pitäisi olla pekoniaamiainen tilauksessa. Kun kyse on vain yhdestä lusikallisesta,niin mikä siinä on että täällä mammat silmät kiiluen sähisee että se pitää syödä,se yksi helvetin lusikallinen? Pikkasen tikusta asiaa taas. Noh. Mutta onneksi lapset on sopeutuvaisia. Osaa jo odottaa että aamulla kahdeksalta silmät kiinni ja nielaisu,niin saa sen leivän eteen.
 
-
[QUOTE="liinis";23789140]En varmaan itsekään uskoisi ellen olisi päiväkodissa töissä. Jos antaa jollekin kolmen vanhalle vapautuksen säännöstä niin kohta kaikki haluavat samaa; vaikka se olisi itselle hyödytöntä tai jopa haitallista. Pienet lapset eivät vielä kykene itse päättämään omaa parastaan. Selkeät säännöt ovat parhaita.[/QUOTE]

Mutta miksi pitää olla sääntö? Jos pakkomaistamis sääntöä ei olisi, ei sitä tarvitsisi rikkoakkaan, eikä siitä sen suurempaa meteliä nousisi. Eihän kaikki lapset syö kalapuikkojakaan (jolle kala-allergiset vielä saavat vaihtoehdon) ja tuskin niistä kaikki kieltäytyvät? Miten tämä eroaa puuron kanssa?
 
Jos ei lapselle/vanhemmille kelpaa se mitä päiväkodissa on tarjolla niin aina voi tosiaan syödä kotona.
Mun mielestä on aika turhaa ruveta vääntämään ja ihmettelemään miksi on näin tai noin, jos se ei teille sovi niin teette toisin, eikö?
Ja jos ehtona on että vähän maistetaan niin sehän on ihan pikku juttu!
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja tätsit;23789179:
Toiset ovat nälkäisempiä kuin toiset. Parempi ruokahalu. Siksi syövät puuron. Mutta jos mahan saisi täyttää jollain muulla, niin aivan takuulla vähemmistössä olisivat ne jotka puuroa söisivät.
Mut eihän se edelleenkään poista sitä vaihtoehtoa,että leivän saa sitten kun on syönyt lusikallisen puuroa. Ja ne lapset tietää sen,että yksi lusikallinen riittää. Silti syövät puuronsa,vaikka joku toinen syö vaan sen yhden lusikallisen.
 
Eikö ketään muuta häiritse otsikossa tuo ettei saa aamupalaa ennen kuin on syönyt puuron? Käsittääkseni kun puuro nimenomaan on aamupala...

Ymmärrän ihan hyvin sen että lapsen toivotaan maistavan puuroa ja oppivan aikaa myöten syömään sitä. Jo hyviin tapoihin kuuluu että ruokaa maistetaan, eikä maistamatta yökitellä. Mä en siedä sellaista kotonakaan. Enkä ala syöttämään näkkileipää vain siksi että aletaan nirsoilemaan.

Mitä tulee tuohon että joka ikinen aamu on puuroa, niin ainakin täällä päin pk:ssa on muutakin. Esimerkkinä eräs viikko:
Ma: Ruishiutalepuuro, hedelmäsose, maito
Ti: tee, maito, karjalanpiirakka, kananmuna, tuorepala
Ke: neljänviljanpuuro, marjasose, tuoremehu
To: ohravelli, maito, hedelmämehu
Pe: kinkkumunakas, tuorepala, talon leipä
 
[QUOTE="tjaa";23787990]
Kyse on ainoastaan aikuisten tavasta nähdä ja suuri illuusio metodien oikeellisuudesta. Pohjimmiltaan kyse on helppoudesta! Meille aikuisille kaiken pitää olla niin helppoa. Usein lapsen kustannuksella.[/QUOTE]


Ihan sama pätee aikuisiinkin, mutta meidän pitää se maisteleminen käydä itse, eikä kukaan ole ohjeistamassa. Esim itse olin raskauden lopussa hyvinkin ruokarajoitteinen, monien ruokien hajukin sai oksentamaan. Raskauden jälkeen (2v) on mulla vieläkin paljon juttuja mitkä ällöttävät. Mutta pikkuhiljaa maistelemalla suurinosa maistuu taas.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";23789147]Totta. Mutta sen verran pitää sanoa,että jos on maustamatonta jogurttia johon laittaa hedelmänpaloja tai marjoja,niin ei se mitään sokeripaskaa ole :) Ja eihän tavallisissa riisimuroissa ole paljoa sokeria,ei mekään niitä hunajaällötyksiä osteta..[/QUOTE]

Ei mekään. Olemme (kiitos diabeetikkolapsen) toden teolla miettineet, mitä noille kannattaa syöttää, mikä nostaa sokeria, mikä pitää sen tasaisena pitkään. Maustamaton jogurtti on sitä paitsi hyvää.=)
 
tätsit
Inhosin lapsena melkein kaikkia mahdollisia ruokia. Olisin syönyt vaan karkkia ja makeita herkkuja jos minulta olisi kysytty. Meillä oli kotona pakko syödä lautasellinen tyhjäksi, ja se ei ollut kiva. Maistamisesta ei olisi ollut haittaa yhtään. Sillä tavalla lapsi tottuu makuihin.
 

Yhteistyössä