Mitä mieltä olet erityis herkkyydestä?.

No nyt tähän hätään en kyl osaa selittää tarkemmin. Mut millasta se arki on ja mikä sua siinä puuduttaa eniten ja mitä kaipaisit siihen et mikä saa sut syttyyn arkielämässä?

Työtä ja huvia ja ihan perusarkea.
Jos alkaa puuduttamaan/on sellainen tunne että jotakin tarvitsan lisää niin voi lähteä vaikka maalle/muuten rentoutua/tehdä jotakin repäsevää jne.

Arki on mielestäni ihanaa, harvemmin tarvitsee mitään äkkilähtöä ottaa.

 

No itte kyn en osaa flirttailla ja se tuntuu jotenkin kiusalliselta. Mikä siitä teki sen ettet olisi tyydyttynyt? Mut sanoisitko miehellesi et nyt menee tunteissa liian lujaa et rauhotu ja tarkkaile itseäsi?

No en sanoisi!!!!
Ehkä olisin närkästynyt hetken ja life goes on.

 

Työtä ja huvia ja ihan perusarkea.
Jos alkaa puuduttamaan/on sellainen tunne että jotakin tarvitsan lisää niin voi lähteä vaikka maalle/muuten rentoutua/tehdä jotakin repäsevää jne.

Arki on mielestäni ihanaa, harvemmin tarvitsee mitään äkkilähtöä ottaa.

Ootko hyvin läsnä hetkessä vai vaeltaako mieli? Niin totta arkikin on juhlavempaa jos on yhteys ni se tuo lämpöä. Ja se kantaa pitkälle.

 

No en sanoisi!!!!
Ehkä olisin närkästynyt hetken ja life goes on.

Miksi vaan antaisit oman pahanolosi kasvaa jos tilanteita tulis lisää? Etkä sanoisi miltä tuntuu ku se luo niitä patoumia jotka lehmän hermoisella joskus nousee pintaan?

 

Ootko hyvin läsnä hetkessä vai vaeltaako mieli? Niin totta arkikin on juhlavempaa jos on yhteys ni se tuo lämpöä. Ja se kantaa pitkälle.

Olen läsnä.
Juu ja kiitollisuus on tärkeä elementti, se auttaa hyvin monessa.

 

Miksi vaan antaisit oman pahanolosi kasvaa jos tilanteita tulis lisää? Etkä sanoisi miltä tuntuu ku se luo niitä patoumia jotka lehmän hermoisella joskus nousee pintaan?

Koska hän ei ole se ongelma vaan minä itse? Voin kyllä sanoa, että olen hänestä hieman mustis, mutta turha siitä on vihainen hänelle olla.
Vaikka en ole epävarma itsestäni niin Karviksen kohdalla koin joskus vissiin menettämisenpelkoa tjtn.

Minä en patoa mitään sisälleni. Annan tulla kaikki ulos. Ja omat ongelmat selvitän joko itsekseni tai yhdessä, rakentavasti.

 

Olen läsnä.
Juu ja kiitollisuus on tärkeä elementti, se auttaa hyvin monessa.

Mua se läsnäolo ehkä jännittää ku se maailma voi olla kaunis mut se kyl avais sydäntäki. Mut miten sä löydät rytmin sydämmessi biittiin? Et se o oikees virees?

 

Mua se läsnäolo ehkä jännittää ku se maailma voi olla kaunis mut se kyl avais sydäntäki. Mut miten sä löydät rytmin sydämmessi biittiin? Et se o oikees virees?

Oikea rytmi löytyy vain oikean ihmisen kanssa.

 

Koska hän ei ole se ongelma vaan minä itse? Voin kyllä sanoa, että olen hänestä hieman mustis, mutta turha siitä on vihainen hänelle olla.
Vaikka en ole epävarma itsestäni niin Karviksen kohdalla koin joskus vissiin menettämisenpelkoa tjtn.

Minä en patoa mitään sisälleni. Annan tulla kaikki ulos. Ja omat ongelmat selvitän joko itsekseni tai yhdessä, rakentavasti.

Emmä tarkoittanut et vihainen tarvii olla mut normaalisti keskustella et tälläsiä tunteita heräsi ja sit mies joko myöntää tai valehtelee ja kieltää tai jos näin oli voihan siitäkin normaalisti keskustella eikä sen pitäisi olla väärä asia. Mut tää on itellekkin hankalaa ku niit kemoit o erilaisia et mitä sitten tapahtuu jos on avoin.

 

Oikea rytmi löytyy vain oikean ihmisen kanssa.

Niinhän se taitaa ollakkin ja sitkö kaikki tuntuu hyvälle?

 

Niinhän se taitaa ollakkin ja sitkö kaikki tuntuu hyvälle?

Jep!

 

En saa oikein kiinni tuosta vieläkään.

Onko tää suomeksi siis, että siinä vaiheessa kun vaaleanpunaiset lasit laitetaan kaappiin ja arki astuu kuvioihin.

No siis laitatko miehen tunne tilat lokeroon ja osaat aina reagoida niihin? Et se on aina reagoinut nuin? Ni tunteista tulee rutiineja laatikossa ja jos se mielikuva järkkyy. Ku mies ei teekkään totutusti vaan reagoikin eri tapaa ni se on ihmettelyn aihe se et me tuudittaudutaan vaan siihen tapaan ja ei tule poikkeamia. Ja eiks just matrixissä tuuditettu ku vauvat uneen. No mitäs mieltä olet ku tiedän pariskunnan en siis tunne mut kaupungilla ne kuulee. Nainen sättii ja haukkuu miestään ainakun nään ne. Mies o ihan lukossa eikä ymmärrä sanoo mitään ni nainen turhautuu lisää varmaankin et mies on ihan zombi mutku se miellyttäminen alkaa ja vältellään sanomisia ni saa unohtamaan itsemme et loukkaantuminenkin voi olla vallankäytön väline? Et toinen hiljenis kokonaan.et miten se kestäis kaikesta keskustelun ettei hermostuttaisi loukkaantumisestakin voi tulla tapa koska se tuo jotakin ehkä hetkeksi? Siis et pikku hiljaa alkaa loukkaantua kaikesta ihan normi puheestakin tai vaik jostain kysymyksistä et reagoi aina vähän loukkaantuen. Miten sä hoitelisit turhia loukkaantumisia?vai voiko sellaisia olla? Mitä jos päästäisi loukkaantumisen tunteesta irti?

 

No siis laitatko miehen tunne tilat lokeroon ja osaat aina reagoida niihin? Et se on aina reagoinut nuin? Ni tunteista tulee rutiineja laatikossa ja jos se mielikuva järkkyy. Ku mies ei teekkään totutusti vaan reagoikin eri tapaa ni se on ihmettelyn aihe se et me tuudittaudutaan vaan siihen tapaan ja ei tule poikkeamia. Ja eiks just matrixissä tuuditettu ku vauvat uneen. No mitäs mieltä olet ku tiedän pariskunnan en siis tunne mut kaupungilla ne kuulee. Nainen sättii ja haukkuu miestään ainakun nään ne. Mies o ihan lukossa eikä ymmärrä sanoo mitään ni nainen turhautuu lisää varmaankin et mies on ihan zombi mutku se miellyttäminen alkaa ja vältellään sanomisia ni saa unohtamaan itsemme et loukkaantuminenkin voi olla vallankäytön väline? Et toinen hiljenis kokonaan.et miten se kestäis kaikesta keskustelun ettei hermostuttaisi loukkaantumisestakin voi tulla tapa koska se tuo jotakin ehkä hetkeksi? Siis et pikku hiljaa alkaa loukkaantua kaikesta ihan normi puheestakin tai vaik jostain kysymyksistä et reagoi aina vähän loukkaantuen. Miten sä hoitelisit turhia loukkaantumisia?vai voiko sellaisia olla? Mitä jos päästäisi loukkaantumisen tunteesta irti?

Olen melkoisen sosiaalisesti älykäs ihminen joten enköhän mä selviä.


En tykkää sanasta toksinen kun sitä tyrkytetään nykyään koko ajan ja sitä käytetään myös tekosyynä peittelemään omia virheitä, mutta, tuo edellinen on juuri sitä: toksista käytöstä.
Yritetään kontroloida ja manipuloida toista. En jäisi hoitelemaan loukkaantumisia vaan toivottaisin hyvät jatkot ja eläisin rauhallisesti ilman draamaa.

 

Olen melkoisen sosiaalisesti älykäs ihminen joten enköhän mä selviä.


En tykkää sanasta toksinen kun sitä tyrkytetään nykyään koko ajan ja sitä käytetään myös tekosyynä peittelemään omia virheitä, mutta, tuo edellinen on juuri sitä: toksista käytöstä.
Yritetään kontroloida ja manipuloida toista. En jäisi hoitelemaan loukkaantumisia vaan toivottaisin hyvät jatkot ja eläisin rauhallisesti ilman draamaa.

Mut voiko loukkaantuminen koskaan tuoda mitään hyvää? Et se toisi draivia eteenpäinmenoon et olisko tälläsiä tilanteita? Mut joo kyl se on ärsyttävää jos alkaa jo pienestä loukkaantua vaik ois vaan vähän tavallista vaikeampi keskustelu kun joutuisi olemaan vähän pinnan allakin ja siel on pelkoo ja se muuttuu vihaksi ja kaikki on vaikeaa. Mut toki noita joskus kokee kaikki mut miten ne vois käsitellä on eri juttu. Mut oisko sul mitään mallei miks jotkut on vaikeita ja näkevät keskustelun loukkaavana kun puhumme suorempaa eikä niitä näitä säästä vaik ei siinä säänkään puhumisessa tietty pahaa oo mut sit joutuu varomaan liikaa sanojaa ja sillä saa kaipaamansa kontrollin tunnetta et tilanne on hallinnassa. Sit se alkaa puuduttaa kun ei voi puhua mitä haluaa ja alkaa välttely se vaan tarttuu sitten mulla tavaksi ja alan vältellä vähän kaikes ku siihen oppinut ja tottunut. Mitenköhän tuosta voisi oppia pois?

 

Kuule lispe onko sulla kiusallisia hetkii ja mitä olet mieltä mistä kiusallisenmistä kiusallisen tunne tilan hetket ovat peräisin? Et mulla se in niin et sillon meen lukkoon. Varsinkin nyt kun elämäni on ollut vuosia negatiivisen hälinän varjossa ni sillon jotku äkki liikkeet saattaa tuntua kiusallisilta ja sit meen vaikeeks ja kiusaantuneeks hetkeks.

 

Mut voiko loukkaantuminen koskaan tuoda mitään hyvää? Et se toisi draivia eteenpäinmenoon et olisko tälläsiä tilanteita? Mut joo kyl se on ärsyttävää jos alkaa jo pienestä loukkaantua vaik ois vaan vähän tavallista vaikeampi keskustelu kun joutuisi olemaan vähän pinnan allakin ja siel on pelkoo ja se muuttuu vihaksi ja kaikki on vaikeaa. Mut toki noita joskus kokee kaikki mut miten ne vois käsitellä on eri juttu. Mut oisko sul mitään mallei miks jotkut on vaikeita ja näkevät keskustelun loukkaavana kun puhumme suorempaa
eikä niitä näitä säästä vaik ei siinä säänkään puhumisessa tietty pahaa oo mut sit joutuu varomaan liikaa sanojaa ja sillä saa kaipaamansa kontrollin tunnetta et tilanne on hallinnassa. Sit se alkaa puuduttaa kun ei voi puhua mitä haluaa ja alkaa välttely se vaan tarttuu sitten mulla tavaksi ja alan vältellä vähän kaikes ku siihen oppinut ja tottunut. Mitenköhän tuosta voisi oppia pois?

Epävarma itsestään/ei siedä pettymyksiä/itsekäs luonne/manipuloiva luonne/epäempaattinen jne.

Löydä oma äänesi, arvosta itseäsi ja oikeutta olla sinä!

(sori boldaukset) säädin, enkä jaksa nyt korjata. Nyt nukkumaan—->wiuhh
Öitä kun menet.

 

Epävarma itsestään/ei siedä pettymyksiä/itsekäs luonne/manipuloiva luonne/epäempaattinen jne.

Löydä oma äänesi, arvosta itseäsi ja oikeutta olla sinä!

(sori boldaukset) säädin, enkä jaksa nyt korjata. Nyt nukkumaan—->wiuhh
Öitä kun menet.

pettymyksiä en koe sillain et ne nakertaisi mua et olisin sen takii epävarma. Mut onko se rohkeutta ottaa asia esille et sekään ei jäisi taakse ja sydämmeen kaihertaa ku sit tulee ehkä isompi reikä pahaa mieltä joka kasvaa kunnes kierre on valmis. Joo munkin pitäis mennä nukkuun hyvää yötä. Ite teen viel kanaa ja riisiä ja on yks leipä mihin juustopala ainiin ja salaatin kastiketta

 

Mut siis mä harvoin tunnen pettymystä ehkä omaan toimintaan. Mut viimeks oon varmaan tuntenut pettymystä ku päivärinta ilmoitti menevänsä kokoomukseen en edes tiedä miksi näin koin. Mut ei ne kauaa kestä tai ainakaan ole tähän mennessä kestänyt

 

Ja tähän loppuun tuosta aiheesta käytöstapoja on hyvä olla toki nekin joskus unohtuu ja tulee ehkä lipsahduksia mut treenaa.

 

Mut siis selasin viellä nettiä ja törmäsin tähän artikkeliin ni tarkottiko se et hänen vanhensakin peittelivät tunteita ja nyt sillä äitillä on muistisairaus et muisti ei jaksanut sitä et piti esittää koko ajan et niitä ei purettu yhdessä ja alettu näyttää niinkuin on et olisko se yks syy muistisairauksiin. Et on niin paljon sitä omaa negaa sisällä kun on esittänyt toista ja hommat on tukahdetettu ja sitä ei fysiikka kestä et todellisuudessa meistä tulee energisempiä.

Lapsena alkaneille kohtauksille löytyi syy, kun terapeutti sanoi yhden ainoan sanan – samalla alkoi Katariina Leinon toipuminen paniikkihäiriöstä

Kirjailija Katariina Leino ymmärsi hiljattain terapiassa, että hänen pelottavat oireensa johtuvat paniikkihäiriöstä.

www.eeva.fi

 

Jep!

Ja kenen biitin tahtiin sun biitti mätsää?

 

Tai miten jos mies myöntää että koki seksuaalista vetovoimaa toista naista kohtaan ja kertoo tästä suoraan ni miltä se tuntuisi? Vai peitteleekö sen vai voisko siitäkin keskustella? Itse asiassa mulle tuli viel mieleen teoria tosta kiintymyksestä ja mitä tapahtui lapsena mut avaan sitä illemmalla se on toki teoria joka voi olla mahdollinen. Mut tänään meen frendille kattoon jokereiden pelin ja juon olutta jonkun verran. Tai siis frendi ilmoitti et c more siirtyi maikkarille ettei näkyi ja sit hetken pääst sanoi et näkyy etten nyt sit ole täysin varma näänkö peliä. Toiselle frendille tuli ongelmia ku oltais menty huomen livenä kattoon jokrujen peli mut se nyt siirtyy.

 

Noniin mä kelaan et mun kiintymyksen ongelma osa syy vois olla tää mut siis jos masennuin jo 2 vuotiaana ni se vois tarkottaa et mun tunteisiin ei vastattu ja maseenuin kun en kelvannut. Siksi siis nyt tässä hetkessä pelkään olla oma itseni kun pelkään et niihin tunteisiin ei taaskan vastata ja koen hylkäämisen tunteen. Siksi elän esittäen enkä ole täysin oma itseni ku on rauhallisempaa kun ei ole täysi. Eikä sitä nyt tässä iässä kannata stressaa nyt aikuisena pitäis ymmärtää et hylkääminenkin kuuluu asiaan ja sen tunne. Mut miten uskaltaisin koittaa olla oma itseni kun se on sit niin paljon. Mut oikeesti haluun olla enkä esittää ja olla valheellinen kuvio. Mut on sanottava tää ku avaudun ni ongelma on se et sit tulee mieleen et kommentoi siihen ja siihen. Mut jätän välil kommentoimatta ja sit mieli tekee et jätit asioita jälkeesi ja ei pysy hereil. Ja sit muuttuu kiukkusemmaks ja se ei johda hyvään. Liika täydellisyyden tavottelu. Olkoot Jumala täydellinen ja hyvä. Muut ollaan vajavaisia mut joo ehkä mä pelkään hylkäämistä omana itsenäni ja siksi en uskalla olla.