Mitä mieltä miehestä joka ei halua naida heti suhteen alussa?

Mm. se on umpimielinen yleistys, että jos mies ei halua panna hyvin pian niin tuskin koskaan on kovin seksuaalinen. .

no onhan se nyt herraparatkoon vähintäänkin iso todennäköisyys että alussa passiivinen mies osoittautuu jatkossakin passiiviseksi

 

Mun mielestä tuollainen kuulostaa ihanalta. Sellaista, että annetaan nälän kasvaa ja pienen salaperäisyyden säilyä. Siinä jää jotain, mitä odottaakin kun ei heti syöksy kokeilemaan kaikkea. Tällaista mm. Vaimo-Rakas ei koskaan pääse kokemaan tai voi ymmärtää, jos ei ikinä ole ehtinyt ensin rakastumaan ja vasta sitten harrastamaan seksiä. Et voi Vaimo-Rakas tietää, millaista seksin alkuhuuma on ihmisen kanssa, johon on ehtinyt jo rakastumaan...sitä henkisen ja fyysisen vetovoiman ja henkisen yhteyden ilotulitusta. Pitääkö sinuakin nyt sääliä ja tuntea myötätuntoa sinua kohtaan kun et tällaista ole kokenut? Sanoit aiemmin, ettet ikinä ole ehtinyt rakastumaan ennen seksiä. Kun rakastuu, jokainen pieni askelkin (intensiiviset katseet, ensimmäinen suudelma, vierekkäin nukkuminen) tuntuu ihan taivaallisilta.

Pieni salaperäisyys? Kuulostaa Harlekiini-sarjan romantiikalta (jossa muuten on aina kokenut mies). Kamalaa, kun sitten paljastuukin, että seksielämän ensimmäiset vuodet ovat räpellystä.

 

no onhan se nyt herraparatkoon vähintäänkin iso todennäköisyys että alussa passiivinen mies osoittautuu jatkossakin passiiviseksi

Nimenomaan näin.

 

Hyi että sinä olet sairas yksilö!
Kun sinne naimaan mentiin ekana iltana niin siinä oli himoa, uteliaisuutta, jännitystä, odotusta. Se toinen herättää myös tykkäyksen tunteita. Molemmat saavat, molemmat antavat. Kaksi ihmistä tekevät toisilleen hyvää.
Hui kauhistus miten likaista! Ihanhan siinä kusivehkeisiin kosketaan!
Ja sitten siinä kun ollaan lähekkäin iho ihoa vasten, raukeana, saaneena ja silitellään toista jälkilämmöissä juttu jatkuu siitä mihin se on jäänyt ennen kun himot saivat vallan. Ja tutustuminen jatkuu... avioliittoon, omakotitaloon, lapsiin ja ihanaan yhteiseen arkeen saakka. Ja jatkuu toivottavasti hautaan saakka. Ainakin eläkesuunnitelmat on meillä valmiina mikäli luoja meille terveyttä suo.

Miten se ensimmäinen kertanne sitten erosi millään tavalla mistä tahansa yhden illan jutusta tuntemattoman, satunnaisen tyypin kanssa? Olitte vasta tavanneet eikä kumpikaan ollut rakastunut vielä toiseen? Oliko silti jonkinlainen henkinen yhteys jo? Aika lailla eri tavalla sitä sähköä, jännitystä ja huumaa luulisi olevan sellaisella parilla, jotka ehtivät ensin rakastua toisiinsa hullun lailla (jolloin sekä fyysinen että henkinen vetovoima on suurta) ja sitten päätyvät harrastamaan seksiä? Mielipideasioita nämä tietysti on, mutta mun korviin kuulostaa kauniimmalta ja intohimoisemmalta sellainen suhteen alku ja ensimmäinen kerta, jossa toisiinsa intohimoisen rakastunut pari päätyy yhdessä vällyjen väliin.

 

[QUOTE="vieras";28967437]Pieni salaperäisyys? Kuulostaa Harlekiini-sarjan romantiikalta (jossa muuten on aina kokenut mies). Kamalaa, kun sitten paljastuukin, että seksielämän ensimmäiset vuodet ovat räpellystä.[/QUOTE]

Niin, salaperäisyys. Tiedätkö: sama logiikka kuin siinä, että hiukan verhottu vartalo on monissa tilanteissa kiehtovampi kuin täysin paljas. No onhan se vähän räpellystä joka tapauksessa jos toinen on kokematon.

 

no onhan se nyt herraparatkoon vähintäänkin iso todennäköisyys että alussa passiivinen mies osoittautuu jatkossakin passiiviseksi

Väittäisin että vähintään yhtä suuri todennäköisyys on sille, että kiivaasti seksiä kärttävä henkilö pettää paljon helpommin kuin sellainen jolle seksi merkitsee muutakin kuin itsetunnon kohotusta tuntemattomien kanssa ja jotka harrastavat sitä siinä samassa kuin esim. oven avaamista.

 

no onhan se nyt herraparatkoon vähintäänkin iso todennäköisyys että alussa passiivinen mies osoittautuu jatkossakin passiiviseksi

Himo tuntematonta kohtaan ja himo rakastuneena on kaksi eri asiaa. Moni ei sinkkuna harrasta ollenkaan seksiä, mutta haluaa sitä todella paljon ja usein oman rakkaansa kanssa, eli se suhteen alku ei _välttämättä_ kerro mitään jatkosta tässä asiassa.

 

Väittäisin että vähintään yhtä suuri todennäköisyys on sille, että kiivaasti seksiä kärttävä henkilö pettää paljon helpommin kuin sellainen jolle seksi merkitsee muutakin kuin itsetunnon kohotusta tuntemattomien kanssa ja jotka harrastavat sitä siinä samassa kuin esim. oven avaamista.

hyvinkin mahdollista että tämmöinenkin korrelaatio löytyy

ja vieläpä vahva

 

Väittäisin että vähintään yhtä suuri todennäköisyys on sille, että kiivaasti seksiä kärttävä henkilö pettää paljon helpommin kuin sellainen jolle seksi merkitsee muutakin kuin itsetunnon kohotusta tuntemattomien kanssa ja jotka harrastavat sitä siinä samassa kuin esim. oven avaamista.

Se on muuten totta, että ihminen joka ei harrasta irtosuhteita, ei ole kovin todennäköinen pettäjäkään. Tosin tällainenkin ihminen voi varmasti pettää, jos suhteessa ollessaan ihastuu/rakastuu toiseen.

 

Himo tuntematonta kohtaan ja himo rakastuneena on kaksi eri asiaa. Moni ei sinkkuna harrasta ollenkaan seksiä, mutta haluaa sitä todella paljon ja usein oman rakkaansa kanssa, eli se suhteen alku ei _välttämättä_ kerro mitään jatkosta tässä asiassa.

en toki väitä että mainittu todennäköisyys olisi 100%

 

Se on hienoa kun tytsin löytää yleensä niistä ketjuista missä sillä ei ole mitään oikeaa kokemusta

 

Kai Tytsi ymmärrät, että käsityksesi rakkauden alkuvaiheistakin on aika yksioikoinen ja omaan temperamenttiisi sovitettu ajatuskehitelmä. Kuin määrittelisit suhteen arvoa sillä, että on hullun lailla rakastunut, hirveä henkinen yhteys ja intohimoisen rakastunut suhde. On paljon suhteita, jossa alku on laimeampi henkisessä mielessä ja seksuaalisessa mielessä ehkä roihuaa enemmän (tai vähemmän) ja oikein hyvä niistäkin tulee. Kaikki eivät ole sellaisia ihmisiä, että alussa kokisivat niin suurta henkistä yhteyttä ja rakastumista, vaan se tapahtuu ajan kuluessa. Kai jokainen saa rakastua, rakastaa ja rakastella tai panna juuri sillä tavalla, mikä itselle tuntuu sopivalta, ilman että sitä joku ulkopuolinen tulee arvostelemaan?

 

Niin, salaperäisyys. Tiedätkö: sama logiikka kuin siinä, että hiukan verhottu vartalo on monissa tilanteissa kiehtovampi kuin täysin paljas. No onhan se vähän räpellystä joka tapauksessa jos toinen on kokematon.

Jonkun mielestä paljas vilahtava sääri on seksikästä, joku tykkää ronskista ekshibitionismista. Joku silkistä ja siisteistä hotelleista, toinen karkeista köysistä ja kusenhajuisista vessoista. Katsos makunsa kullakin.

 

Muuten ihan hyvin, mutta tyydyin väittelemään tohtoriksi ainoastaan yhdeltä oppiaineelta. Se vaati vähän enemmän työtä. Tosin usein lipitin myös kahvia. En pelkästään aamuisin. Olen myös kokenut elämässäni aika paljon. Nähnyt paljon ja tehnyt paljon. Näen ihmisistä paljon suhteellisen pienessä ajassa. Sanoisinko riittävästi.
Vai mitä vaimo- rakas, että elämänkokemus ja uskallus tekee elämästä elämisen arvoista? Kannatti...

Joo, aivan varmasti olet tohtori. Tohtorithan ne päivittäin Kaksplus-palstalla käy nauramassa parikymppisten naisten viesteille. Mikäli olet tuo sama kuin aiempi "-".

 

Ei oo totta että helpommin pettää, jos on harrastanut irtosuhteita.
Mulla on ollut irtosuhteita sinkkuna ja meninkin sänkyyn mieheni kanssa ekalla tapaamisella, enkö ole koskaan
pettänyt enkä tule pettämäänkään, ei tulis mieleenkään.

 

[QUOTE="vieras";28967514]Kai Tytsi ymmärrät, että käsityksesi rakkauden alkuvaiheistakin on aika yksioikoinen ja omaan temperamenttiisi sovitettu ajatuskehitelmä. Kuin määrittelisit suhteen arvoa sillä, että on hullun lailla rakastunut, hirveä henkinen yhteys ja intohimoisen rakastunut suhde. On paljon suhteita, jossa alku on laimeampi henkisessä mielessä ja seksuaalisessa mielessä ehkä roihuaa enemmän (tai vähemmän) ja oikein hyvä niistäkin tulee. Kaikki eivät ole sellaisia ihmisiä, että alussa kokisivat niin suurta henkistä yhteyttä ja rakastumista, vaan se tapahtuu ajan kuluessa. Kai jokainen saa rakastua, rakastaa ja rakastella tai panna juuri sillä tavalla, mikä itselle tuntuu sopivalta, ilman että sitä joku ulkopuolinen tulee arvostelemaan?[/QUOTE]

Vaimo-Rakas itse myönsi, ettei ehtinyt rakastumaan ennen seksiä. Hänkään ei siis (valtavasta elämänkokemuksestaan huolimatta) voi tietää, millaista seksin alkuhuuma on suhteessa, jossa on sitä rakastumista ja henkistä yhteyttä ehtinyt fyysisen intohimon lisäksi muodostumaan. Mistäs sitä tietää vaikka se haluaminen olisi vielä suurempaa siinä vaiheessa kuin ekoilla treffeillä tuntemattoman kanssa? Ko. nikki sanoi säälivänsä aikuisia naisia, jotka ovat kokemattomia ja he ovat hänen mielestään jääneet paljosta paitsi. Minä taas en koe jääneeni mistään paitsi kun en irtosuhteita ole harrastanut. Ennemmin kokisin hänen asemassaan jääneeni paitsi, jos en koskaan olisi saanut kokea sitä tunnetta kun on älyttömän rakastunut ja intohimoinen eikä silti tee sille tunteelle heti mitään vaan suorastaan kelluu siinä tunteessa, jännittää, etenee pieniä askelia ja kokee suhteen ensimmäisen seksikerran rakastuneena tai vahvasti ihastuneena. Kokisin jääneeni paitsi, jos ensimmäinen kertani tulevan kumppanini kanssa olisi samanlainen kuin missä tahansa yhden illan suhteessa, joskin ehkä hitusen intohimoisempi, mikäli jokin yhteys jo on.

No joo, oikeasti en aio tehdä tälle asialle noin suuria odotuksia. En koe paniikkia, jos ensimmäinen kerta on täyttä sähläystä tai ajattele, että se kertoo kaiken suhteen tulevasta seksielämästä.

 

Hauskan moraalinen sana tuo irtosuhde, kuin irtolaisuus, joka sekään ei ole laitonta ja paheksuttavaa enää .

 

[QUOTE="vieras";28967573]Hauskan moraalinen sana tuo irtosuhde, kuin irtolaisuus, joka sekään ei ole laitonta ja paheksuttavaa enää .[/QUOTE]

Vähän kuin irtokarkki?

 

Vähän kuin irtokarkki?

No ne nyt vasta paheksuttavia ovat .

 

Ei oo totta että helpommin pettää, jos on harrastanut irtosuhteita.
Mulla on ollut irtosuhteita sinkkuna ja meninkin sänkyyn mieheni kanssa ekalla tapaamisella, enkö ole koskaan
pettänyt enkä tule pettämäänkään, ei tulis mieleenkään.

Ei sinun yksittäinen kokemuksesi kumoa teoriaa yleisellä tasolla. Miksi sellainen pettäisi kovinkaan helposti, joka ei parisuhteen ulkopuolellakaan harrasta irtosuhteita? Miksi sitten parisuhteessa alkaisikin sellaisia kaipaamaan? Jos seksi on asia, jota ei tahdo vieraan ihmisen kanssa tehdä, ei sitä tule tehneeksi todennäköisesti suhteessa ollessaankaan. Tällainen ihminen pettää luultavammin vain jos rakastuu toiseen. Tämä nyt taas EI tarkoita, että jokainen irtosuhteita harrastanut pettää, eli turha nyt tulkita se niin.

 

Tytsi, tuskin mie ja mun mies ollaan ainuita, jotka on harrastanut irtosuhteita, eikä silti petä
kumppaniaan koskaan.
Pettää voi yhtä hyvin henkilökin joka ei ole harrastanut irtosuhteita, ei moraali pari suhteessa ole siitä kiini.

Vaikka sinkkuna olisi harrastanut irtoseksiä, Se ei tarkoita sitä että myös pari suhteessa haluaisi harrastaa sellaista.

 

Se on hienoa kun tytsin löytää yleensä niistä ketjuista missä sillä ei ole mitään oikeaa kokemusta

Ihan täsmälleen näin

 

Tytsi, tuskin mie ja mun mies ollaan ainuita, jotka on harrastanut irtosuhteita, eikä silti petä
kumppaniaan koskaan.
Pettää voi yhtä hyvin henkilökin joka ei ole harrastanut irtosuhteita, ei moraali pari suhteessa ole siitä kiini.

Vaikka sinkkuna olisi harrastanut irtoseksiä, Se ei tarkoita sitä että myös pari suhteessa haluaisi harrastaa sellaista.

Kyllä se nyt vaan tarkoittaa, että tilastollisesti useammin ne pettää herkemmin joille seksin harrastaminen uuden kumppanin kanssa on kättelyyn verrattavissa. Ota se huomioon. Ihan omankin miehen kohdalla varmuuden vuoksi.

 

Vierasmies, ei tarkoita,eipä mun tarvii.
Tilastot nyt ei aina pidä paikkaansa.
Ihmiset itse päättää mitä tekevät parisuhteessa, ei tilastot.

Ei kaikki sinkkuna irtosuhteita harrastaneet ole parisuhteessa moraalittomia pettäjiä.

 

Ihan täsmälleen näin

Mut eiks se oo aika kätevää? Jos tahtoo lukea mun viestejä, ampaisee ketjuihin, joissa puhutaan asioista joita en ole kokenut ja jos ei, sivuuttaa nämä ketjut.