mitä mieltä: lapset tulisi hankkia ennen kuin täytät 30?

Miksi lapset pitäisi hankkia nuorena? Mummoni aloitti vasta 31- tai 32-vuotiaana ja sai 8 tervettä lasta. Sitten on näitä, jotka menevät lukion jälkeen naimisiin ja ovat 3-kymppisinä 8 lapsen huoltajia. Kukin tyylillään. Itselläni tärppäsi vasta nyt 25-vuotiaana ja jos tämä syntyy elävänä, olen 26-vuotias, enkä todellakaan halua tähän lopettaa. Kuusi vuotta meni tämän odottamisessa, joten tällä menolla olisi 32 seuraavan syntyessä ja 38 viimeisen toivotun syntyessä.

 

Monille äitiys tulee ajankohtaiseksi vasta oikean ihmisen sattuessa kohdalle. Näin kävi minulle. =)

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

 

Mähän olen vieläkin nuori ja ikää on 37. Miksen voisi sitä kakkosta tehdä enää. Juoksut juostu silloin alle kolmikymppisenä, joten nyt sitten on ihana keskittyä täysin perheeseen.

Kyllähän nuorempanakin voi olla juoksut juostu. Ite rauhoituin kun esikoista aloin odottaa. Eka syntyi, kun olin 22v. Neljä lasta syntyi 3,5 vuodessa ja kun kaikki ovat täysi-ikäisiä, olen vähän alle 44v. Jotenkin hurjalta tuntuu, jos olisin melkein 60v, kun lapset lentävät pois pesästä, mutta varmasti se joillekin sopiikin.

Niin, mutta onhan silloin saanut siitä yksinolosta nauttia ennen sitä 30 ikävuotta. Elikkäs plus miinus nolla. Onko siitä lapsettomasta ajasta nauttinut 60 v. jälkeen vai ennen 30 vuottaan.

Mie olen niin tylsä, että pidän elämääni ennen lapsia huonompana, kuin lasten saamisen jälkeen. Lasten saamisen jälkeen vasta silmät jotenkin auennu, ymmärsin mikä on tärkeintä. Varmaan sillä on paljon tekemistä asian kanssa. Jos olisin kovasti nauttinut elämästäni ennen lapsia, miettisin ehkä toisin. (Ymmärsiköhän kukaan nyt, mitä tarkoitin...)

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Mietit asiaa jaksamisen kannalta? Moni nelikymppinen on jaksavampi ja paremmassa kunnossa kuin parikymppiset.

 

Mitään maagista ikää ei ole lasten teolle.

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Mietit asiaa jaksamisen kannalta? Moni nelikymppinen on jaksavampi ja paremmassa kunnossa kuin parikymppiset.

Tulevaisuutta ajatellen ja esimerkiksi omaa tilannettani. Hoitelen iäkästä äitiä, käyn töissä ja elän arkirumbaa lasten kanssa. Miehen äiti on vähän päälle 50v ja jaksaa ihan eri tavalla.

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Kerrotko pikkaisen lisää? Minä kyllä olen sitä mieltä, että jokainen saa ne lapsensa silloin kuin itselle on sopiva aika. Joillekin se on nuorena ja joillekin vanhempana. Ei se ihminen vielä ole vanha jos on esim. 44 vuotias äiti. En minä ajatellut, että teenpäs nyt tosi vanhana äitinä (34 v.) lapsen ja ihan väärä aika on kyllä, mutta enköhän jaksa. Kyllä minä ihan nuoreksi itseni tunsin. Mieheni on tullut isäksi heti kaksikymppisenä ja sitten yli kolmikymppisenä. Kommentoi vain, että kyllä sitä on rauhallisempi ja seesteisempi lapsen kanssa vanhempana kuin silloin nuorena isänä. Asioilla on aina kaksi puolta!

 

Äidin ikä on oikeasti melko epärelevantti asia lapsen elämässä.

Nimim, oma äitini sai mut 36-vuotiaana, itse olin nipin napin 24-vuotias ensisynnyttäjä.

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Kerrotko pikkaisen lisää? Minä kyllä olen sitä mieltä, että jokainen saa ne lapsensa silloin kuin itselle on sopiva aika. Joillekin se on nuorena ja joillekin vanhempana. Ei se ihminen vielä ole vanha jos on esim. 44 vuotias äiti. En minä ajatellut, että teenpäs nyt tosi vanhana äitinä (34 v.) lapsen ja ihan väärä aika on kyllä, mutta enköhän jaksa. Kyllä minä ihan nuoreksi itseni tunsin. Mieheni on tullut isäksi heti kaksikymppisenä ja sitten yli kolmikymppisenä. Kommentoi vain, että kyllä sitä on rauhallisempi ja seesteisempi lapsen kanssa vanhempana kuin silloin nuorena isänä. Asioilla on aina kaksi puolta!

Tietysti jokainen tekee lapsensa silloin kun sopiva aika, mutta mieluiten nuorempana jos MAHDOLLISTA. Minä puhuin omasta kokemuksestani, ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä.

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Kerrotko pikkaisen lisää? Minä kyllä olen sitä mieltä, että jokainen saa ne lapsensa silloin kuin itselle on sopiva aika. Joillekin se on nuorena ja joillekin vanhempana. Ei se ihminen vielä ole vanha jos on esim. 44 vuotias äiti. En minä ajatellut, että teenpäs nyt tosi vanhana äitinä (34 v.) lapsen ja ihan väärä aika on kyllä, mutta enköhän jaksa. Kyllä minä ihan nuoreksi itseni tunsin. Mieheni on tullut isäksi heti kaksikymppisenä ja sitten yli kolmikymppisenä. Kommentoi vain, että kyllä sitä on rauhallisempi ja seesteisempi lapsen kanssa vanhempana kuin silloin nuorena isänä. Asioilla on aina kaksi puolta!

Tietysti jokainen tekee lapsensa silloin kun sopiva aika, mutta mieluiten nuorempana jos MAHDOLLISTA. Minä puhuin omasta kokemuksestani, ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä.

Onko sulla kokemusta myös vanhempana lapsen saannista sitten kun voit sanoa kokemuksesta?

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Kerrotko pikkaisen lisää? Minä kyllä olen sitä mieltä, että jokainen saa ne lapsensa silloin kuin itselle on sopiva aika. Joillekin se on nuorena ja joillekin vanhempana. Ei se ihminen vielä ole vanha jos on esim. 44 vuotias äiti. En minä ajatellut, että teenpäs nyt tosi vanhana äitinä (34 v.) lapsen ja ihan väärä aika on kyllä, mutta enköhän jaksa. Kyllä minä ihan nuoreksi itseni tunsin. Mieheni on tullut isäksi heti kaksikymppisenä ja sitten yli kolmikymppisenä. Kommentoi vain, että kyllä sitä on rauhallisempi ja seesteisempi lapsen kanssa vanhempana kuin silloin nuorena isänä. Asioilla on aina kaksi puolta!

Tietysti jokainen tekee lapsensa silloin kun sopiva aika, mutta mieluiten nuorempana jos MAHDOLLISTA. Minä puhuin omasta kokemuksestani, ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä.

Onko sulla kokemusta myös vanhempana lapsen saannista sitten kun voit sanoa kokemuksesta?

Jos luit aikaisempia kirjoituksiani, niin kerroin että äitini sai minut lähes nelikymppisenä.

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Kerrotko pikkaisen lisää? Minä kyllä olen sitä mieltä, että jokainen saa ne lapsensa silloin kuin itselle on sopiva aika. Joillekin se on nuorena ja joillekin vanhempana. Ei se ihminen vielä ole vanha jos on esim. 44 vuotias äiti. En minä ajatellut, että teenpäs nyt tosi vanhana äitinä (34 v.) lapsen ja ihan väärä aika on kyllä, mutta enköhän jaksa. Kyllä minä ihan nuoreksi itseni tunsin. Mieheni on tullut isäksi heti kaksikymppisenä ja sitten yli kolmikymppisenä. Kommentoi vain, että kyllä sitä on rauhallisempi ja seesteisempi lapsen kanssa vanhempana kuin silloin nuorena isänä. Asioilla on aina kaksi puolta!

Tietysti jokainen tekee lapsensa silloin kun sopiva aika, mutta mieluiten nuorempana jos MAHDOLLISTA. Minä puhuin omasta kokemuksestani, ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä.

Onko sulla kokemusta myös vanhempana lapsen saannista sitten kun voit sanoa kokemuksesta?

Jos luit aikaisempia kirjoituksiani, niin kerroin että äitini sai minut lähes nelikymppisenä.

Mutta omakohtaista kokemusta ei ole.

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Mietit asiaa jaksamisen kannalta? Moni nelikymppinen on jaksavampi ja paremmassa kunnossa kuin parikymppiset.

Tulevaisuutta ajatellen ja esimerkiksi omaa tilannettani. Hoitelen iäkästä äitiä, käyn töissä ja elän arkirumbaa lasten kanssa. Miehen äiti on vähän päälle 50v ja jaksaa ihan eri tavalla.

Juu, tuota ajatellen olet oikeassa.

Tosin on noissakin eroa... Omat mummoni esimerkiksi ovat päälle 70 ja on vaivaa joka lähtöön, parkinsonia, syöpää (onneksi kukistettu) jne. Ja anopin äiti samassa iässä on pirteä kuin peipponen, ei mainittavia ongelmia, käy baareissa, ulkomailla jne. Oma äitini täyttää tänä vuonna 55v ja on pirtsakka ja jaksava, kun taas 10 vuotta nuorempi anoppini tuntuu olevan jotenkin "vaivaisempi".

 

OT, sorry kun mulla meni tuo sun kokemus vanhasta äidistä ohi. Mulla siis tähän se kokemus, että nuori mummokin voi olla ihan leipääntynyt, masentuntu ja ei jaksa touhuta lasten kanssa. Sitten toissalta voi se yli 70 vuotias mummo olla elämänsä vireessä.

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Kerrotko pikkaisen lisää? Minä kyllä olen sitä mieltä, että jokainen saa ne lapsensa silloin kuin itselle on sopiva aika. Joillekin se on nuorena ja joillekin vanhempana. Ei se ihminen vielä ole vanha jos on esim. 44 vuotias äiti. En minä ajatellut, että teenpäs nyt tosi vanhana äitinä (34 v.) lapsen ja ihan väärä aika on kyllä, mutta enköhän jaksa. Kyllä minä ihan nuoreksi itseni tunsin. Mieheni on tullut isäksi heti kaksikymppisenä ja sitten yli kolmikymppisenä. Kommentoi vain, että kyllä sitä on rauhallisempi ja seesteisempi lapsen kanssa vanhempana kuin silloin nuorena isänä. Asioilla on aina kaksi puolta!

Tietysti jokainen tekee lapsensa silloin kun sopiva aika, mutta mieluiten nuorempana jos MAHDOLLISTA. Minä puhuin omasta kokemuksestani, ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä.

Onko sulla kokemusta myös vanhempana lapsen saannista sitten kun voit sanoa kokemuksesta?

Jos luit aikaisempia kirjoituksiani, niin kerroin että äitini sai minut lähes nelikymppisenä.

Mutta omakohtaista kokemusta ei ole.

Ei ole, koska halusin saada lapset nuorempana kuin äiti. Ja olen tyytyväinen.

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Kerrotko pikkaisen lisää? Minä kyllä olen sitä mieltä, että jokainen saa ne lapsensa silloin kuin itselle on sopiva aika. Joillekin se on nuorena ja joillekin vanhempana. Ei se ihminen vielä ole vanha jos on esim. 44 vuotias äiti. En minä ajatellut, että teenpäs nyt tosi vanhana äitinä (34 v.) lapsen ja ihan väärä aika on kyllä, mutta enköhän jaksa. Kyllä minä ihan nuoreksi itseni tunsin. Mieheni on tullut isäksi heti kaksikymppisenä ja sitten yli kolmikymppisenä. Kommentoi vain, että kyllä sitä on rauhallisempi ja seesteisempi lapsen kanssa vanhempana kuin silloin nuorena isänä. Asioilla on aina kaksi puolta!

Tietysti jokainen tekee lapsensa silloin kun sopiva aika, mutta mieluiten nuorempana jos MAHDOLLISTA. Minä puhuin omasta kokemuksestani, ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä.

Onko sulla kokemusta myös vanhempana lapsen saannista sitten kun voit sanoa kokemuksesta?

Jos luit aikaisempia kirjoituksiani, niin kerroin että äitini sai minut lähes nelikymppisenä.

Mutta omakohtaista kokemusta ei ole.

Ei ole, koska halusin saada lapset nuorempana kuin äiti. Ja olen tyytyväinen.

Hyvä että olet tyytyväinen.
Muttei sinulla ole omakohtaista kokemusta saada lapsia vanhempana kuin 30v eli olet hieman jäävi sanomaan siitä mitään.

 

Joo, niin pitäisi hankkia.

t.Äiti, joka sai ainokaisensa 41 vuotiaana on ikionnellinen.

Aina ei käy niin kuin ajattelee...

 

OT, sorry kun mulla meni tuo sun kokemus vanhasta äidistä ohi. Mulla siis tähän se kokemus, että nuori mummokin voi olla ihan leipääntynyt, masentuntu ja ei jaksa touhuta lasten kanssa. Sitten toissalta voi se yli 70 vuotias mummo olla elämänsä vireessä.

Totta..mutta fyysisesti 50v on yleensä jaksavampi kuin 70-80v. Ei yli 70v jaksa touhuta pienten lasten kanssa.

 

no itse tein, mutta ei se musta mikään maailman totuus ole.. =)

 

OT, sorry kun mulla meni tuo sun kokemus vanhasta äidistä ohi. Mulla siis tähän se kokemus, että nuori mummokin voi olla ihan leipääntynyt, masentuntu ja ei jaksa touhuta lasten kanssa. Sitten toissalta voi se yli 70 vuotias mummo olla elämänsä vireessä.

Totta..mutta fyysisesti 50v on yleensä jaksavampi kuin 70-80v. Ei yli 70v jaksa touhuta pienten lasten kanssa.

Yleensä,muttei mikään sääntö.

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Kerrotko pikkaisen lisää? Minä kyllä olen sitä mieltä, että jokainen saa ne lapsensa silloin kuin itselle on sopiva aika. Joillekin se on nuorena ja joillekin vanhempana. Ei se ihminen vielä ole vanha jos on esim. 44 vuotias äiti. En minä ajatellut, että teenpäs nyt tosi vanhana äitinä (34 v.) lapsen ja ihan väärä aika on kyllä, mutta enköhän jaksa. Kyllä minä ihan nuoreksi itseni tunsin. Mieheni on tullut isäksi heti kaksikymppisenä ja sitten yli kolmikymppisenä. Kommentoi vain, että kyllä sitä on rauhallisempi ja seesteisempi lapsen kanssa vanhempana kuin silloin nuorena isänä. Asioilla on aina kaksi puolta!

Tietysti jokainen tekee lapsensa silloin kun sopiva aika, mutta mieluiten nuorempana jos MAHDOLLISTA. Minä puhuin omasta kokemuksestani, ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä.

Onko sulla kokemusta myös vanhempana lapsen saannista sitten kun voit sanoa kokemuksesta?

Jos luit aikaisempia kirjoituksiani, niin kerroin että äitini sai minut lähes nelikymppisenä.

Mutta omakohtaista kokemusta ei ole.

Ei ole, koska halusin saada lapset nuorempana kuin äiti. Ja olen tyytyväinen.

Hyvä että olet tyytyväinen.
Muttei sinulla ole omakohtaista kokemusta saada lapsia vanhempana kuin 30v eli olet hieman jäävi sanomaan siitä mitään.

Miksi minulla pitäisi olla omakohtaista kokemusta? Tavallaan kokemusta on, jos oma äiti on saanut vanhemmalla iällä. Kyse on nyt nelikymppisestä, ei kolmekymppisestä.Huoh.

 

Tällä hetkellä olen tuota mieltä, omalla kohdallani tosin vain. Mutta kysykää neljän vuoden päästä uudelleen, on varmaan mieli muuttunut =)

 

Se on ihan jokaisen oma asia =) Miulla oli 25 ehdoton raja, sen jälkeen ei lapsia tule, miä täytän huhtikuussa 26. Tosin en enempää olisi halunnut muutenkaan mutta nuorena joka tapauksessa olisin lapseni halunnut saada oli niitä sitten yksi tai kymmenen.

 

Kuka ajattelee asiaa lasten kantilta??? Tottakai nuorena kannattaa hankkia jos mahdollista....

Kerrotko pikkaisen lisää? Minä kyllä olen sitä mieltä, että jokainen saa ne lapsensa silloin kuin itselle on sopiva aika. Joillekin se on nuorena ja joillekin vanhempana. Ei se ihminen vielä ole vanha jos on esim. 44 vuotias äiti. En minä ajatellut, että teenpäs nyt tosi vanhana äitinä (34 v.) lapsen ja ihan väärä aika on kyllä, mutta enköhän jaksa. Kyllä minä ihan nuoreksi itseni tunsin. Mieheni on tullut isäksi heti kaksikymppisenä ja sitten yli kolmikymppisenä. Kommentoi vain, että kyllä sitä on rauhallisempi ja seesteisempi lapsen kanssa vanhempana kuin silloin nuorena isänä. Asioilla on aina kaksi puolta!

Tietysti jokainen tekee lapsensa silloin kun sopiva aika, mutta mieluiten nuorempana jos MAHDOLLISTA. Minä puhuin omasta kokemuksestani, ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä.

Onko sulla kokemusta myös vanhempana lapsen saannista sitten kun voit sanoa kokemuksesta?

Jos luit aikaisempia kirjoituksiani, niin kerroin että äitini sai minut lähes nelikymppisenä.

Mutta omakohtaista kokemusta ei ole.

Ei ole, koska halusin saada lapset nuorempana kuin äiti. Ja olen tyytyväinen.

Hyvä että olet tyytyväinen.
Muttei sinulla ole omakohtaista kokemusta saada lapsia vanhempana kuin 30v eli olet hieman jäävi sanomaan siitä mitään.

Miksi minulla pitäisi olla omakohtaista kokemusta? Tavallaan kokemusta on, jos oma äiti on saanut vanhemmalla iällä. Kyse on nyt nelikymppisestä, ei kolmekymppisestä.Huoh.

Minä saanut esikoisen 19v ja seuraavan 35v ja kolmannen 39v.
En juurikaan sen enempää luokittele kumpi parempi ikä.Molemmissa huonot ja hyvät puolet.
Isovanhemmat ovat yli 70v(minun vanhemmat) touhuavat lastenlasten kanssa.
Appivanhemmat hieman alta 70v ja samalla tavalla jaksavat touhuta lastenlastensa kanssa.