vierailija
Minulla oli kaveri ja tosi pahoja mielenterveysongelmia. Ei mitään sellaista että olisin ollut väkivaltainen, mutta kuitenkin. Eniten ahdistuneisuutta, pakkoajatuksia, en onnistunut pitämään hygieniasta huolta, pelkäsin myös häntä paljon ilman kunnon syytä (johtuen menneisyyden traumoista kun niin moni ihminen kohdellut huonosti) yritettiin meidän kaveruutta siinä sitten jonkin aikaa kunnes tuntui että nää mun ongelmat kasvoi hänelle ylitsepääsemättömän suuriksi ja yhtäkkiä hän vaan katosi mun elämästä. Meni pitkän aikaa kun en tiennyt mikä oli homman nimi, odotin häntä kuukausien ajan takaisin kunnes tajusin että homman nimi taitaa nyt olla se että minut on hylätty.
Miksei minulle voinut vaan suoraan sanoa, että ei halua olla enää kavereita niin olisin päässyt heti käsittelemään asiaa? Tuntui että roikuin pitkään löysässä hirressä ja se oli tosi kivuliasta.
Ymmärrän että ihmisillä itselläänkin voi ongelmia, mutta olisin tarvinnut suoran vastauksen. Niin ois ollut helpompi käsitellä asia, kun muutenkin oli sekavaa elämässä. Mitä väliä sillä kumpi loukkaa, kun molemmat tavat loukkaa yhtä paljon yhtäkkinen katoaminen tai puukko niin sanotusti suoraan sydämeen.
Olen väsynyt elämääni ja ongelmiini ja ei, en ole häiriköinyt kaveriani viesteillä tms. Kiltisti niellyt asian että se meni näin, syyttänyt itseäni mielenterveysongelmista (ruoskinut) että en onnistu suorittamaan ja olemaan miten täydellinen tahansa vaikka psyyke ois kuinka hajalla niin silti pitäisi pystyä olemaan täydellinen! Tälläinen olotila mulle tulee
Miksei minulle voinut vaan suoraan sanoa, että ei halua olla enää kavereita niin olisin päässyt heti käsittelemään asiaa? Tuntui että roikuin pitkään löysässä hirressä ja se oli tosi kivuliasta.
Ymmärrän että ihmisillä itselläänkin voi ongelmia, mutta olisin tarvinnut suoran vastauksen. Niin ois ollut helpompi käsitellä asia, kun muutenkin oli sekavaa elämässä. Mitä väliä sillä kumpi loukkaa, kun molemmat tavat loukkaa yhtä paljon yhtäkkinen katoaminen tai puukko niin sanotusti suoraan sydämeen.
Olen väsynyt elämääni ja ongelmiini ja ei, en ole häiriköinyt kaveriani viesteillä tms. Kiltisti niellyt asian että se meni näin, syyttänyt itseäni mielenterveysongelmista (ruoskinut) että en onnistu suorittamaan ja olemaan miten täydellinen tahansa vaikka psyyke ois kuinka hajalla niin silti pitäisi pystyä olemaan täydellinen! Tälläinen olotila mulle tulee