Mitä mieltä ghostaamisesta?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Minulla oli kaveri ja tosi pahoja mielenterveysongelmia. Ei mitään sellaista että olisin ollut väkivaltainen, mutta kuitenkin. Eniten ahdistuneisuutta, pakkoajatuksia, en onnistunut pitämään hygieniasta huolta, pelkäsin myös häntä paljon ilman kunnon syytä (johtuen menneisyyden traumoista kun niin moni ihminen kohdellut huonosti) yritettiin meidän kaveruutta siinä sitten jonkin aikaa kunnes tuntui että nää mun ongelmat kasvoi hänelle ylitsepääsemättömän suuriksi ja yhtäkkiä hän vaan katosi mun elämästä. Meni pitkän aikaa kun en tiennyt mikä oli homman nimi, odotin häntä kuukausien ajan takaisin kunnes tajusin että homman nimi taitaa nyt olla se että minut on hylätty.

Miksei minulle voinut vaan suoraan sanoa, että ei halua olla enää kavereita niin olisin päässyt heti käsittelemään asiaa? Tuntui että roikuin pitkään löysässä hirressä ja se oli tosi kivuliasta.
Ymmärrän että ihmisillä itselläänkin voi ongelmia, mutta olisin tarvinnut suoran vastauksen. Niin ois ollut helpompi käsitellä asia, kun muutenkin oli sekavaa elämässä. Mitä väliä sillä kumpi loukkaa, kun molemmat tavat loukkaa yhtä paljon yhtäkkinen katoaminen tai puukko niin sanotusti suoraan sydämeen.

Olen väsynyt elämääni ja ongelmiini ja ei, en ole häiriköinyt kaveriani viesteillä tms. Kiltisti niellyt asian että se meni näin, syyttänyt itseäni mielenterveysongelmista (ruoskinut) että en onnistu suorittamaan ja olemaan miten täydellinen tahansa vaikka psyyke ois kuinka hajalla niin silti pitäisi pystyä olemaan täydellinen! Tälläinen olotila mulle tulee
 
vierailija
Sitten kun ghostaaminen jättää semmoisen veteen piirretyn viivan. Niin nyt koen "huonoa" oloa siitä että mitä jos hän tulisikin joskus takaisin mun elämään kun voin paremmin. Sitten joutuisin hyppäämään moodista toiseen jälleen kerran. Soutamista ja huopaamista. Mielestäni kaikista selkeintä on se että on selvät sävelet, jos oltaisiin sovittu että ei enää ikinä olla kavereita niin sit kanssa ei olla! Päätös on, pysyy ja pitää. Kidutan myös itseäni jossain sellaisissa ihme fantasioissa että jos hän tulis takaisin niin alkaisin uhriutumaan ja kehittämään jotain kauheaa riitaa siitä että miksi hän hylkäsi minut. Oikeasti en varmasti tekisi näin, mutta tekisi jotenkin mieli antaa mielialan vajota tuohon pisteeseen

Tiedän että kipeää ja tuolla tavalla ei varmasti terveitä ihmissuhteita kehitetä. Oon vaan jotenkin niin tosi väsynyt siihen että tuntuu että minun pitää hirveä kasa niellä p*skaa, en väitä etteikö muilla ois vaikeaa, mutta jos on kokenut rikkinäisen perheen, kiusaamisen, väkivaltaisen miehen, terveyden menettämisen. Niin sitten ongelmat kasaantuu vielä sillä tavalla että joku hylkää sut kun olet todella kipeä ja ei halua selvitä mun kanssa siitä tilanteesta niin kauan kuin se aikaa ottaa ja rakentaa meidän kaveruutta kauniiksi ja vahvaksi! Luovutti niin sanotusti. Meni usko itseen
 
vierailija
Riippuu tietenkin miten se asia menee, mutta jotenkin tuntuu, että usein se mitä joku ghostaamiseksi kutsuu onkin ihan tavallista erilleen kasvamista. Jos ei ole oltu vaikka pariin vuoteen tekemisissä, niin ei sitä välttämättä enää halua ollakaan. Elämä on muuttunut. Ei se sitä tarkoita että vuosi takaperin olisi ollut valmis sanomaan, että "en halua olla sinun kaverisi" tai että olisi silloin tehnyt päätöksen ghostata. Mutta kun aikaa kuluu ja sitten toinen ottaakin yhtäkkiä yhteyttä, niin se ei enää tunnu kivalta ja luontevalta, vaan ahdistavalta. Että voi prkl pitää nyt rikkoa tämä rutiini, johon tuo henkilö ei ole millään tavalla kuulunut. Näinkin se voi olla.
 
vierailija
Toisen huolien kasaantuminen on itselle raskasta. Epäilen että ehkä jotain tuollaista on käynyt, kun ihminen katosi, niin syytät häntä siitäkin että lähti, tai että lähti väärällä tavalla. Kun toinen ihminen ei voi korjata sinua vaikka tahtoisi.
En sano, että sinun tulisi muuttua täydelliseksi, jotta muut pitäisivät sinusta. Kuinka monen ihmisen, jolla on kavereita, uskot olevan täydellinen?
Koeta ehkä vain hieman ymmärtää sitä toista ihmistä tai muita ihmisiä.
 

Yhteistyössä