[QUOTE="vieras";27427525]Me ollaan hyvätuloisia (kuukausituot yhteensä yli 6000e) ja silti meillä ei lapset saa lahjaksi läppäreitä tai kännyköitä. Meillä on periaate et mitään kovin kallista ei osteta. Lapsille on hyvä opettaa et kaikkea ei voi saada, vaikka sitä rahha ois niitä tavaroita ostaa. Meillä lapset saa luultavasti legoja, jonkun dvd:n ja vaatteita. Mahdollisimman pieneksi ollaan yritetty rajata lahjabudjetti. Mieluummin mennään sit vaikka kylpylään koko perhe joulun välipäiviksi.[/QUOTE]
Hei minun vanhemmat olivat ihan samalaisia, halpoja lahjoja - muutama, vaikka olis varaa. En ikinä saanut mitä toivoin jos oli vähänki kalliimpaa. Kun muutin opiskelemaan uuteen asuntoon niin se oli siinä, pärjäile, nyt olet omillasi. Lampun sentään sain ottaa mukaan. Kun jäin ilman kesätyöpaikkaa, sanoi äiskä, että moi-moi. Halusivat kuulemma opettaa elämän perusarvoja.
Sit monen opiskelukaverin vanhemmat tukivat heitä myös kouluaikana - jos työpaikkaa ei meinannut saada, vanhemmat auttoi, toi ruokaa, ostivat lahjoja ja maksoivat kiput kotiin. Meni pikemminkin niin, että kaverit sanoi et ei tartte mitään, älkää nyt, pärjään itse. Tämän ikäisenä huomaa, että kavereiden vanhemmat takaavat ekan (ja toisen) asunnon jne
Ja arvatkaa mitä, kaikki mun kaverit myös auttavat vanhempiaan, ovat valmiita maksamaan, auttamaan, hakemaan mitä tarttee jne Heillä on ihana suhde, välittämistä molemmin puolin. Mitään negatiivista tai pahaa sanottavaa en keksi.
En koe, että olen jotenkin parempi ihminen kun 'sain' pärjätä omillani. Palkasta toki maksan laskut ja säästän, mutta myös ILOMIELIN ostan lapsille ja miehelle mitä haluavat/tarvitsevat jos on varaa.