Meillä on miehen kanssa harkinta-aika menossa ja lopullista avioeroa voi hakea 16.11. alkaen. Tämä koko aika on ollut ihan helvetillistä, kun mies rypee omassa pahassa olossaan, eikä ymmärrä, että minullakin voi olla paha olla. Meillä on 1v7kk:n ikäinen lapsi. Asumme liki 400 km:n päässä toisistamme ja lapsi asuu siis minun kanssani.
Meillä meni elatussopimus umpeen syyskuun lopussa ja olemme tapelleet sen uusimisesta. Minulle paikallinen lastenvalvoja ilmoitti, että mieheni täytyy käydä oman paikkakuntansa lastenvalvojan luona tekemässä joku maksukykysitoumus, joka sitten lähetään tänne meidän lastenvalvojalle ja minä käyn sitten täällä allekirjoittamassa elatussopimuksen. Tai jotain sinne päin. No, mies ei ole tähänkään päivään mennessä hoitanut omaa osuuttaan. Minä en ole siis tässä kuussa saanut mistään elatustukea ja rahat ovat olleet tosi tiukilla (olen hoitovapaalla). En ole voinut edes paksumpia ulkovaatteita ostaa lapselleni. Toimeentulotukeakin koitin hakea, mutta eivät myöntäneet. Niin, juopoille kyllä jaellaan rahaa kahmalokaupalla, mutta ei senttiäkään semmoisille, jotka sitä oikeasti tarvitsisivat!
Nyt mies sitten ilmoitti tuossa hetki sitten tekstiviestillä, ettei aio tulla tapaamaan lastaan, koska hän ei JAKSA nähdä meitä kumpaakaan. Minä yritin soittaa miehelle, koska minähän en tuollaista purematta niele. Mies löi luurin korvaani ja laittoi viestin, ettei hän aio puhua minun tai kenenkään muunkaan kanssa ja sulki sen jälkeen puhelimen. Mä oon täällä vuoroin kihissyt kiukusta ja vuoroin itkenyt silmät päästäni.
Mitä ihmettä mä teen seuraavaksi?! Silloin toukokuussa, kun laitoimme avioeron vireille, niin teimme tapaamissopimuksen, jossa lukee, että vanhemmat keskenään päättää lapsen tapaamisista. Onko minulla nyt mitään "pykälää" tai muuta oikeutta vaatia, että mies tulee lastaan katsomaan? Voinko minä yksin muuttaa tuota tapaamissopimusta niin, että velvoittaisin isän tulemaan katsomaan lastaan? Voinko minä tehdä mitään tuon elatussopimusasian suhteen? Onko sosiaalipuoli velvollisia maksamaan minulle jotain yleistä elatustukea tai vastaavaa, vaikkei meillä ole voimassaolevaa sopimusta? Auttakaa nyt hyvät ihmiset minua!
Tämän kaiken kukkuraksi odottelen itse tietoa, onko minulla vakava sairaus vai ei. Olen käynyt jo kaksissa verikokeissa ja kolmannet edessä ja sen jälkeen vielä tarkempiin tutkimuksiin. Minulla on tästä mahdollisesta sairaudesta johtuen vielä rankkoja oireita (pahoinvointia, sydänoireita, rankkaa väsymystä ym.), joiden kanssa jaksaminen on lähestulkoon ylivoimaista. Tämän kaiken keskellä pitäisi jaksaa vielä täysipainoisesti hoitaa 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa, pientä lasta. Alkaa kuulkaa huumori loppua!
Kiitos, jos joku jaksaa edes lukea sepustukseni ja vielä suurempi kiitos, jos saan asiallisia kommentteja ja tukea! Osaako joku oikeasti sanoa, mitä minä tässä tilanteessa voin oikein tehdä? Auttakaa oikeasti!!
Meillä meni elatussopimus umpeen syyskuun lopussa ja olemme tapelleet sen uusimisesta. Minulle paikallinen lastenvalvoja ilmoitti, että mieheni täytyy käydä oman paikkakuntansa lastenvalvojan luona tekemässä joku maksukykysitoumus, joka sitten lähetään tänne meidän lastenvalvojalle ja minä käyn sitten täällä allekirjoittamassa elatussopimuksen. Tai jotain sinne päin. No, mies ei ole tähänkään päivään mennessä hoitanut omaa osuuttaan. Minä en ole siis tässä kuussa saanut mistään elatustukea ja rahat ovat olleet tosi tiukilla (olen hoitovapaalla). En ole voinut edes paksumpia ulkovaatteita ostaa lapselleni. Toimeentulotukeakin koitin hakea, mutta eivät myöntäneet. Niin, juopoille kyllä jaellaan rahaa kahmalokaupalla, mutta ei senttiäkään semmoisille, jotka sitä oikeasti tarvitsisivat!
Nyt mies sitten ilmoitti tuossa hetki sitten tekstiviestillä, ettei aio tulla tapaamaan lastaan, koska hän ei JAKSA nähdä meitä kumpaakaan. Minä yritin soittaa miehelle, koska minähän en tuollaista purematta niele. Mies löi luurin korvaani ja laittoi viestin, ettei hän aio puhua minun tai kenenkään muunkaan kanssa ja sulki sen jälkeen puhelimen. Mä oon täällä vuoroin kihissyt kiukusta ja vuoroin itkenyt silmät päästäni.
Mitä ihmettä mä teen seuraavaksi?! Silloin toukokuussa, kun laitoimme avioeron vireille, niin teimme tapaamissopimuksen, jossa lukee, että vanhemmat keskenään päättää lapsen tapaamisista. Onko minulla nyt mitään "pykälää" tai muuta oikeutta vaatia, että mies tulee lastaan katsomaan? Voinko minä yksin muuttaa tuota tapaamissopimusta niin, että velvoittaisin isän tulemaan katsomaan lastaan? Voinko minä tehdä mitään tuon elatussopimusasian suhteen? Onko sosiaalipuoli velvollisia maksamaan minulle jotain yleistä elatustukea tai vastaavaa, vaikkei meillä ole voimassaolevaa sopimusta? Auttakaa nyt hyvät ihmiset minua!
Tämän kaiken kukkuraksi odottelen itse tietoa, onko minulla vakava sairaus vai ei. Olen käynyt jo kaksissa verikokeissa ja kolmannet edessä ja sen jälkeen vielä tarkempiin tutkimuksiin. Minulla on tästä mahdollisesta sairaudesta johtuen vielä rankkoja oireita (pahoinvointia, sydänoireita, rankkaa väsymystä ym.), joiden kanssa jaksaminen on lähestulkoon ylivoimaista. Tämän kaiken keskellä pitäisi jaksaa vielä täysipainoisesti hoitaa 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa, pientä lasta. Alkaa kuulkaa huumori loppua!
Kiitos, jos joku jaksaa edes lukea sepustukseni ja vielä suurempi kiitos, jos saan asiallisia kommentteja ja tukea! Osaako joku oikeasti sanoa, mitä minä tässä tilanteessa voin oikein tehdä? Auttakaa oikeasti!!