Mitä yöllä tapahtui?

["vilja"]

1,5- vuotias tyttö veti ihan käsittämättömät raivarit yöllä. Hän nukkui vieressäni, esikoinen oli onneksi yökylässä ja mies oli nukahtanut tv:n eteen yläkertaan. Tyttö oli ehtinyt nukkua ehkä kolmisen tuntia, kunnes heräsi kitisemään ja penkomaan sänkyä. Tarjosin nallea kainaloon ja sanoin hiljaa, että on aika nukkua. Lapsi alkoi huutaa täyttä kurkkua, eikä sallinut yhtään koskettavan itseensä. Hän oli niin raivoissaan, että heittäytyi milloin mihinkin suuntaan, löi itsensä seinään ja sängynpäätyyn, onnistui melkein kinkeämään itsensä ylitseni lattiallekin. Normaalikokoinen parisänky kävi todella pieneksi, koko ajan kolisi ja paukkui. Pelkäsin, että lapsi laittaa käden tai jalan sängyn päätykoristeista läpi, jää jumiin ja katkoo luitaan keittäytyessään jälleen. Hetken muksu istui selkä seinää vasten ja paukutti takaraivoaan seinään.

Yritin tietysti estää lasta satuttamasta itseään, mutta riehuminen vain kiihtyi, jos yritin silittää tai ottaa syliin. Kaksi kertaa lapsi veti kyyneliä ja räkää henkeen ja sai yskänpuuskan. Minä sain mojovan iskun nenään, kun koetin vielä kerran ottaa lapsen syliini. Ainoa vähänkin rauhoittava asia oli pimeys, himmeän yövalon napsauttaminen päälle oli varsinainen maailmanloppu.

Kaksi kertaa lapsi keskeytti riehumisen hetkeksi, kun sanoin hänen nimensä melko kovalla äänellä. Silloin hän istui ehkä kymmenen sekuntia aloillaan, ennen kuin myllääminen käynnistyi uudelleen. Jossain vaiheessa aloin laulaa tuttua tuutulaulua, se piti lapsen tyynenä vajaan minuutin, mutta kuitenkin show alkoi vielä uudestaan. Lopulta lapsi nappasi nallensa ja peittonsa, kierähti pienelle kerälle sängyn nurkkaan ja nukahti kuin nappia painaen. Viimeinen huutokin katkesi kesken. Minä istuin pitkään hereillä ja tarkkailin lasta. Uskalsin napsauttaa valonkin päälle, että pääsin tarkastamaan, onko missään kuhmuja tai muita vaurioita. Jälkiä ei onneksi löytynyt.

Reilun puolen tunnin unien jälkeen tyttö heräsi taas, kitisi vähän ja konttasi vauhdilla kainalooni. Siihen hän painautui niin lähelle, kuin ikinä pystyi ja jatkoi uniaan. Loppuyö sujui rauhallisesti.

*ihmettelee huuli pyöreänä*

 

[Blue]

Yöllinen kauhukohtaus. Normaaleja taaperoilla. Saattaa tulla tavaksi, joten varautukaa.

 

[arvaus]

Kauhukohtaus? Meillä oli näitä huutokonsertteja joka yö samaan aikaan (noin tunti nukkumaanmenon jälkeen) siinä kahden ikävuoden paikkeilla. Pelottavia kohtauksia, ihan kuin joku riivaaja olisi vallannut lapsen - mikään muu ei auttanut kuin vieressä istuminen, ei valoa eikä kiinnipitämistä kuin silloin jos satuttaa itseään. Googleta "kauhukohtaus", terveyssivustoiltakin löytyy.

 

[äit86]

Peesi Bluelle,
kauhukohtaukselta kuulostaa.
Meillä tytöllä alkanut olemaan noita nyt 13kk vanhana,
varsinkin jos päivä on ollut kovin tapahtumarikas asiat menee vissiin uniin.

Tuossa ei voi eikä kannata oikein muuta tehdä kun olla itse paikalla,
vahtia ettei lapsi pääse satuttamaan itseään ja koittaa pysyä rauhallisena.

 

[Empuuu]

Kauhukohtaukselta kuulostaa. Ei saisi mennä koskemaan tms. Kannattaa tutustua asiaan, niin tietää miten toimia jatkossa.

 

[chef]

Ihan tavallinen kauhukohtaus. Meillä jokainen lapsi on noita taaperoiässä saanut useamman kertaa.

Ja kosketus on siis pahin kaikista, siitä lapsi raivostuu yli kaiken.

Ohjeistuksena on herättää lapsi kokonaan, eli muksu kainaloon, noustaan ylös, jutellaan kovaan ääneen, räpätään kaikki valot päälle ja käydään vaikka juomassa. Eli lapsi herätetään ihan kokonaan ja kunnolla. Tämän jälkeen mennään uudelleen nukkumaan.

Toimii meillä kaikkien kohdalla.

 

[äit86]

Ihan tavallinen kauhukohtaus. Meillä jokainen lapsi on noita taaperoiässä saanut useamman kertaa.

Ja kosketus on siis pahin kaikista, siitä lapsi raivostuu yli kaiken.

Ohjeistuksena on herättää lapsi kokonaan, eli muksu kainaloon, noustaan ylös, jutellaan kovaan ääneen, räpätään kaikki valot päälle ja käydään vaikka juomassa. Tämän jälkeen mennään uudelleen nukkumaan.

Toimii meillä kaikkien kohdalla.

Meillä ei tuo toimi valitettavasti.
Joskus on tuntikin huudettu keittiössä kaikki valot päällä ja tyttö saattaa kontatakkin ympäri kämppää mukamas hereillä olevan tuntusena vaikkei ole.

Ollaan annettu olla pinnasängyssä, vahdittu ettei kolhi itseään ja koitettu jutella rauhallisesti. Monesti tyttö nukahtaa helpommin näin.

Se on aika pelottavan tuntuista kun tyttö muuttuu todella väkivaltaseksi jos menee ottamaan syliin, alkaa repiä, raapia, lyödä ja potkia niin että kiinni pitäminen on lähes mahdotonta.

 

["Mammina"]

Tutulta kuulostaa, meidän esikoisella oli tuollainen kerran ja olimme itsekin miehen kanssa ihan ulalla. Aamulla sitten päiväkodissa yksi lastentarhanopettaja kertoi, mistä oli kyse. Se kohtaus jäi yhteen kertaan.

 

[leijona76]

Meilläkin muksu taaperona riehui muutamaan kertaan. Eka kerralla se oli puolustamassa omaa paloautoaan ja toisella lähössä ulos pulkkamäkeen klo 3.30..Aivan tolkutonta riehumista ja piti syliin sitoa rauhoittumaan. Siitä kellistin viereen jatkamaan unia. Ja itse se syöksyi eteiseen räpsimään valot jne eikä herännyt joten syliin ettei satuttanu ja kontaktia kunnes alko reagoida ja rauhoittui. Kertalleen se vielä 3v ampas kesken unien kyläpaikassa porstuaan kylmään ja valoisaan eikä heränny. Paimennettiin se takas nukkumaan eikä aamulla muistanu mitään. Valo esim ei siis tehonnu.

 

[chef]

Meillä ei tuo toimi valitettavasti.
Joskus on tuntikin huudettu keittiössä kaikki valot päällä ja tyttö saattaa kontatakkin ympäri kämppää mukamas hereillä olevan tuntusena vaikkei ole.

Ollaan annettu olla pinnasängyssä, vahdittu ettei kolhi itseään ja koitettu jutella rauhallisesti. Monesti tyttö nukahtaa helpommin näin.

Se on aika pelottavan tuntuista kun tyttö muuttuu todella väkivaltaseksi jos menee ottamaan syliin, alkaa repiä, raapia, lyödä ja potkia niin että kiinni pitäminen on lähes mahdotonta.

Meillä lapset ovat juurikin kolistelleet päätään pinnasängyn reunoihin tai yrittäneet pudottautua sängystä, joten kiinnipito on ollut pakko tehdä. Ja kauhukohtauksen aikana lapsi ei tosiaan ole ihan täysin hereillä (eivät muista kohtausta aamulla, ellen ole heitä siitä herättänyt kokonaan) jolloin se herättäminen on ollut meillä asia, joka on katkaissut sen kohtauksen. Mutta jos lasta ei saa hereille, niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa kohtauksen loppumista.

Meillä kohtaukset ovat varsin pitkiä, helposti yli puolituntisia, joten onneksi saan lapset hereille ja me ollaan kaikki unessa taas 5-10 min kuluttua.

Syliin otettaessa meilläkin on suunnilleen kaikki keinot käytössä, että äitiä saataisiin satutettua. Joku tuossa puhuikin siitä, että lapsi on aivan kuin riivattu ja siltä se tosiaan näyttää ja tuntuu. Aika spookyä Mutta tosiaan se herättäminen meillä auttaa. Ap:n kannattaa sitä ainakin kokeilla

 

["vilja"]

Sen verran tutun tuntuisia nuo kuvaukset, että taidatte olla oikeassa. Jos sama tapahtuu toiste, pitää varmaan hakea patja ja panna se lapsen ja seinän väliin. Yritin estää vaurioita lykkäämällä tyynyn aina siihen kohtaan, mihin muksu näytti olevan heittäytymässä, sillä kiinni pitäminen ei todella tullut kyseeseen.

Kamala olo kyllä, kun ei yhtään osannut auttaa pientä rauhoittumaan ja piti seurata sivusta, kun toinen kolhii päätään. Siinä reilussa puolessa tunnissa (?) ehdin tosiaan havaita, että tilanne ei pääty ikinä, jos en anna lapsen kolistella rauhassa vaan menen koskemaan häneen.

 

[Irski]

huh, enpä oo tollasesta ku kauhukohtaus koskaan kuullutkaan! siinäkö siis nimenomaan ei saa ottaa lasta sillee tiukkaan syleilyyn, ettei saa liikutettua raajojaan/satutettua itseään? esim jos saa päiväsaikaan tavallisen uhmaraivarin, niin silloinhan tuo konsti on ok? (oma vauva vasta vajaa 3vk, mutta hyvä se on kysellä etukäteen ;D)

 

[leijona76]

huh, enpä oo tollasesta ku kauhukohtaus koskaan kuullutkaan! siinäkö siis nimenomaan ei saa ottaa lasta sillee tiukkaan syleilyyn, ettei saa liikutettua raajojaan/satutettua itseään? esim jos saa päiväsaikaan tavallisen uhmaraivarin, niin silloinhan tuo konsti on ok? (oma vauva vasta vajaa 3vk, mutta hyvä se on kysellä etukäteen ;D)

En kannata uhmisraivarissakaan kiinnipitoa jollei tilanne sitä vaadi eli lapsi yritä satuttaa itteään tai muita. Vain sillon jos on pakko turvata. Omani veti hillittömiä raivareita mut ne meni parhaiten kun sai päästellä rauhassa höyryt ja katoin vaan että ei tee mitää vahingollista. Noi yölliset oli erilaisia siinä suhteessa. Monia lapsia se kiinnipito vain kiihdyttää ja ahdistaa.

 

["vilja"]

huh, enpä oo tollasesta ku kauhukohtaus koskaan kuullutkaan! siinäkö siis nimenomaan ei saa ottaa lasta sillee tiukkaan syleilyyn, ettei saa liikutettua raajojaan/satutettua itseään? esim jos saa päiväsaikaan tavallisen uhmaraivarin, niin silloinhan tuo konsti on ok? (oma vauva vasta vajaa 3vk, mutta hyvä se on kysellä etukäteen ;D)

Mä yritin aluksi ottaa lapsen syliin halattavaksi, mutta uskomaton määrä sillä kyllä oli voimaa noinkin pienessä kropassa. Tyttö painaa ehkä 12-13 kiloa, mutta voimaa on näemmä kuin pienessä pitäjässä. Päiväaikaan mä olen sitä joskus pidellyt raivarin sattuessa, kun se saattaa silloinkin satuttaa itseään vahingossa. Nyt sillä oli kyllä sen sortin paniikki päällä, että päästin sen irti lähinnä hämmästyneisyyttäni ja huomasin, että vaikka se riehui edelleen, niin kierrokset vähenivät selvästi, kun päästi irti. Ja tosiaan kosketus sai sen lyömään ja potkimaan minkä kerkesi, ei se ikinä ennen ole mua yrittänyt vahingoittaa, vaikka on ollut miten vihainen.

Riivattu on kyllä hyvä sana kuvaamaan lasta viime yönä. Mä ihan tosissani epäilin hetken, että sillä on joku sairaskohtaus, kun se ei reagoinut mihinkään normaalisti.

 

[leijona76]

Ihan tavallinen kauhukohtaus. Meillä jokainen lapsi on noita taaperoiässä saanut useamman kertaa.

Ja kosketus on siis pahin kaikista, siitä lapsi raivostuu yli kaiken.

Ohjeistuksena on herättää lapsi kokonaan, eli muksu kainaloon, noustaan ylös, jutellaan kovaan ääneen, räpätään kaikki valot päälle ja käydään vaikka juomassa. Eli lapsi herätetään ihan kokonaan ja kunnolla. Tämän jälkeen mennään uudelleen nukkumaan.

Toimii meillä kaikkien kohdalla.

Netistä lueskelin tossa ni joka ohjeessa sanotaan että ei kannata herättää. Olla vain lähellä ja estää ettei satuta.

 

[chef]

Netistä lueskelin tossa ni joka ohjeessa sanotaan että ei kannata herättää. Olla vain lähellä ja estää ettei satuta.

Mä toimin neuvolan ohjeen mukaan, enkä nyt kyllä ymmärrä sitä, että jos olen itse todennut että herttämällä (ja meillä ne lapset siis herää ihan vaan ottamalla ne syliin, huhuilemalla lapsille "herätyyys, rakas", laittamalla valot päälle, kävelemällä alakertaan ja antamalla juotavaa) niin MIKSI ihmeessä mä en voisi niin tehdä. Kun siitä sitten päästäänkin takaisin nukkumaan.

Ollaan tosiaan oltu myös herättämättä (kun en alkuun tiennyt mistä on kyse ja mitä pitää tehdä jne) ja kohtaukset kestivät puolesta tunnista ylöspäin.

Ja kuten jo kerroin, lapset mylvivät ja satuttavat itseään, joten kiinni olisi vähintäänkin pakko pitää, mikä puolestaan sitten taas lisää sen kauhukohatuksen tasoa.

Joten MIKSI se lapsen kauhukohtauksessa mylviminen nyt sitten on parempi vaihtoehto? En ymmärrä, en. Eikä tarvitsekaan. Meinaan herättää lapset jatkossakin, vaikka google sanoisi mitä.

 

["vilja"]

Mä luulen, että tämä(kin) on asia, jossa jokainen lapsi ja vanhempi toimii eri tavalla, miten kellekin sopii. Toivon kyllä, etten pääse kokeilemaan eri rauhoittelutapoja käytännössä viimeöistä enempää. :|

Jos tästä on tullakseen tapa, niin sitten on varmaan vähän pakko kokeilla, onko jokin konsti parempi kuin toinen.

Mä olen kyllä niin iloinen, että esikoinen ei ollut kotona, se olisi herännyt ja alkanut tietysti itsekin huutaa. Ikää esikoisellakin on vasta päälle kolme vuotta.