Mitä voin tehdä??

[apua]

Eli lyhyesti.. isäni on ollut jo pitkään masentunut ja käynyt useasti hoidossa. Nyt oli pitkä hyvä kausi mutta juuri soitti ja kertoi yrittäneensä tappaa itsensä. On nyt siis taas sairaalassa, mennyt sinne ambulanssilla.
Alkaa olla itsellä niin avuton olo kun en tiedä miten tästä taas selvitään, en ymmärrä. Neuvokaa joku? Voimat loppuu itseltäkin.

 

[ap]

eikö kukaan osaa neuvoa??

 

[ahma]

En osaa tähän hätään neuvoa mittään kyllä. Surkee juttu vaan toi, että on menny hyvin ja sit yhtäkkiä pum. Eihän siinä osaa jatkossa enää luottaa, että meneekö hyvin vaiko eikö.

Saatko itelles apua? Kun ethän sä isääs pysty hengissä pitämään, eli tärkeintä sun on pitää ittes kunnossa vaikka on tuommoinen stressitekijä elämässä.

 

[ap]

En osaa tähän hätään neuvoa mittään kyllä. Surkee juttu vaan toi, että on menny hyvin ja sit yhtäkkiä pum. Eihän siinä osaa jatkossa enää luottaa, että meneekö hyvin vaiko eikö.

Saatko itelles apua? Kun ethän sä isääs pysty hengissä pitämään, eli tärkeintä sun on pitää ittes kunnossa vaikka on tuommoinen stressitekijä elämässä.

Alkaa tosiaan käydä tää taakka vähän raskaaksi kantaa, nytkin vaan kyyneleet valuu
On mulla hyvä mies joka koittaa auttaa minkä pystyy. Haluisin vaan ravistaa isääni ja sanoa että etkö sä perkele tajua miten tärkee se on mulle ja mun kolmelle lapselle. Sanoin kyllä ton äsken puhelimessa mut sano vaan että älkää tulkoo sit haudalle itkemään vaan jatkakaa elämäänne...

 

[ahma]

Onko isällä marttyyritautia, vai onko se vaan niin perusmies ettei tajua omaa tarpeellisuuttaan lapsille?

Kun harvoin naisissa tuommoista tapaa, mutta useammassa vanhenevassa miehessä oon havainnu ton ilmiön, ettei ymmärretä kuuluvansa toisen elämään. Pitävät sitä viisautena...

Joku jossain joskus kirjoitti jotain hirmu nerokasta siitä kuinka hän keski-ikäisenä hapannaamana tallustaa sateiselle bussipysäkille yhtä ankean näköisenä kuin oikeesti onkin. Ja sitten äkkiä tajuaa, että eihän tämä keski-ikää olekkaan vaan joku sielunsairaus, jota keski-iäksi paremman puutteessa kutsutaan.

 

[s]

Et voi parantaa toista, et mitenkään.
Huolehdi itsestäsi ja koeta sisäistää se, ettet voi parantaa isäsi sairautta, eikä sinun tehtäväsi tai velvollisuutesi ole hänen hoitamisensa jne., jos niin koet.

Tukena voi olla mutta vain sen verran miten itse jaksaa.

Vaikeita asioita, mutta vaikka niinkin läheisistä kyse, emme voi vaikuttaa heihin juurikaan...

 

[s]

En osaa tähän hätään neuvoa mittään kyllä. Surkee juttu vaan toi, että on menny hyvin ja sit yhtäkkiä pum. Eihän siinä osaa jatkossa enää luottaa, että meneekö hyvin vaiko eikö.

Saatko itelles apua? Kun ethän sä isääs pysty hengissä pitämään, eli tärkeintä sun on pitää ittes kunnossa vaikka on tuommoinen stressitekijä elämässä.

Alkaa tosiaan käydä tää taakka vähän raskaaksi kantaa, nytkin vaan kyyneleet valuu
On mulla hyvä mies joka koittaa auttaa minkä pystyy. Haluisin vaan ravistaa isääni ja sanoa että etkö sä perkele tajua miten tärkee se on mulle ja mun kolmelle lapselle. Sanoin kyllä ton äsken puhelimessa mut sano vaan että älkää tulkoo sit haudalle itkemään vaan jatkakaa elämäänne...

Masennus on sairaus (tuossa tapauksessa).
Syyllistys tai anelu olla tappamatta itseä, ei auta isääsi.

Parhaiten auttaa, että olet kuin ennenkin ja kuuntelet JOS jaksat mutta kuuntelijan tehtävä kuuluu pääsääntöisesti ammattilaisille.

Se ei auta, vakuutan, että kerrot "etkö sä tajua" jne. Koska masennus on vakava tila, jossa ihminen ei kestä oloaan / näe järkeä missään tms., eikä se liity mitenkään teihin sillä tavoin, että joku voisi elää vain teidän vuoksi, pitäisi elää, ei tajuaisi elää...

 

[g]

Onko isällä marttyyritautia, vai onko se vaan niin perusmies ettei tajua omaa tarpeellisuuttaan lapsille?

Kun harvoin naisissa tuommoista tapaa, mutta useammassa vanhenevassa miehessä oon havainnu ton ilmiön, ettei ymmärretä kuuluvansa toisen elämään. Pitävät sitä viisautena...

Joku jossain joskus kirjoitti jotain hirmu nerokasta siitä kuinka hän keski-ikäisenä hapannaamana tallustaa sateiselle bussipysäkille yhtä ankean näköisenä kuin oikeesti onkin. Ja sitten äkkiä tajuaa, että eihän tämä keski-ikää olekkaan vaan joku sielunsairaus, jota keski-iäksi paremman puutteessa kutsutaan.

Kenenkään ei täällä tarvitse elää vain toisia varten.
Ei todellakaan.

Kyseessä ei ole mikään ihmeen marttyyritauti, vaan masennus ainakin.
Eikä siinä ole kyse tyhmyydestä: "ei tajua kuinka tärkeä on lapsille" ja päläpälä. Tuollaiset kommentit pistää kyllä ihmetyttämään niin pirusti...

 

[ap]

En tiedä miksi ei tajua sitä että me tarvitaan häntä. Tuntuu ettei nuo lääkäritkään ees yritä auttaa, työntää vaan eri lääkkeitä.

 

[s]

En tiedä miksi ei tajua sitä että me tarvitaan häntä. Tuntuu ettei nuo lääkäritkään ees yritä auttaa, työntää vaan eri lääkkeitä.

Ei sitä voida hoitaa monellakaan tapaa kun kyseessä iäkkäämpi, eikä nuorukainen. Terapiaa voi kokeilla, jos on varaa. Kela sitä tuskin myöntää kovin iäkkäälle yhtä helposti kuin nuorelle ja maksaahan sekin.

Muu keskusteluapu, sitä voi kokeilla.

Lääkkeet on toisille ihan OK vaihtoehto.

Nämä asiat kuuluu isäsi päätettäväksi, ei sinun.
Ja kyllä, isäsi aivan varmasti tajuaa, että tarvitsette häntä. Itsemurhaa yrittävä on erittäin vakavasti psyykkisesti sairas, eikä siinä ole kyseessä ns. järjenpuute.

 

[ap]

Onko isällä marttyyritautia, vai onko se vaan niin perusmies ettei tajua omaa tarpeellisuuttaan lapsille?

Kun harvoin naisissa tuommoista tapaa, mutta useammassa vanhenevassa miehessä oon havainnu ton ilmiön, ettei ymmärretä kuuluvansa toisen elämään. Pitävät sitä viisautena...

Joku jossain joskus kirjoitti jotain hirmu nerokasta siitä kuinka hän keski-ikäisenä hapannaamana tallustaa sateiselle bussipysäkille yhtä ankean näköisenä kuin oikeesti onkin. Ja sitten äkkiä tajuaa, että eihän tämä keski-ikää olekkaan vaan joku sielunsairaus, jota keski-iäksi paremman puutteessa kutsutaan.

Kenenkään ei täällä tarvitse elää vain toisia varten.
Ei todellakaan.

Kyseessä ei ole mikään ihmeen marttyyritauti, vaan masennus ainakin.
Eikä siinä ole kyse tyhmyydestä: "ei tajua kuinka tärkeä on lapsille" ja päläpälä. Tuollaiset kommentit pistää kyllä ihmetyttämään niin pirusti...

Tiedän kyllä tän. Sehän on sairaus. Suututtaa vaan niin kovasti. Ja pelottaa että miten tässä käy.

 

[ap]

En tiedä miksi ei tajua sitä että me tarvitaan häntä. Tuntuu ettei nuo lääkäritkään ees yritä auttaa, työntää vaan eri lääkkeitä.

Ei sitä voida hoitaa monellakaan tapaa kun kyseessä iäkkäämpi, eikä nuorukainen. Terapiaa voi kokeilla, jos on varaa. Kela sitä tuskin myöntää kovin iäkkäälle yhtä helposti kuin nuorelle ja maksaahan sekin.

Muu keskusteluapu, sitä voi kokeilla.

Lääkkeet on toisille ihan OK vaihtoehto.

Nämä asiat kuuluu isäsi päätettäväksi, ei sinun.
Ja kyllä, isäsi aivan varmasti tajuaa, että tarvitsette häntä. Itsemurhaa yrittävä on erittäin vakavasti psyykkisesti sairas, eikä siinä ole kyseessä ns. järjenpuute.

Isäni täytti juuri 60v. eli ei mikään nuori enää.

 

[ap]

Kiitos teille jotka jaksoitte vastata. Toivotaan että tää taas kääntyy hyväksi.

 

[ahma]

ei taida olla lääkäreillä aikaa juur muuhun

 

[ahma]

En tiedä miksi ei tajua sitä että me tarvitaan häntä. Tuntuu ettei nuo lääkäritkään ees yritä auttaa, työntää vaan eri lääkkeitä.

Ei sitä voida hoitaa monellakaan tapaa kun kyseessä iäkkäämpi, eikä nuorukainen. Terapiaa voi kokeilla, jos on varaa. Kela sitä tuskin myöntää kovin iäkkäälle yhtä helposti kuin nuorelle ja maksaahan sekin.

Muu keskusteluapu, sitä voi kokeilla.

Lääkkeet on toisille ihan OK vaihtoehto.

Nämä asiat kuuluu isäsi päätettäväksi, ei sinun.
Ja kyllä, isäsi aivan varmasti tajuaa, että tarvitsette häntä. Itsemurhaa yrittävä on erittäin vakavasti psyykkisesti sairas, eikä siinä ole kyseessä ns. järjenpuute.

No nimenomaan kun puhutaan vanhenevista miehistä, niin en olisi heti allekirjoittamassa tuommoista "erittäin vakavasti psyykkisesti sairas" -diagnoosia. Varmasti tässä tapauksessa on kysymys pitkällisestä masennuksesta, niinkuin monessa muussakin. Mutta sanoisin, että jos tätä nimitystä käytetään, niin yllättävän iso liuta perheenisiä menisi samaan piikkiin. Ei ole missään vaiheessa elämää ymmärretty omaa roolia kasvavien lasten elämässä, ei ennenkään varsinaista "sairastumista". Siksihän osittain sairastutaankin, kun ei olla kiinni missään. Psyykkisten häiriöiden kehityskaari lähtee jostain väärinymmärryksistä ja ymmärrysvajeista. Tai ehkä tämä on liian kognitiivinen näkemys. No oli muna tai kana, nyt iskee väsy...

 

[ap]

En tiedä miksi ei tajua sitä että me tarvitaan häntä. Tuntuu ettei nuo lääkäritkään ees yritä auttaa, työntää vaan eri lääkkeitä.

Ei sitä voida hoitaa monellakaan tapaa kun kyseessä iäkkäämpi, eikä nuorukainen. Terapiaa voi kokeilla, jos on varaa. Kela sitä tuskin myöntää kovin iäkkäälle yhtä helposti kuin nuorelle ja maksaahan sekin.

Muu keskusteluapu, sitä voi kokeilla.

Lääkkeet on toisille ihan OK vaihtoehto.

Nämä asiat kuuluu isäsi päätettäväksi, ei sinun.
Ja kyllä, isäsi aivan varmasti tajuaa, että tarvitsette häntä. Itsemurhaa yrittävä on erittäin vakavasti psyykkisesti sairas, eikä siinä ole kyseessä ns. järjenpuute.

No nimenomaan kun puhutaan vanhenevista miehistä, niin en olisi heti allekirjoittamassa tuommoista "erittäin vakavasti psyykkisesti sairas" -diagnoosia. Varmasti tässä tapauksessa on kysymys pitkällisestä masennuksesta, niinkuin monessa muussakin. Mutta sanoisin, että jos tätä nimitystä käytetään, niin yllättävän iso liuta perheenisiä menisi samaan piikkiin. Ei ole missään vaiheessa elämää ymmärretty omaa roolia kasvavien lasten elämässä, ei ennenkään varsinaista "sairastumista". Siksihän osittain sairastutaankin, kun ei olla kiinni missään. Psyykkisten häiriöiden kehityskaari lähtee jostain väärinymmärryksistä ja ymmärrysvajeista. Tai ehkä tämä on liian kognitiivinen näkemys. No oli muna tai kana, nyt iskee väsy...

Tässä voi kyllä olla jotain perää koska on monesti mulle sanonut että on ollut huono isä yms. Tätäkään en ymmärrä koska mulla ei oo mitään pahaa sanottavaa hänen isänä olemisestaan.

 

[ahma]

No oletko puhunu koskaan sen kanssa tuosta, että miksi hän mielestään on ollu huono isä?