Mitä tekisitte? Vuodatusta omasta äidistä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiti

Vieras
Eli Hän on luvannu moneen kertaan ottaa lapset kylään ja aina tulee jotakin estettä, kuten nyt huomenna lasten piti mennä( Lapset 1 ja 4 v), niin äitini tänä iltana soitti, että ahluaakin kerätä punaiset viinimarjat viimeisellä loamviikollaan eli alkaa huomenna keräämään, joten ei sovikaan lasten tulla. Tai toki olsi ottanut isomman, mutta ei pienempää, mutta mä raivostuin, enkä vie kumpaakan, kun heillä on pihassa allas, johonka ei riitä valvojaa, jos on jotakin muuta ohjelmaa...
Jo viime viikolla kyselin, että onko hän todella varma, että haluaa lapset kahdeksi yöksi. Siis toive sinne menosta tuli äidiltä, kun niin haluaisi olla lastemme kanssa. eli yrittelin toppuutella, että tottumattomana voi väsähtää kahden alpsen kanssa, kun lapset on viimeksi olleet puoli vuotta sitten siellä hoidossa. Toki olemme perheenä vierailleet senkin jälkeen siellä.
Nyt alkaa aina vaan tuleen viestiä, että alpset ovat tiellä jne... Minä itse muistan omasta lapsuudestani, että vanhempani sysäsivät minu mummon kasvatettavaksi, joten tuntuu, että tässäkin he eivät vaan kestä lapsia. Minulle lapset ovat kaikki kaikessa, joten varmaan kuvittelen, että minun pellavapäät oisivat tärkeitä isoäidilleenkin. Jokseenkin nyt alkaa olemaan tyhjä olo, ja päätin että ehkjäpä syksyllä voimme poiketa vanhemmillani, jonne ei siis edes ole pitkä amtka, kun noi lapsoset vaan on muka tiellä. Eli edellisen tapaamisen peruuttamisen kommentti, että lapsista on enemmän haittaa kuin hyötyä kolahti minuun jo aika pahasti.
 
Elämä taitaa olla tä'llaista välillä.
Mulla on yksin ja yhden 3 vuotiaani kanssa paljon pahempaakin,
mutta johtopäätökseni on ollu etteivät kaikki 'äidit' ole kovin äidillisiä.
Eivätkä mummomaisia , auttavaisia tai mukaviakaan.
Se on tietty ikävää laapsenlasten - saati myös joskus aika väsyneen äidinkin kannalta.

itse en ole keksinyt muuta neuvoa kuin verkostoitua toisenmoisten ihmisten kanssa , ja olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa joiden kanssa saakin energiaa, sympatiaa ja vaikka jopa apujakin - vastavuoroisesti, toki.
 
Joo, kyllähän tuo kuulostaa aika tehdyltä syyltä tuo viinimarjojen kerääminen. Olishan se ollut ihan järjestettävissä lasten kanssakin, esim. kerännyt isomman kanssa kun pienempi päikkäreillä. Tai miten vaan, kyllähän sitä tuollaisista normaaleista kotihommista lasten kanssa aina selviää.

Taisi iskeä paniikki mummolle viime hetkessä... ehkä se ajatuksena kuulostaa kivalta ottaa lapset yökylään mutta se käytännön puoli hirvittää?
 
mun äiti on samanlainen. kehuu sitten vielä ulkopuolisille kuinka kivaa on hoitaa lapsenlapsia blaa blaa jne. no, emmä oota enää mitään eikä harmita koska lapsilla on muitakin isovanhempia, semmosia jotka aidosti välittää ja haluaa viettää aikaa niitten kaa. mun äiti on siis muutama kerta halunnu niitä sinne mutta kun tulee niin pistää siskoani vahtii ja livahtaa ite yläkertaan näppräämään tietsikkaa. :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja mummun hoitama minäkin:
juu en veis lapsiani hoitoon tuollaiseen mummulaan. hassua mutta mulla ihan samanlaisia kokemuksia omista vanhemmistani...
Mulla ehkäpä tässä on nyt tullut tosiaankin päätä vaivaam,a asia, sillä mä muistan vain lapsuudestani, mitä mä olen mummon kanssa tehnyt, enkä ollenkaan muista omaa perhettä alpsuudestani. Mummo kuoli kun olin yhdeksän, ja sen jälkeen vasta muistan asioita omasta kodista. Eikä meillä äidin kanssa koskaan kovin läheiset välit ole ollut, mutta mä ehkäpä yritän nyt kovasti peilata, millaiset vanhemmuuden mallin minä siirrän lapsilleni... Siksi olin esikoisen ensimmäisen vuoden aikana tosi kiinni lapsessa, enkä antanut mummojen hoitaa häntä, kun pelkäsin, että vanhemmuus toistaa itseään ja lopulta lapset viettää aikaa "liikaaa" mummolassa.
 
En edes haluaisi (tai uskaltaisi) antaa lapsia yökylään, jos asenne on tuollainen. Jaksaako oikeasti edes katsoa lasten perään, jos tuntuu enemmän vaivalta kuin ilolta?
 
Mua itseänikin vähän harmittaa kun meidän kohta 5 v tyttö on eläissään kahdesti päässyt mummolaan yökylään, milloin mistäkin syystä ei ole sopinut (tyttö on itse siis pyytänyt päästä jonkun kerran) ja sitten taas mun veljentyttöni, alle 2 v on vähintään kerran kuussa yökylässä. Harmittaa kun tuo oma tyttö alkaa jo huomata ja ihmetellä kun toinen on aina tervetullut, hän itse taas ehkä kerran vuoteen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja S:
En edes haluaisi (tai uskaltaisi) antaa lapsia yökylään, jos asenne on tuollainen. Jaksaako oikeasti edes katsoa lasten perään, jos tuntuu enemmän vaivalta kuin ilolta?
Varmaan jaksaa katsoa isomman perää tai alittaa ukkia aktsomaan, mutta kun meillä on esikko vilkas, niin mä en uskalla antaa kokonaan ukin harteille, kun ukki on omiin töihinsä uppoutuja... Mut mä näin kun esikko tänään todella paljon pettyi kun ei olekaan mummolapäivä... Ja mä en omalta kiukultani jaksa lähtee sinne itse huomiseksi... Ehkäpä antaa ajna tasottua, niin me mennään perheenä kyläileen... Toki mä jo puhelimessa sanoin, että nähään sit vaikka syyskuussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lissu:
Mua itseänikin vähän harmittaa kun meidän kohta 5 v tyttö on eläissään kahdesti päässyt mummolaan yökylään, milloin mistäkin syystä ei ole sopinut (tyttö on itse siis pyytänyt päästä jonkun kerran) ja sitten taas mun veljentyttöni, alle 2 v on vähintään kerran kuussa yökylässä. Harmittaa kun tuo oma tyttö alkaa jo huomata ja ihmetellä kun toinen on aina tervetullut, hän itse taas ehkä kerran vuoteen...
Meillä meitin lapset tai esiokinen lähinnä on ollut kyllä enemmän mummolassa yökylässä kuin veljen muksut, mutta veljen mukseut onkin mummolan naapurissa ja on usein iltasella mummolassa hoidossa, joten mielestäni he saavat olla siellä, mutta ehkäpä mummolle täytyy olla vain toi muutaam tunti hoitoaikaa, niin jaksaa, eikä lapset tule hankalaksi ja vaivalloiseksi.

 
Mulla oli sama juttu kun kuopus oli pienempi, ei halunnut ottaa sitä koska oli nin vilkas, mitä kyllä on vieläkin. Eikä koskaan ole tarjonnut mulle apuaan muutenkaan, vaikka tietää että ollut vaikea ero yms. Nyt tänä kesänä kyllä otti nuoremman, mutta tuleekin pitkä aika ennenkuin näkevät seur. kerran, kun meni välit katki äitiini. Ei edes yritä ymmärtää mua
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiti:
...Jokseenkin nyt alkaa olemaan tyhjä olo, ja päätin että ehkjäpä syksyllä voimme poiketa vanhemmillani, jonne ei siis edes ole pitkä amtka, kun noi lapsoset vaan on muka tiellä. Eli edellisen tapaamisen peruuttamisen kommentti, että lapsista on enemmän haittaa kuin hyötyä kolahti minuun jo aika pahasti.

No just, tollasen kommentin jalkeen pitaisin kylla vahan taukoa ennenkuin kylailisin koko perheenkaan kesken enka todellakaan myontyisi mihinkaan yokylaily-ehdotteluille. Poimikoot siella rauhassa marjojaan yksinaan, jos omista lastenlapsista tosiaan on enemman haittaa kuin hyotya.
|O
 
Alkuperäinen kirjoittaja vadelmilla:
Alkuperäinen kirjoittaja kiti:
...Jokseenkin nyt alkaa olemaan tyhjä olo, ja päätin että ehkjäpä syksyllä voimme poiketa vanhemmillani, jonne ei siis edes ole pitkä amtka, kun noi lapsoset vaan on muka tiellä. Eli edellisen tapaamisen peruuttamisen kommentti, että lapsista on enemmän haittaa kuin hyötyä kolahti minuun jo aika pahasti.

No just, tollasen kommentin jalkeen pitaisin kylla vahan taukoa ennenkuin kylailisin koko perheenkaan kesken enka todellakaan myontyisi mihinkaan yokylaily-ehdotteluille. Poimikoot siella rauhassa marjojaan yksinaan, jos omista lastenlapsista tosiaan on enemman haittaa kuin hyotya.
|O

Kiitos vastauksesta! Mä jotenkin itse mietin, että ylireagoinko tälläiseen,eli suutuinko turhasta äidilleni. Mut kiitos joku muukin on samaa mieltä, että täytyy vaan pysyä jonkin aikaa poissa.
 

Yhteistyössä