Kertokaas mitä mä voisin tehdä? Omaisen hoitamisesta ja omasta jaksamisesta kyse...

[a.p.]

[QUOTE="vieras";24948367]:O

(No tämä provon varmisti. Aika hyvä itseasiassa.)[/QUOTE]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mikä edellisessä tekstissäni sai sinut epäilemään (tai varmistumaan) provoilusta? Ihan kerroin vaan tuntemuksiani ja totuuksia tästä tilanteesta.

 

[vieras*]

[QUOTE="vieras";24948367]:O

(No tämä provon varmisti. Aika hyvä itseasiassa.)[/QUOTE]

Miksi ihmeessä olet ap:n kimpussa tuohon tyyliin?

 

[vieras*]

http://www.cancer.fi/potilaatjalaheiset/

http://www.cancer.fi/potilaatjalaheiset/neuvontakuntoutus/neuvontapuhelin/

 

[a.p.]

Kiitokset kaikille (asiallisesti) vastanneille! Tämä helpotti jo osittain kun sai kertoa mitä tuntee ja miten vaikeassa tilanteessa on... Selvää vastausta tilanteen helpottamiseksi en tiedä, kai sitä täytyy vaan yrittää selvittää eri vaihtoehtoja... En missään tilanteessa halua sitä, että äiti jää yksin enkä kyllä halua itselleni ja perheelleni lisää ongelmia oman mielenterveyteni kustannuksella, joten jotain on tehtävä kunhan keksin mitä. Täytyy soittaa tuonne syöpäjärjestön tukipuhelimeen, osaisivatko siellä auttaa meitä. Vaikea tilanne, mutta toivotaan että ratkaisu löytyy.

 

["vieras"]

Mulla ei ole mitään neuvoa antaa, mutta ap arvostan sinua todella paljon, kun välität!

Ehkä sinun kannattaisi jotenkin varovasti tuoda äidillesi esille, että tiedät ettei hänellä ole enää paljon aikaa jäljellä. Olisi se salaisuuden taakka ainakin pois harteilta. Sitten ehkä olisi jotain mahdollisuuksia myös suostutella äitiä kertomaan muille omaisille. Kamalaa ajatella ihan heidän puolestaan, etteivät tiedä tilannetta, koska jossain vaiheessa se tulee heille kuitenkin eteen. Toisaalta ymmärrän, ettet sinä voi tässä asiassa kävellä äitisi ylitse ja heille kertoa.

 

["vieras"]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mikä edellisessä tekstissäni sai sinut epäilemään (tai varmistumaan) provoilusta? Ihan kerroin vaan tuntemuksiani ja totuuksia tästä tilanteesta.

Äiti ei jaksa liikkua 10 metriä pitempää matkaa yhtäjaksoisesti, ei siis voi lähteä kanssani elokuviin tai minnekään. Ei jaksa lukea lapsille, kun henkeä ahdistaa. Ei jaksa leikkiä, kun ei jaksa oikein edes nousta sängystä ylös. Eikä taida oikeastaan enää kiinnostaakaan. Eikä äitiä jaksa kiinnostaa juhliminen tai sukulaisten tapaaminen, ei halua. Jos äiti saisi päättää, hän varmasti haluaisi vain olla yksin, syömättä, liikkumatta, maata sängyssä aina. Levätä tekemättä mitään. Soittaisi silloin tällöin, kerran viikossa ja kertoisi, että on huono vointi, väsyttää muttei saa unta ja eikä syö mitään kun ei tee mieli... Toisaalta uskon hänen myös kaipaavan seuraa, muttei kuitenkaan puhu mitään, vaan riittää kun on seuraa. Meillä ollessa minä saan koko ajan patistaa äitiä syömään, liikkumaan ja tekemään jotain, ettei vaan ole yksin hiljaa peiton alla. Tiedän äidin tykkäävän tästä, kun joku pitää huolta ja mielellään hän sitten tekeekin mitä pyydän.

No se, että äitisi on hirveän huonossa kunnossa fyysisesti, mieluiten haluaisi olla yksin ja sinä patistat häntä ties mihin (siis hengenahdistuksista keuhkometastaasipotilasta :O). Et todella taida hyväksyä tulevaa. Luulen, että äitisi mielellään lepäisi teillä, mutta sinä touhotat niin paljon, että hänellä ei ole mitään rauhaa ja lepoa ja sitten tästä itsekehitetystä ongelmasta vauhkoat. Et saa häntä kuntoutettua. Jos et jaksa hoitaa, niin sitten hän ei voi olla teillä.

 

["elina"]

Voimia vaikeaan tilanteeseen! Ota yhteyttä paikalliseen kriisikeskukseen (mielenterveysjärjestöön tms.), omaishoitajien tapaamisiin / vertaistukiryhmiin, seurakunnan lähimmäispalvelutyöntekijöihin, ehkä jopa sosiaalitoimeen, josta kotiapuhenkilö välillä tulisi äitisi kotiin huolehtimaan, koska tarvitset tottakai lepoa! ..Olisi tosi hyvä jos Suomessa osattaisiin pitää huolta toisistamme, enkä tiedä mikä taho sinua voisi auttaa, mutta tiedän että apua tarvitset.