Mitä tekisitte tässä tilanteessa? (lapsi ja koira)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja a.p.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="ihmettelijä";26309557]Kerrot mitä et tee, mutta kysymys olikin että mitä tuossa tilanteessa tulisi tehdä? Lapsen ei tulisi koskaan joutua tuollaiseen tilanteeseen. Miksi koiranomistajat kuvittelevat että lapsen tulisi osata reagoida oikein jos heidän äkäinen koiransa tulee irrallaan vastaan? Onko teillä jotain vikaa päässä vai mitä?[/QUOTE]

Yritän perääntyä tilanteesta mahdollisimman rauhallisesti ja pitäen katseen koirassa.

Missä kohtaa mä olen sanonut, että lapsen tarvitsisi mun mielestä osata toimia, jos äkäinen irtokoira tulee vastaan? Niin, en missään.

Mutta mun mielestä on turhaa ja typerää opettaa lapsille, että koiria pitää pelätä ja vihata ja hysteerisyyteen asti pysyä niistä kaukana siksi, että ne on koiria.

Omille lapsilleni olen opettanut, että eläimiä kohdellaan nätisti, niiden lähellä käyttäydytään rauhallisesti, eikä niitä tieten tahtoen provosoida.
Vieraisiin eläimiin ei mennä koskemaan ilman omistajan lupaa.
En ole erityiseen opettanut mitään muuta, vaan ihan vaan esimerkilläni näyttänyt, että vastaan tulevat koirat ohitetaan nätisti kävellen ja sen enempää huomiota kiinnittämättä (eikä suinkaan esim. kaapaten lapsi syliin ja vaihtamalla kadun puolta juoksujalkaa, se kun voi oikeasti jonkun koiran mielestä olla provosoivaa käytöstä).

Se, että saa pakonomaisia koirantappamisajatuksia ja näkee päässään mielikuvia lapsestaan koiran raatelemana heti, kun naapurin pihalla on koira (joka ilmeisestikään ei edes käyttäytynyt millään lailla uhkaavasti, ap ei käsittääkseni missään kohtaa maininnut koiran edes yrittäneen hetiä lähestyä), ei mun mielestä ole ihan tervettä. Silloin on vikaa jonkun muunkin päässä, kuin koiran omistajan.
 
Kylläpä taas näkee koiranomistajan logiikan. Kun ei osata itse pitää rakkia kiinni niin muiden pitäisi opetella käyttäytymään arvon rakin mielestä oikein. Sinulta pitäisi ottaa koirat pois.
 
(eikä suinkaan esim. kaapaten lapsi syliin ja vaihtamalla kadun puolta juoksujalkaa, se kun voi oikeasti jonkun koiran mielestä olla provosoivaa käytöstä).

En mielestäni sanonut näin. Vastaantulevilla kun se flexi on löysällä ja koira huitelee ties monen metrin päässä. Siinä kun 2 vuotias juosta pujahtaa sinne silittelemään niin ei enää mikään auta. Siksi otan poikani syliin siksi aikaa kun kävelevät ohi ja lasken alas. En silti sanonut että "äkkiä juoksujalkaa kadun toiselle puolelle".
 
[QUOTE="ihmettelijä";26309624]Kylläpä taas näkee koiranomistajan logiikan. Kun ei osata itse pitää rakkia kiinni niin muiden pitäisi opetella käyttäytymään arvon rakin mielestä oikein. Sinulta pitäisi ottaa koirat pois.[/QUOTE]

Tässähän ei missään vaiheessa ole puhuttu nimenomaan mun koirista.

Ja olen sitä mieltä, että muualla kuin omalla pihalla ne koirat on pidettävä kytkettyinä.
Mutta edelleenkään se hysteerisen suhtautumisen opettaminen ei millään lailla ole turvallisuuden tae niin kauan, kun kaikki ei niitä koiriaan ihmisten ilmoilla pidä kytkettynä, ja osalla on narun toisessa päässä vikaa.
Siksipä mieluummin opettaisin lapsen suhtautumaan eläimiin luontevasti ja järkevästi, kuin pelkäämään niitä hysteerisesti.
Mutta sähän teet toki ihan niinkuin itse katsot parhaaksi.
 
En mä sitä silmiin tietenkään tuijota. Mutta en mä sille selkäänikään käännä.

Miksi meille sitten on opetettu kolmessa eri paikassa, että pitää kääntää selkänsä ja kävellä pois rauhallisesti, että koira tietää, etten ole uhka. Jos katsoo kohti koiraa, koira tulkitsee sen agressiivisuudeksi (jos pelkää ja adrenaliinia erittyy, ei koira voi tietää, johtuuko se pelosta vai agressiosta) ja pelkää ihmisen hyökkäävän. Silloin on hyökkäys paras puolustus. Eli meille sanottiin, että koiralle täytyy tehdä selväksi ettei hyökkää, vaan poistuu. Kumpi siis on oikein?
 
[QUOTE="Maru";26309669]Miksi meille sitten on opetettu kolmessa eri paikassa, että pitää kääntää selkänsä ja kävellä pois rauhallisesti, että koira tietää, etten ole uhka. Jos katsoo kohti koiraa, koira tulkitsee sen agressiivisuudeksi (jos pelkää ja adrenaliinia erittyy, ei koira voi tietää, johtuuko se pelosta vai agressiosta) ja pelkää ihmisen hyökkäävän. Silloin on hyökkäys paras puolustus. Eli meille sanottiin, että koiralle täytyy tehdä selväksi ettei hyökkää, vaan poistuu. Kumpi siis on oikein?[/QUOTE]

Koiralle täytyy tehdä selväksi, ettei hyökkää vaan poistuu. Se on ihan oikein.
Ja koira ko. tilanteessa tod.näk. kokee suoraan tuijotuksen uhkana ja agressivisena käytöksenä, kyllä.
Mä en silti tekisi sitä niin, että kääntäisin koiralle selkäni. Koska mä en voi tietää mitä sen koiran päässä liikkuu, ja hyökkääkö se silti.
Poistuisin tilanteesta kädet alhaalla, korostetun rauhallisesti, mutta silti niin, että näen sen koiran koko ajan.
 
Mäkään en ole hysteerinen. Lapsi on saanut tutustua kiinni oleviin koiriin ja kissoihin. Ja en käyttäydy mitenkään hysteerisesti lapsen läsnäollessa, tai muutenkaan. Tänäänkin ihan vain istuin tuolilla, söin pullaa ja join kahvia ja mietin noita juttuja samalla kun katsoin lapsen perään. Ja tottakai tiedän nuo perusasiat miten eläintä lähestytään. Meillä on ollut sekä koiria että kissoja, lapsuuden kodissani. Silti se ei poista sitä tosiasiaa että koira voi olla vaarallinen!!
 
Jos lasten hankinnan jälkeen muuttuu samanlaiseksi kuin te, en taida haluta lapsia ollenkaan.
Toivottavasti tämä oli vain helvetin huono trolli.
Yleistätte aivan liikaa, te kauhuäidit, hankkikaa teitä kestävä terapeutti.
 
  • Tykkää
Reactions: Naspula
Mulla on koiria, on ollut kaikenmoisia eläimiä koko elämäni ajan. asumme nyt rivarissa ja koirat saa olla vapaana takapihalla. olemme aidanneet sen. onhan se toisten kanssaeläjien kunnioittamista, että pitää ne koirat sitten aidatulla alueella. vaikka nuo kilttejä onkin ja meillä itsellä lapsia myös. enkä mä ota sitä riskiä, että ne lähtis ajaan vaikka jänistä tai vierasta kissaa ja jäis auton alle.

suhtaudun vieraisiin koiriin varauksella jos vapaana tulee vastaan. en myöskään anna lapseni koskea vieraaseen koiraan, enhän tiedä millainen se on. itse en pelkää koiria, enkä muita eläimiä, mutta koska olen niin paljon niiden kanssa elänyt, tiedän että ne on aina vain eläimiä joilla on lopulta oma tahto. kiltistäkin eläimestä voi sairauden tai kivun myötä tulla ahkaava ihmiselle.

voihan sille koiran omistajalle sanoa toivomuksen pihansa aitaamisesta tai sitten aidata itse pihansa. iso koira ei automaattisesti oo mikään tappokone, todennäköisesti se on hyvin koulutettu yksilö kun pysyy aitaamattomalla pihalla eikä tule tekeen tuttavuutta.

Kiitos, olet vastuullinen koiranomistaja. :) Kumpa teitä olisi enemmän niin olisi enemmän turvallisia koiriakin. Olet tiedostanut juuri sen mitä koiranomistajan pitääkin. Tätä mieltä on myös serkkuni joka kouluttaa koiria. Teitä on vaan liian vähän.
 
Meillä on koira mutta se ei liiku vapaana ihmisten ilmoilla ja jos olisi oma piha taajamassa niin se olisi ehdottomasti aidattu jotta koira voisi turvallisesti (kaikille osapuolille) ulkoilla siinä. Ymmärrän ettei kaikki tykkää koirista ja jotkut pelkääkin niitä tosissaan, en päästä koiraani vieraiden ihmisten luo jne. Tuskin ap:lla olisi missään tilanteessa syytä pelätä koiraani, paitsi ehkä jos lapsensa jossain vaiheessa kinnostuu koirista niin että säntää varoittamatta kiinni vieraisiin koiriin eikä ap kerkeä tätä estämään. Ei sillä että koirani tekisi lapselle mitään mutta koirapelkoiselle äidille tuo olisi varmaan pelottava tilanne, itselleni koiranomistajana taas ärsyttävä ja jos sattuisin olemaan huonolla tuulella voisin tiuskaista ap:lle vähemmän kauniisti... :ashamed:
 
Kun joitain tämän ketjun kommentteja lukee on helppo ymmärtää miksi pidän enemmän eläimistä kuin ihmisistä. Olen hermostunut itsekin, kun ihmiset eivät kouluta koiriaan ja antavat niiden sitten sinkoilla kadulla toisten päälle, mutta vaikka kuinka mietin, en saa mieleen yhtään koiraa, jonka tahtoisin viedä saunan taa ja lopettaa. Sen sijaan ei tarvitse kummemmin pohtia niin jo muistan useita ihmisiä, joille sitä kohtaloa olen toivonut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;26310046:
tuo sun ajatusmaailma on sairas. miksi kuvittelet tuollaisia?

Ajattelen muutenkin paljon kaikenlaista :) Ihan normaalia mun mielestä miettiä mitä tekisi ja miltä tuntuisi jos oma lapsi kuolisi. Veikkaan että jokainen vanhempi miettii sitä jossain vaiheessa.
 
Ajattelen muutenkin paljon kaikenlaista :) Ihan normaalia mun mielestä miettiä mitä tekisi ja miltä tuntuisi jos oma lapsi kuolisi. Veikkaan että jokainen vanhempi miettii sitä jossain vaiheessa.

On eri asia miettiä lapsen kuolemaa ja miltä se tuntuisi, kuin pohtia millä välineellä tappaisi ihmisiä ja eläimiä. Aloitusviestisi viittaa kyllä jonkinlaisiin mielenterveysongelmiin.
 
Ajattelen muutenkin paljon kaikenlaista :) Ihan normaalia mun mielestä miettiä mitä tekisi ja miltä tuntuisi jos oma lapsi kuolisi. Veikkaan että jokainen vanhempi miettii sitä jossain vaiheessa.

Mitä tuohon aloituksen kysymykseesi tulee niin lapsen kuollessa varmasti murtuisin jollain lailla. Syyttäisin itseäni, miksi otin lapsen siihen pihalle, mikael sanonut koiranomistajille että pitäisivät koiransa kiinni (tuo itsesyytös olisi kova, varsinkin jos olisin jotenkin pelännyt koiraa tai muuten pitänyt sitä arveluttavana ja siltikään en olisi tehnyt mitään asian eteen, sen hyväksyminen ja itselle anteeksi antaminen olisi varmasti se vaikein paikka), olisin myös raivoissani koiralle ja tämän omistajalle. Koira nyt varmasti lopetetaan, mahdollisesti omistajillekin jotkut sanktiot jos heidän katsotaan toimineen väärin.

Mitkään tappamiset tuskin kävisivät mielessäkään vaikka muuten voisin käyttää vähemmän kaunista kieltä koiranomistajille jne. Toivon mukaan järki kuitenkin toimisi niin että kykenisin hillitsemään itseni sillä mukana olisivat todennäköisesti myös kaksi muuta lastani ja tuon todistaminen olisi heille varmasti aivan tarpeeksi traumaattinen kokemus ilman äidin sekoamistakin. Heidän vuokseen näkisin kaikinpuolin itsekkäänäkin kaikki nuo tappamisjutut, että he sisaruksen väkivaltaisen kuoleman lisäksi joutuisivat vielä todistamaan äidin veritöitä ja menettäisivät äidin vankilaan silloin kun vanhempia eniten kaipaavat. Kamala ajatus.
 
Siis nää jutut on kyl alkanu mennä jo niin naurettavaksi, että hyvä kun pystyn kirjottahan ku nauran :D

Mäki kyl, tottapuhuakseni, oikeesti kuvittelen jokaisen vastaantulijan, kuinka toimisin jos se, ilmeisesti töihin menossa oleva paniikkifriikki hyökkäis mun koiran kimppuun. Varmaan olisin juur astumassa sivummalle koirineni, ku se tapahtuis! se vastaantulija hyökkää, potkaisee yllättäen koiraa ja koira kaatuu verisenä ja kuolleena maahan. ( :D ) Mää ottaisin ja pamauttaisin tappajaa flexillä päähän niin että kallo halkeaa ja veri roiskuu ja se panikoija kaatuu kuolleena maahan ja aivot leviää kävelytielle. Sit meijän toinen koira nostais jalkaa ja kusis sen päälle, jonka jälkeen tunnollisesti keräisin aivonkappaleet samaan paskapussiin papanoitten kanssa, etten minä vain tee mitään väärää..
 
Meillä ei ole koiraa mutta kyllä naapuri ja senkin naapuri saa koiransa omalla pihalla irti pitää...ei ole minulla mitään nokankoputtamista...enkä ole kyllä moisia koskaan päässäni pyörittänyt.
 
(eikä suinkaan esim. kaapaten lapsi syliin ja vaihtamalla kadun puolta juoksujalkaa, se kun voi oikeasti jonkun koiran mielestä olla provosoivaa käytöstä).

En mielestäni sanonut näin. Vastaantulevilla kun se flexi on löysällä ja koira huitelee ties monen metrin päässä. Siinä kun 2 vuotias juosta pujahtaa sinne silittelemään niin ei enää mikään auta. Siksi otan poikani syliin siksi aikaa kun kävelevät ohi ja lasken alas. En silti sanonut että "äkkiä juoksujalkaa kadun toiselle puolelle".

Syliin nostamalla lisäät koiran kiinnostusta lastasi kohtaan. Sitä lasta voi ottaa vaikka kädestä kiinni jos pelkää että juoksee koiran luokse.

Ap on kyllä aivan sekaisin, ei kukaan jolla on kaikki intiaanit kanootissa ajattele tuollaisia...

Mä pidän välillä koiraa vapaana taloyhtiön pihalla, mutta en toki silloin jos lapsia on pihassa leikkimässä. Tämä sopii kyllä kaikille naapureille, koirista kun tykkäävät :)
 
Voi hyvää päivää... Jos mielikuvitus on noin villi niin ei muuta kuin lapsen kanssa sisälle ja helkuttiin sieltä pihalta. Olisit mennyt hyvä ihminen sisälle jos noin pelotti. Se mikä harmittaa oikeasti on se, että käytökselläsi kasvatat lapsesi pelkäämään ja vihaamaan koiria :(
 

Yhteistyössä