Mitä tekisit?

[Marjukka]

Mielestäni ap on toiminut suhteen eteen ahkerasti, yrittänyt ja en moittisi kyllä. Monikaan ei jaksaisi edes noin..en ainakaan minä. Ja kun ei mies vätys siltikään tajua että taitaa olla ihan hyvä nainen ja vaimoehdokas käsissään.

Nykyisin kun on nuo ehdokkaatkin vähän eri sorttia miehissä ja naisissa..ei hyvää enää helpolla löydä kun alkaa olla kaikkialla eronneita, karanneita ja pettureita ja itsekkyyttä. Ei kannata vaihtaa ap:n miestä tai toisinpäin,uskon että mies ymmärtää tilanteen kun ap jaksaa vaan keskustelun saada auki.Molempien pitää tietää ja ymmärtää mistä on kyse ja mikä klikkaa..

Mies kirjoittelee aika karua tekstiä mielestäni..en pidä siitä että väheksytään asioita noin paljon ja toisekseen juttusi kertovat tasosta jota itse olet eli aika pohjalla..Toivottavasti en koskaan sinunlaiseesi törmää..

Ap:lle onnea ja yritystä..selvästi rakkautta tai tunteita teillä vielä on..siksi ei kannata lopettaa vielä. Jutekaa ja ellei asiat selviä sitten mieti uudestaan!*Hali*

 

[Satu]

Minun mielestäni kummassakaan ei varmasti ole isommasti vikaa, mutta on ihan järjetöntä sovittaa neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään!
Se ei siihen sovi nyt eikä tule ikinä sopimaan. Miksi ei voisi pistää kantapäät erilleen ja yrittää etsiä itselleen jo valmiiksi pyöreä palikka, niin yhteensovittaminen on huomattavasti kivuttomampaa.

 

[kysyvä]

Entäs kun on lapsia ja on vaan huomannut itse muuttuneensa?? Sitä vaan että pitääkö erota jos kokee turhautuneensa parisuhteessa kun välittäminenkin yltää vain lapsiin ja heihin vedoten puolisoon.. Eli minuun?? Vai pitääkö lopettaa se odottaminen että toinen taas välittäis? Meillä ei ole ollut edes seksiä koko tänä vuonna.. Eikä tolla miehellä ole ollut tilaisuutta käydä vieraissa kun töistä kotiin ja kotona kaiken ajan ja jos ite meen niin soittelee ja kontrolloi?? Eli en ymmärrä mikä on kun en kelpaa mutta ei voi muillekkaan antaa??

 

[Toinen mies]

Alkuperäisen tapauksessa ei ole kyse rakkaudesta vaan muutoksen pelosta. Minusta tuollaisen päällepäsmärin kannattaisi olla vaan yksikseen. Kukaan mies ei oikeasti ymmärrä vaatimuksianne naisten tarpeista muuna kuin teinipissimäisenä kiukutteluna.

On vaikea uskoa, että tuollaisella asenteella löytyy kuuna päivänä halukasta isäehdokasta alkuperäiselle. Vahinkolaukauksen voi joku päästää, mutta siihen se vastuunkantaminen sitten todennäköisesti loppuukin.

Olisi asennemuutoksen paikka.

 

[lintunen]

""..Mitä sinä tekisit tilanteessani ?""

Nuo ap:n jutut luettuani, niin todennäköisesti eroaisin. Kyllä niitä löytyy parempia/sopivampia miehiä maailmasta.

Tuosta erilaisesta huumorista sellaista, että entisessä suhteessani meillä oli erilainen huumorintaju. Ja se oli aika kauheaa. Aloin siinä jo kuvittelemaan että olen tosikko, enkä osaa nauraa. Eikä mies tajunnut koskaan mun juttuja. Kuitenkin kun olin kavereiden seurassa nauroimme jatkuvasti ja muut nauroivat jutuilleni. Mua alkoi ahistaa se, että suhteessa en saanut/pystynyt nauramaan. Muutenkaan exä ei koskaan tajunnut mitä olisin halunnut. Ei sitä jaksa joka päivä halausta tai läheisyyttää anoa, jos toista ei kiinnosta.

Nyt on kuitenkin sellainen mies, jonka kanssa nauretaan yhdessä, arvostetaan samoja asioita ja molemmat kaipaavat läheisyyttä samalla tavalla. Mikään ei voisi olla paremmin.

Siivouksesta vielä, että minä olen omissa suhteissani ollut se ""siivottomampi"" osapuoli. Exä oli siivousintoinen aivan liiankin paljon. Ja nykyinen tykkää järjestyksestä ja yhdessä sitten siivoillaan. Että turha yleistää miehiin, etteikö heitä muka haittaisi epäjärjestys. Niin ja kumpikaan meistä nykyisessä suhteessani ei välitä tv:n ääressä sohvalla makailusta. Tv ei tosiaankaan rentouta vaan passivoi.

 

[epäkesko]

""Kaikesta tästä olemme yrittäneet keskustella mutta mieheni on niin itsepäinen ja itsekäs, ei myönnä eikä muuta tapojaan. Keskustelu on äärimmäisen vaikeaa ja mieheni kääntää aina selkänsä. ""

Minkä ikäinen miehesi on ?Onko hänellä useampia suhteita takana?
Olisiko mahdollista, että hänelle on jäänyt entisistä naisista traumoja? Kaikki naisethan reagoivat melkein samalla tavalla tuollaiseen tilanteeseen, joten on mahdollista, että sanasta sanaan samat riidat on käyty edellisessäkin suhteessa. Siksi hänellä n voimakas ennakkoasenne, ja kun sinä aloitat puhumisen, hän on jo valmiiksi vihainen, tympääntynyt ja vastaanottokyvytön.
Mies yleensä kokee, että kun nainen on tyytymätön, niin se on kohtuutonta. Mies luulee, että et ole huomannut mitään hyvää hänessä, ja siksi hän lakkaa tekemästä sitä vähääkään koska ajattelee, että se on turhaa koska sinulle ei riitä mikään. Se on ihan vitun ärsyttävää, koska silloin mies lakkaa kuuntelemasta ja nainen on entistä vihaisempi.
Lisäksi hän muistaa edelliset naiset, ja riidat, ja ajattelee että on tavallistakin julmempi sinulle, jotta tajuaisit olla hiljaa. Hän ei ymmärrä varmaan ollenkaan miten kylmä h'än sinua kohtaan onnistuu olemaan suojellessaan arkaa nahkaansa.

En ihmettelisi, vaikka mies olisi jo päättänyt mielessään, että ei tästä kuitenkaan mitään tule, riita alkaa aina tietystä lauseesta, joten sama kun kääntää heti selkänsä.

Valitettavaa on se, että vaikka mies olisi joskus sinua rakastanutkin, hän ei ehkä enää tunne mitään koska kokee olevansa vain syytetyn penkilllä.

""Pakenee siis ongelmia joka kerta-sitten minä räjähdän, en kestä että mitään ei koskaan selvitetä eikä saada ratkaistua..kaikki pitäisi aina vaan ohittaa ja mennä hänen mukaansa !!""

Jos mitenkään mahdollista, niin kun puhut miehelle, niin toistele omien vihaisten ja syyttävien lauseitten lomassa, tai aloita jokainen valituslause näin, ja jatka sitten vasta se mitä olit pyytämässä:

"" Ymmärrän , että kuulostan sinusta syyttävältä mutta..
""tiedän että sinusta tuntuu toivottomalta yrittää,..
""Vaikka olenin nyt vihainen, se ei tarkoita että sinä olet silti paska jätkä...

Vältä liian pitkiä lauseita, koska mies kuulee vain ne pääasiat, ja valikoi sieltä kaiken minkä voi tulkita haukkumiseksi ja häneen kohdistuvaksi arvosteluksi.

 

[Meikämaija]

Toistan vielä, että tuli ja vesi sammuttavat toisensa. Molemmista häipyy kaikki hyvä. Noin väkisellä ei ole mitään mieltä jatkaa elämää yhdessä, se pilaa kummaltakin vain mahdollisuudet elää tyydyttävää elämää.

Kaksi itsepäistä jääräpäätä tuossa on, toinen yrittää pakottaa ja toinen yrittää hillitä itsensä. Mäkättävä akka on niin lopen tympääntynyt kaikkeen, että ei siinä auta hunajakaan. Mieshän on ilmiselvästi jo luovuttanut, tyytyy vain passiivisena makaamaan ja hammasta puremaan, kun ei ole vielä muuta keksinyt.

Olen samaa mieltä jonkun edelläolevan toteamukseen, että uuden pelosta tässä suhteessa vain pysytään. Tuttu helvetti tunnetaan.

 

[mies]

Valitettavasti tässä ketjussa on taas tullut hyvin esille se, että vaikka naiset kuinka väittäisivät itseään tippaleipäaivoiksi, niin joillekin on mahdotonta keskustella alkamatta mollaamaan toista. Miten tuolla asenteella pärjää missään sosiaalisessa tilanteessa? Vai onko todellisuuden vaikea kuunteleminen henkilökohtaista?