H
"hmh"
Vieras
Jos sinulla olisi sukulainen, jonka kanssa olisitte olleet kylmissä väleissä siksi, että vanhempanne eivät tulisi keskenään toimeen (itse ette olisi osallistuneet riitaan, mutta se kytisi yhä vanhemman polven välillä varsin kuumana) ettekä normaalisti olisi keskenänne tekemisissä, miten suhtautuisitte siihen, että sukulaisesi ilmaantuisi perheineen teille käymään - mutta vain, jos teillä olisi jotain uutta/kiinnostavaa/tarpeellista, josta olisi mahdollisuus yrittää hyötyä?
Tarkoitan siis vaikkapa aloitteita tyyliin
-"Olisipa kiva tulla kahville" (ja urkkia samalla, saisiko vauvantarvikkeita ilmaiseksi)
-"Olisipa kiva nähdä" (ja haluta samalla, että auto huolletaan, mieluusti ilmaiseksi)
-"Lasten olisi kiva leikkiä keskenään" (trampoliini sattui näkymään kadulle)
tai jopa
"Me kuultiin, että teillä on oma poni, tultiin lasten kanssa katsomaan sitä" ja perheen lapset kinuavat minkä ehtivät, että "joko sillä saa ratsastaa, äiti sä lupasit"
Yritin aikani suhtautua asiaan niin, että tässä olisi mahdollisuus vähän liennyttää tilannetta ja katkaista riitelyn kierre. Lapsilla olisi mahdollisuus saada kavereita. Käytännössä kuitenkin tilanne etenee niin, että jos auto halutaan huollattaa, lapsia ei edes oteta mukaan. Kun viimeinen ruuvi on kiinni, heti livistetään paikalta. Kun lapset tulevat "leikkimään meidän lastemme kanssa" se tarkoittaa käytännössä sitä, että heidän lapsensa riekkuvat keskenään meidän lastemme uusilla leluilla, kunnes kyllästyvät ja sitten porukka purjehtii pois. Eivät edes yritä ottaa kontaktia meidän lapsiin. Yhdessä leikkiminen torpedoidaan sanomalla, että "tehän saatte leikkiä näillä aina, nyt on meidän vuoro" ja sitten painetaan menemään kuin viitapirut.
Eläinten suhteen pidän tiukkaa linjaa, niitä ei mennä häiritsemään ja mulle on ihan sama onko äitinsä luvannut jotain vai ei. Jos joku on liian painava ponin selkään, sinne ei kiivetä ja piste.
Mä en oikein tiedä, mitä mä tekisin. En tykkää siitä, että meille tullaan vain tyydyttämään nassikoiden huvitteluntarvetta, etenkin, kun aikuisten välinen luottamus on asia, jolle ei edes yritetä tehdä mitään. Kyllä mä haistan, etteivät he meidän takiamme tänne tule. Missä määrin mulla on velvollisuus tehdä asioita riitakierteen katkaisemiseksi? Voiko lapsille syntyä säällisiä ihmissuhteita, vai heitänkö lusikan nurkkaan ja ilmoitan, että emme vastedes ole kotona?
Tarkoitan siis vaikkapa aloitteita tyyliin
-"Olisipa kiva tulla kahville" (ja urkkia samalla, saisiko vauvantarvikkeita ilmaiseksi)
-"Olisipa kiva nähdä" (ja haluta samalla, että auto huolletaan, mieluusti ilmaiseksi)
-"Lasten olisi kiva leikkiä keskenään" (trampoliini sattui näkymään kadulle)
tai jopa
"Me kuultiin, että teillä on oma poni, tultiin lasten kanssa katsomaan sitä" ja perheen lapset kinuavat minkä ehtivät, että "joko sillä saa ratsastaa, äiti sä lupasit"
Yritin aikani suhtautua asiaan niin, että tässä olisi mahdollisuus vähän liennyttää tilannetta ja katkaista riitelyn kierre. Lapsilla olisi mahdollisuus saada kavereita. Käytännössä kuitenkin tilanne etenee niin, että jos auto halutaan huollattaa, lapsia ei edes oteta mukaan. Kun viimeinen ruuvi on kiinni, heti livistetään paikalta. Kun lapset tulevat "leikkimään meidän lastemme kanssa" se tarkoittaa käytännössä sitä, että heidän lapsensa riekkuvat keskenään meidän lastemme uusilla leluilla, kunnes kyllästyvät ja sitten porukka purjehtii pois. Eivät edes yritä ottaa kontaktia meidän lapsiin. Yhdessä leikkiminen torpedoidaan sanomalla, että "tehän saatte leikkiä näillä aina, nyt on meidän vuoro" ja sitten painetaan menemään kuin viitapirut.
Eläinten suhteen pidän tiukkaa linjaa, niitä ei mennä häiritsemään ja mulle on ihan sama onko äitinsä luvannut jotain vai ei. Jos joku on liian painava ponin selkään, sinne ei kiivetä ja piste.
Mä en oikein tiedä, mitä mä tekisin. En tykkää siitä, että meille tullaan vain tyydyttämään nassikoiden huvitteluntarvetta, etenkin, kun aikuisten välinen luottamus on asia, jolle ei edes yritetä tehdä mitään. Kyllä mä haistan, etteivät he meidän takiamme tänne tule. Missä määrin mulla on velvollisuus tehdä asioita riitakierteen katkaisemiseksi? Voiko lapsille syntyä säällisiä ihmissuhteita, vai heitänkö lusikan nurkkaan ja ilmoitan, että emme vastedes ole kotona?
