Mitä teillä tarkoittaa sana EI?

["popp"]

Mun ja miehen mielestä ei tarkoittaa yksiselitteisesti eitä. 1v7kk ikäisen mielestä se tarkoittaa "hitsit, äiti huomasi, mitä luvatonta aion tehdä, nyt ÄKKIÄ liikettä niveleen, jos ehtisi tehdä sen kuitenkin, ennen kuin mua ehditään estää"

 

["vieras"]

Lapsen tulkinta lienee aika yleinen muidenkin lapsosten keskuudessa.

 

["minä"]

noin se menee meilläki

 

["plop"]

Koiralle sanottaessa: Lopeta mitä olet tekemässä ja tee kuten seuraava käsky, käskee.
Lapsille sanottaessa: Lopeta mitä olet tekemässä ja keksi jotain muuta tekemistä.

Se miten vastaanottaja sen tulkitsee vaihtelee tilanteen mukaan

 

[khs]

sama homma meilläkin

 

[v]

Sulla ei ole auktoriteettiä.

 

["popp"]

Sulla ei ole auktoriteettiä.

Kyllä se siitä kehittyy, kun muksu lyö tapeeksi monta kertaa kirveensä kiveen kanssani Odotetaan vuosikin, niin eiköpähän se ole jo hoksinut, että minun käsitykseni eistä ajaa kirkkaasti ohitse hänen versiostaan...

 

[Slummien miljoonitär]

Taaperot on huvittavia ja tuo vaihe on onneks ohimenevä kunhan jaksaa olla johdonmukainen. Mutta eilen kun istuin uimahallin aulassa ja odottelin poikaani uimaharjoituksista kuuntelin lehteä lukiessani uimakoululaisia ja vanhempia siinä ympärilläni. Mua suunnattomasti otti pannuun kun yks äiti mäkätti ja käkätti lapselleen siinä kokoajan kun leikki eräällä portilla joka aika vaarallisestikin mäjähti alas välillä kun poika nosti sitä aina ylös. (Semmoinen painava rautapuomi joka mäjähtää lattialle ellei sitä asettele tarkasti vastakappaleeseen kiinni) Poika sitä rämppäsi ja paukutteli ja äiti seistä nökötti metrin päässä kädet puuskassa ja joka kerta oli "viimenen varotus" että "Älä leiki sillä" tai "Anna sen portin nyt olla!" No eihän lapsi totellut vaan rämppäsi ja lopulta sitten se puomi rämähti vauhdilla alas ja alla oli toinen lapsi. Onneks lapsi oli mahallaan siinä ja se tumahti vain jalkojen päälle. Mun teki niin pahaa kun mietin että jos kyseessä olis oma lapsi, tekisin niin että kädestä pitäen ottaisin lapsen pois siitä kielletystä jutusta jos sanallinen ohje ei mene perille. Mikä siinä on niin vaikeaa keskeyttää toiminta? Minä en ainakaan jaksaisi kokoajan mäkättää kuuroille korville.

 

[misStar]

Meillä ei tarkoitta tällä hetkellä taaperon mielestä sitä,että sen kun kuulee heitetään kädessä oleva/lähin tavara seinään tai ei-sanan sanojaa kohti |O

 

["Eemin äiti-87"]

Meil käytetään harvoin ei sanaa kieltämiseen, mut sillon ku käytetään niin kyl tehoo. Ihan normaaliäänel sanottu ei riittää...

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="Eemin äiti-87";23138491]Meil käytetään harvoin ei sanaa kieltämiseen, mut sillon ku käytetään niin kyl tehoo. Ihan normaaliäänel sanottu ei riittää...[/QUOTE]

Mä oon kans välttänyt ei-sanan hokemista ja muutenkin kieltämistä turhasta. Siitä tulee niin helposti semmosta säksätystä jota lapsi ei edes noteeraa. Kun kieltää harvoin ja aina vain oikeasta syystä, niin tehoaa paljon paremmin!

 

["Eemin äiti-87"]

Mä oon kans välttänyt ei-sanan hokemista ja muutenkin kieltämistä turhasta. Siitä tulee niin helposti semmosta säksätystä jota lapsi ei edes noteeraa. Kun kieltää harvoin ja aina vain oikeasta syystä, niin tehoaa paljon paremmin!

Kannattaa tosiaan kieltää vain sillon, ku se on oikeesti tarpeen. Ehdottomast tehoo paljon paremmin!

 

["Eemin äiti-87"]

Taaperot on huvittavia ja tuo vaihe on onneks ohimenevä kunhan jaksaa olla johdonmukainen. Mutta eilen kun istuin uimahallin aulassa ja odottelin poikaani uimaharjoituksista kuuntelin lehteä lukiessani uimakoululaisia ja vanhempia siinä ympärilläni. Mua suunnattomasti otti pannuun kun yks äiti mäkätti ja käkätti lapselleen siinä kokoajan kun leikki eräällä portilla joka aika vaarallisestikin mäjähti alas välillä kun poika nosti sitä aina ylös. (Semmoinen painava rautapuomi joka mäjähtää lattialle ellei sitä asettele tarkasti vastakappaleeseen kiinni) Poika sitä rämppäsi ja paukutteli ja äiti seistä nökötti metrin päässä kädet puuskassa ja joka kerta oli "viimenen varotus" että "Älä leiki sillä" tai "Anna sen portin nyt olla!" No eihän lapsi totellut vaan rämppäsi ja lopulta sitten se puomi rämähti vauhdilla alas ja alla oli toinen lapsi. Onneks lapsi oli mahallaan siinä ja se tumahti vain jalkojen päälle. Mun teki niin pahaa kun mietin että jos kyseessä olis oma lapsi, tekisin niin että kädestä pitäen ottaisin lapsen pois siitä kielletystä jutusta jos sanallinen ohje ei mene perille. Mikä siinä on niin vaikeaa keskeyttää toiminta? Minä en ainakaan jaksaisi kokoajan mäkättää kuuroille korville.

Huh huh! Tollasiin tyyppeihin törmää ihan liian usein.

 

[eionei]

Ei on ei. Jos makaan sohvalla ja taapero tyhjentää kirjahyllyä sanon ei vain jos tiedän jaksavani nousta estämään toiminnan myös jos sana ei tehoa. Muuten laitan vain silmät kii tai katson toisaalle. En siis sano turhaan ei jos en jaksa nousta ylös estämään kiellettyä toimintaa.

 

[äitykkeliini]

[QUOTE="popp";23137214]Mun ja miehen mielestä ei tarkoittaa yksiselitteisesti eitä. 1v7kk ikäisen mielestä se tarkoittaa "hitsit, äiti huomasi, mitä luvatonta aion tehdä, nyt ÄKKIÄ liikettä niveleen, jos ehtisi tehdä sen kuitenkin, ennen kuin mua ehditään estää"[/QUOTE]

Hihih, ihana, sama täällä :heart:

 

[Slummien miljoonitär]

Ei on ei. Jos makaan sohvalla ja taapero tyhjentää kirjahyllyä sanon ei vain jos tiedän jaksavani nousta estämään toiminnan myös jos sana ei tehoa. Muuten laitan vain silmät kii tai katson toisaalle. En siis sano turhaan ei jos en jaksa nousta ylös estämään kiellettyä toimintaa.

Toi on just se asenne jota ajan itsekin takaa! Eli kiellän silloin kun mulla on rahkeita laittaa myös peli poikki eikä vaan huudella jostain ja katsella sivusta jos meininki jatkuu kielloista huolimatta. Ja aika nopeesti ja pienenä lapset myös ymmärtää mitkä asiat ovat niitä kiellettyjä. Mulla ja kaverillani on samanikäiset esikoiset ja kuopukset. Voin sanoa että omat lapseni ovat todella helppoja (siis omaa tahtoa tottakai on mutta en joudu heitä komentamaan tai paimentamaan kovinkaan paljoa) kun taas kaverin lapsien kans pitää olla silmät selässäkin. Tekevät kaikenlaista kuten kiipeilevät katolle ja karkaavat yms. Meidän kasvatukset ovat olleetkin aivan erilaisia silloin kun lapset olivat pieniä. Kaverini aina sanoi ettei voi kieltää 2-vuotiasta "kun eihän se mitään ymmärrä" kun minä taas olen opastanut ja välillä kieltänytkin (vaikka ein hokemista en kannatakaan) ihan pienestä asti. Ne ensimmäiset kaksivuotta kun jaksaa olla johdonmukainen, niin sitten helpottaa. Kun taas kaverini aloitti komentamisen yli kaksivuotiaana vasta ja nyt tuntuu että on ihan hukassa lapsiensa kanssa.

 

["vieras"]

3-vuotiaalle uhmailevalle tytölle ei on usein kyllä.