Mies uhkasi jättää, rv 30...

[Uudi harmaana]

Myönnän, että ylireagoin illalla, mutta tuo jättämisellä uhkaaminen on mielestäni kuitenkin kohtuuton rangaistus siitä.

Itken, itken, itken.... En osaa lähteä, tarvitsen häntä. Enkä minä pääse edes mitenkään pois tästä tilanteesta, lapsi kasvaa sisälläni, siihen olen sidottu... Kunpa mies edes tajuaisi, että minä niin tarvitsisin henkistä tukea. Vain fyysinen sairaus/vaivat oikeuttavat huolenpitoon, muuten pitää vain olla yksin vahva.

Miten niin ylireagoit?? Et minusta ollenkaan.

Etkä minusta. Pidä puoliasi.

 

[vieras]

Jos mies uhkailee jättämisellä, on vikaa enemmänkin. Sitä joko jätetään tai ei, ei siinä uhkailulla ole mitään virkaa. Älä ole tyhmä ja jää suhteeseen vai siksi että olet raskaana.

 

[Uudi harmaana]

Jos toista tosissaan rakastaa tai edes vähäsen arvostaa ja kunnioittaa, niin ei käyttäydy toista kohtaan kuin keskenkasvuinen idiootti ja k-pää! Ei muuten kuulosta ap:n mieheltä.

Jos lainaat mun sanoja, niin kannattais miettiä, mihin yhteyteen niitä laitat. Tuo yksittäinen tapaus ei todellakaan oikeuta sanomaan ihmisestä "keskenkasvuinen idiootti ja k-pää". Ja itseasiassa ei mikään oikeuta. Hyvä teidän on haukkua ihmisiä, ketä ette oikeesti koskaan tavanneet ja kenestä tiedätte vain sen perusteella, mitä hänen vaimonsa on suutuspäissään hänestä sanonut. Aikuinen ihminen on vapaa liikkumaan ja tekemään omia juttuja, eikä kukaan toinen aikuinen ihminen (jos ei ole halvaantunut tai muuten vammainen) ei tarvitse toista sinne vierelleen 24/7 eikä voi sitä keneltäkään vaatiakaan. Vaikka olenkin nainen, niin ymmärrän täysin miehiä, joiden mielestä tuo on jo yliampumista. Enkä suostuis sellaiseen suhteeseen, jossa mua pidettäisiin väkisin kotona, jos haluaisin viettää vapaa-aikaani joskus muuallakin omien kavereideni kanssa. Ja kyllä mä ittekin tykkään käydä välillä ulkona, enkä ole tilivelvollinen omallekaan miehelle jokaisesta askeleestani, enkä häneltäkään mietään tilityksiä vaadi. Toinen elää omaa elämäänsä ja se on vain hyvä näin. Ei tulis mieleenkään tukehduttaa toista suhteessa antamatta tehdä omia asioita ja antamatta tilaa toiselle. Enkä todellakaan näe mitään merkkejä siitä, että ap:n mies "keskenkasvuinen idiootti ja k-pää", koska mielestäni JOKAIKINEN ihminen tarvitsee sitä omaa tilaa ja vapautta eikä kukaan ole tilitysvelvollinen kellekään paitsi tietysti lapset omille vanhemmilleen..

Jokin tässä yhteiskunnassa mättää, kun näköjään vähintäänkin joka toinen on sitä mieltä, että aikuisen ihmisen täytyy tilittää toiselle kaikki tekemisensä ja anoa joka asiaan puolisolta lupaa.. Ja se on surullista.

Etkö osaa lukea. Ap:han on antanut miehen tulla ja mennä. Sitten kerran, kun tarvii on käytös tuollaista. Mies on jatkuvasti menossa. Kyllähän tään nyt jokainen kypsä ymmärtää, että toistakin vois vähän huomioida.

Jos tässä olis kirjoittanut mustasukkainen nainen, joka estää kaikki miehensä menot, mutta kun ei. Ap on antanut mennä.

 

[Nainen41v]

Jos tässä olis kirjoittanut mustasukkainen nainen, joka estää kaikki miehensä menot, mutta kun ei. Ap on antanut mennä.

No näinpä justihinsa!
Ap on antanut miehensä mennä, ja kas vaan kun ykskaks siitä menemisestä tulee hirmu kilarit. Varmaan on kiukuteltu asiasta kuin pahaiset kakarat konsanaan...

Että ei ihme, jos miehellä moisesta käytöksestä kasvaa k*rpä ottaan.

 

[minä]

Jos tässä olis kirjoittanut mustasukkainen nainen, joka estää kaikki miehensä menot, mutta kun ei. Ap on antanut mennä.

No näinpä justihinsa!
Ap on antanut miehensä mennä, ja kas vaan kun ykskaks siitä menemisestä tulee hirmu kilarit. Varmaan on kiukuteltu asiasta kuin pahaiset kakarat konsanaan...

Että ei ihme, jos miehellä moisesta käytöksestä kasvaa k*rpä ottaan.

No on todellakin ihme! Mikäli yksittäisestä menosta (myöhästelystä + kännäilystä ) saa raskana oleva vaimo kilarit, niin eikö siinä vähänkin aikuinen mies istuisi ala ja alkaisi miettimään hieman myös omia menojaan??? sen sijaan haistatellaan ja uhkaillaan erolla... just joo...

 

[Nainen41v]

No on todellakin ihme! Mikäli yksittäisestä menosta (myöhästelystä + kännäilystä ) saa raskana oleva vaimo kilarit, niin eikö siinä vähänkin aikuinen mies istuisi ala ja alkaisi miettimään hieman myös omia menojaan??? sen sijaan haistatellaan ja uhkaillaan erolla... just joo...

Varmasti alkaa miettimään omia menojaan, siitä ovesta ulos lopullisesti menemistä meinaan...

 

[PSUU]

Jos tässä olis kirjoittanut mustasukkainen nainen, joka estää kaikki miehensä menot, mutta kun ei. Ap on antanut mennä.

No näinpä justihinsa!
Ap on antanut miehensä mennä, ja kas vaan kun ykskaks siitä menemisestä tulee hirmu kilarit. Varmaan on kiukuteltu asiasta kuin pahaiset kakarat konsanaan...

Että ei ihme, jos miehellä moisesta käytöksestä kasvaa k*rpä ottaan.

No on todellakin ihme! Mikäli yksittäisestä menosta (myöhästelystä + kännäilystä ) saa raskana oleva vaimo kilarit, niin eikö siinä vähänkin aikuinen mies istuisi ala ja alkaisi miettimään hieman myös omia menojaan??? sen sijaan haistatellaan ja uhkaillaan erolla... just joo...

No NÄINPÄ.

Luulisi, että kun aina on saanut ja mennä miten sattuu ja sitten ykskaks toinen onkin naama norsun v*** niin huomaa, että nyt ei mennytkään kaikki ihan putkeen.

Fiksu mies olisi pyytänyt anteeksi sitä, ettei ilmoittanut, koska näkee, että se selkeesti loukkasi toista ja alkaisi keskusteleen asiasta tarkemmin. Typerä on taas kakara, eikä näe mitään omassa teoissaan vikaa ja toimii noin.

 

[PipariSuu]

No on todellakin ihme! Mikäli yksittäisestä menosta (myöhästelystä + kännäilystä ) saa raskana oleva vaimo kilarit, niin eikö siinä vähänkin aikuinen mies istuisi ala ja alkaisi miettimään hieman myös omia menojaan??? sen sijaan haistatellaan ja uhkaillaan erolla... just joo...

Varmasti alkaa miettimään omia menojaan, siitä ovesta ulos lopullisesti menemistä meinaan...

Ahaa, nyt ymmärrän tekstisi. Et uskaltaisi tuoda omia ajatuksia ilmoille, koska toinen ottais ja lähtisi ennemmin kuin alkaisi miettimään asioita sellaisiksi, ettei se satuta/loukkaa toista...?

 

[toinen näkökulma]

Kyllä ap:n reaktio on ihan sallittu. Ettekö osaa lukea. Mies on muutenkin paljon vaan kavwrien kanssa. Ei ollut kyse vain tästä yhdestä kerrasta pohjimmiltaan. Elikä tyypillinen naimisissa oleva "poikamies", joka välittää vain omista menoistaan. Parisuhteessa kuitenkin enimmäkseen ollaan ydessä, eikä kaverien kanssa.
Ap tarvitsee tukea raskauden aikana ja mies ei sitä anna. Anteeksipyyntöönkin vastaa rumasti.

Ap on antanut miehen mennä ja tämä on kiitos. Kai hänelläkin nyt jotain on oikeus pyytää.

Toinen näkökulma ja nainen41 ja muut en tasan tarkkaan ymmärrä miehen puolustelua tässä tilanteessa, mutta enhän kyllä ymmärrä toisen näkökulman täyttä vapauttakaan avioliitossa.
Parisuhde on parisuhde, jossa kunnioitetaan toista eikä leijuta miten sattuu, muutenhan se ei olekaan mikään parisuhde.

Onneksi sun ei tarviikaan kaikkea ymmärtää, mikä ei sun elämään kuulu. Mielestäni ihminen on vapaa elämään omaa elämäänsä ja tekemään omat päätöksensä oli hän suhteessa tai ei. Siinä olet kyllä oikeassa, että parisuhteessa kuuluu kunnioittaa toista, mutta siitä, mitä se kunnioittaminen pitää sisällään taitaa meillä olla erilaiset näkemykset. Minusta kun tuohon kunnioittamiseen liittyy myös se, että antaa toiselle tilaa ja vapautta tekemään omat päätökset. Oon kirjoittanut jo niin monta viestiä tästä aiheesta, etten jaksais toistaa itteäni. Mut jos kiinnostaa, niin kannattais kuunnella Mariskan biisi "Diili" (Löytyy esim. Youtubesta), se kuvastaa tosi hyvin minunkin arvomaailmaa ja suhtautumista parisuhteeseen.

Ja siitä pyytämisestä vielä, tottakai aina saa pyytää, muttei koskaan saa VAATIA mitään keneltäkään paitsi itseltään.

 

[vieras]

Ihme pällejä tää maailma pullollaan...

 

[Hurraa]

Uu, kun maa jalkojesi alla sortuu,
eikä toiset sun luoksesi tuu
Mä en lähe mihinkään
Ovi on auki aamusta yöhön

Mee, jos sä haluut, jos sun tarvitsee
Tiedät tehtäväsi joten se tee
Mä tuen selustaa, en päästä sua kaatumaan, en koskaan

refrain: (2x)
Mä oon kyllä tässä jos tarvitset mitään
Lupaan sulle beibe kaikesta selvitään
En käske, en vaadi, vaan ootan jos tahdot
Meidän diilistä puuttuvat ehdot

Jos et tahdo olla yksinään
Viivyn vierelläsi niin pitkään
Kun kaipaat seuraa niin tähän jään,
enkä katoa pois sittenkään
Tämä sopimus on ehdoton
Toisten mielestä mahdoton

Niin se kai on, mutta mä aion taikoa taruista totta

refrain (2x)

Joo, toiset sanovat mitä sanoo,
ettet sä mulle, mä sulle oo
Mutta mistäpä he sitä tietäis
He ovat sokeita, he eivät kuule
Tää diili tulen ja veden kestää
Vaikka maailma koittaisi estää
Käännän selkäni maailmalle laulan vain sulle niin kauan kuin haluat

refrain (2x)

Haha, tuossa nuo mariskan diili biisin sanat. Nehän just sopii sellaselle alistetulle naiselle, joka ei omaa tahtoaan osaa/saa sanoa ja on vaan miestään varten mut mies saa mennä miten haluaa ja tehdä mitä haluaa.

"En käske, en vaadi, vaan ootan jos tahdot", just eli mies tehköön mitä tykkään ja vaimo kiltisti vaan odottaa eikä sano yhtään poikkipuolista sanaa. Todella tasa-arvoinen suhde, hip hip hurraa!

 

[Peppari]

Minä olisin suksinu, enkä olis tullu takasin ihan hevillä! Jaksamista sinulle, aikamoisen paskan kanssa olet lasta alkanut tekemään

Peesin. Jos mies ei nyt tajua kupletin juonta niin ei se sitä tule koskaan tajuamaan.

 

[justjust]

En tajua, miksi olet alunperinkään tuollaisen miehen itsellesi valinnut. Ei todellakaan pidä, eikä saa rajoittaa ja määrätä toisen tekemisiä ja menemisiä. Ei sellainen toimi. Mutta, jos ei ole tyytyväinen toisen käytökseen, johon toinen itse taas on täysin tyytyväinen, niin silloin ihmiset ei vain ole toisilleen tarkoitetut. Sopivampiakin vastakappaleita löytyy maailmasta.

 

[Vieras]

En tajua, miksi olet alunperinkään tuollaisen miehen itsellesi valinnut. Ei todellakaan pidä, eikä saa rajoittaa ja määrätä toisen tekemisiä ja menemisiä. Ei sellainen toimi. Mutta, jos ei ole tyytyväinen toisen käytökseen, johon toinen itse taas on täysin tyytyväinen, niin silloin ihmiset ei vain ole toisilleen tarkoitetut. Sopivampiakin vastakappaleita löytyy maailmasta.

No tässähän ei ollut kyse siitä, että ap olisi määrnnyt miehen menemisiä vaan siitä ettei miehen arvomaailma ole oikein kohdallaan jos jatkuvasti mieluummin menee kavereiden kanssa eikä pätkääkään tue puolisoaan! Minäkään en millään lailla mieheni menoja rajoita vaan saa mennä niin paljon ku sielu sietää, mutta erona on se ettei se halua mennä vaan viettää aikaa minun kanssani kun vielä olemme hetken kahden ja muutenkin tukee koko ajan minua raskaudessa, joka on ollut vaikea.

 

[hui hai]

Jo sanat "uhkasi jättää" naurattaa. Ihme väkeä tosiaan! Onko ap niin avuton, että elää elämäänsä miehensä kautta?

 

[justjust]

En tajua, miksi olet alunperinkään tuollaisen miehen itsellesi valinnut. Ei todellakaan pidä, eikä saa rajoittaa ja määrätä toisen tekemisiä ja menemisiä. Ei sellainen toimi. Mutta, jos ei ole tyytyväinen toisen käytökseen, johon toinen itse taas on täysin tyytyväinen, niin silloin ihmiset ei vain ole toisilleen tarkoitetut. Sopivampiakin vastakappaleita löytyy maailmasta.

No tässähän ei ollut kyse siitä, että ap olisi määrnnyt miehen menemisiä vaan siitä ettei miehen arvomaailma ole oikein kohdallaan jos jatkuvasti mieluummin menee kavereiden kanssa eikä pätkääkään tue puolisoaan! Minäkään en millään lailla mieheni menoja rajoita vaan saa mennä niin paljon ku sielu sietää, mutta erona on se ettei se halua mennä vaan viettää aikaa minun kanssani kun vielä olemme hetken kahden ja muutenkin tukee koko ajan minua raskaudessa, joka on ollut vaikea.

Tuo olikin vastaus ap:n mietiskelyyn, joka aloitusviestissä oli, että pitäisikö sitä enemmän määrätä ja rajoittaa miehen menemisiä. Niin kerta.

Eli se siinä onkin outoa, että ap:lle on alun alkaen ollut ok miehen menot ja juomiset ja kaikki ja sitten olettaa, että kun heille on lapsi tulossa, niin mies rajoittaa ja muuttuu? Ei tuollaisen miehen kanssa kannata alkaa perhettä perustamaan, jos ei ole valmis olemaan kynnysmattona. Kyllähän siinä saattaa käydä niin, että mies muuttuu, kun lapsi on tulossa, mutta ei sellaiseen kannata luottaa.

Todella oksettavalta vielä kuulostaa, että ap:n miehen mielestä on joku isokin uhraus viettää aikaa puolisonsa kanssa! Senhän pitäisi olla mukavaa, kun saa olla sen rakkaan ihmisen kanssa, jonka on rinnalleen valinnut.

 

[meil]

on kuudes lapsi tulossa ..noin kuukauden kuluessa.. ja ei milään tavalla ota kuuluviin korviin että ei mama jaksa juosta sittarissa ruuhka aikaan..tai mitään muutakaan ota huomioon..paitsi sen että syön.. :headwall: hullu ukko luulee että pakko syödä kahden edestä ja kun en syö niin suuttuu.. siis jos en syö kahden edestä..

ja kuulema ei se synnytyskään voi pelottaa, vaikka edellinen ei synnyttyään hengittänytkään ja miull aseurana oli vaan seinät ja vempaimet kun oma kätilä ja muu henkilökunta juoksi pojan takia ympäriinsä..

eli silleen..jos mie oisin sie en ehkä antais periks herkästi..mutta jos oisin mie ja jotenkin tietäsin että joka raskaus ois sama *hälläväliä* nin ainakin menisin *lomalle* jonkun tutun luo.

mie olen vanha ja "laiska"..menen vaan yläkertaan maalailemaan kukkaruukkuja, jos ukko käy hermoille

 

[gab]

Jo sanat "uhkasi jättää" naurattaa. Ihme väkeä tosiaan! Onko ap niin avuton, että elää elämäänsä miehensä kautta?

Ai että jos naista kouraisee ja syvältä lause "jätän sinut", niin silloin on automaattisesti avuton ja läheisriippuvainen? Siinä tapauksessa vähintään 95% naisista on tällaisia. Kuka voi rehellisesti sanoa ettei tuollainen uhkaus tuntuisi miltään? Tai jos ei tunnu, niin sitten on suhteessa pahasti vikaa eikä sitä ole enää muutenkaan mieltä jatkaa.

 

[toinen näkökulma]

Haha, tuossa nuo mariskan diili biisin sanat. Nehän just sopii sellaselle alistetulle naiselle, joka ei omaa tahtoaan osaa/saa sanoa ja on vaan miestään varten mut mies saa mennä miten haluaa ja tehdä mitä haluaa.

"En käske, en vaadi, vaan ootan jos tahdot", just eli mies tehköön mitä tykkään ja vaimo kiltisti vaan odottaa eikä sano yhtään poikkipuolista sanaa. Todella tasa-arvoinen suhde, hip hip hurraa! [/quote]

Ensinnäkään sanat ei mee niin, että "En käske, en vaadi" vaan "en käske, en VAHDI" Ja edelleenkään ei siinä ole mitään alistamista, kyllä nää säännöt pätee suuntaan ja toiseen. Mutta minkäs teet, kun ei toiset ymmärrä eikä suvaitse erilaisuutta. Olemme vain mieheni kanssa sen verran vahvoja ja itseriittoisia yksilöitä, ettemme pidä tarpeellisena pistää toisiamme häkkiin ja sitoa. Rakastamme vain.

 

[toinen näkökulma]

Ja taas lainaus unohtu.. tuo :"Haha, tuossa nuo mariskan diili biisin sanat. Nehän just sopii sellaselle alistetulle naiselle, joka ei omaa tahtoaan osaa/saa sanoa ja on vaan miestään varten mut mies saa mennä miten haluaa ja tehdä mitä haluaa.

"En käske, en vaadi, vaan ootan jos tahdot", just eli mies tehköön mitä tykkään ja vaimo kiltisti vaan odottaa eikä sano yhtään poikkipuolista sanaa. Todella tasa-arvoinen suhde, hip hip hurraa! " on siis lainattu nimimerkiltä "Hurraa"

 

[toinen näkökulma]

Todella oksettavalta vielä kuulostaa, että ap:n miehen mielestä on joku isokin uhraus viettää aikaa puolisonsa kanssa! Senhän pitäisi olla mukavaa, kun saa olla sen rakkaan ihmisen kanssa, jonka on rinnalleen valinnut.

Minun mielestä taas "oksettavampaa" on olettaa tietävänsä, mitä toinen asiasta ajattelee. Tuskin mies on koskaan ap:lle sanonut, että "olen uhrautunut viettämällä hetken aikaa sinun kanssa, joten jatkossa teen mitä lystää". Ihmiset on jotenkin niin tietävinään, että mitä toisella on mielessä, vaikkei se toinen ole sanonut aiheesta sanaakaan. Tässäkään ketjussa ei ole muuta kuin ap:n näkökulma asiaan, jos mies tulis itse tähän ketjuun sanomaan jotain, niin siitä voisittekin ehkä jotain johtopäätöksiä vetää, mutta ei todellakaan mitään johtopäätöksiä miehestä tai hänen ajattelustaan voi tehdä kuulemalla vain riidan toisen osapuolen näkemyksen miehestään.

 

[toinen näkökulma]

Jo sanat "uhkasi jättää" naurattaa. Ihme väkeä tosiaan! Onko ap niin avuton, että elää elämäänsä miehensä kautta?

Ai että jos naista kouraisee ja syvältä lause "jätän sinut", niin silloin on automaattisesti avuton ja läheisriippuvainen? Siinä tapauksessa vähintään 95% naisista on tällaisia. Kuka voi rehellisesti sanoa ettei tuollainen uhkaus tuntuisi miltään? Tai jos ei tunnu, niin sitten on suhteessa pahasti vikaa eikä sitä ole enää muutenkaan mieltä jatkaa.

Ei ole välttämättä avuton, mutta läheisriippuvainen kylläkin. Ja tuo 95% on aika tuulesta tempaistu luku, mutta se on kyllä totta, että suurin osa ihmisistä on jossain määrin läheisriippuvaisia. Ja minä voin rehellisesti sanoa, että jos oma mieheni sanoisi näin, niin kyllähän se ois varmaan aika ikävä paikka mulle, mutta sanoisin jotain tyyliin: "Mulla on ollut hyvä olla sun kanssasi, enkä ikinä unohda kaikkea hyvää, mitä ollaan yhdessä kokeneet. Jos susta tuntuu, että sun on mentävä, niin mene. Haluan, että olet onnellinen, koska rakastan sua. Jos minä en pysty tekemään sua onnelliseksi, niin sydämeni pohjasta toivon, että löydät onnesi muualta. Kiitos sulle kaikesta.". Mun miehen tuntien, tuskin enää ois tuon jälkeen minnekään lähdössä, mutta jos on sittenkin sitä mieltä, että hänen on parempi jatkaa ilman minua, niin tottakai antaisin hänen mennä. En halua pitää häntä väkisin. Vapaasta tahdosta ollaan molemmat suhteessa.

 

[gab]

Jo sanat "uhkasi jättää" naurattaa. Ihme väkeä tosiaan! Onko ap niin avuton, että elää elämäänsä miehensä kautta?

Ai että jos naista kouraisee ja syvältä lause "jätän sinut", niin silloin on automaattisesti avuton ja läheisriippuvainen? Siinä tapauksessa vähintään 95% naisista on tällaisia. Kuka voi rehellisesti sanoa ettei tuollainen uhkaus tuntuisi miltään? Tai jos ei tunnu, niin sitten on suhteessa pahasti vikaa eikä sitä ole enää muutenkaan mieltä jatkaa.

Ei ole välttämättä avuton, mutta läheisriippuvainen kylläkin. Ja tuo 95% on aika tuulesta tempaistu luku, mutta se on kyllä totta, että suurin osa ihmisistä on jossain määrin läheisriippuvaisia. Ja minä voin rehellisesti sanoa, että jos oma mieheni sanoisi näin, niin kyllähän se ois varmaan aika ikävä paikka mulle, mutta sanoisin jotain tyyliin: "Mulla on ollut hyvä olla sun kanssasi, enkä ikinä unohda kaikkea hyvää, mitä ollaan yhdessä kokeneet. Jos susta tuntuu, että sun on mentävä, niin mene. Haluan, että olet onnellinen, koska rakastan sua. Jos minä en pysty tekemään sua onnelliseksi, niin sydämeni pohjasta toivon, että löydät onnesi muualta. Kiitos sulle kaikesta.". Mun miehen tuntien, tuskin enää ois tuon jälkeen minnekään lähdössä, mutta jos on sittenkin sitä mieltä, että hänen on parempi jatkaa ilman minua, niin tottakai antaisin hänen mennä. En halua pitää häntä väkisin. Vapaasta tahdosta ollaan molemmat suhteessa.

Muista nuo sanat, jos asia joskus tulee ajankohtaiseksi. Tosipaikan tullen ei ole ihan helppo toimia sillä tavalla kuin etukäteen on ehkä suunnitellut, ja mitä on toisille opettanut. Jos sun on noin helppo antaa miehesi vain lähteä, niin väkisinkin tulee mieleen miten sitoutuneita te toisiinne oikeasti olette?

 

[vieras]

Jo sanat "uhkasi jättää" naurattaa. Ihme väkeä tosiaan! Onko ap niin avuton, että elää elämäänsä miehensä kautta?

Ai että jos naista kouraisee ja syvältä lause "jätän sinut", niin silloin on automaattisesti avuton ja läheisriippuvainen? Siinä tapauksessa vähintään 95% naisista on tällaisia. Kuka voi rehellisesti sanoa ettei tuollainen uhkaus tuntuisi miltään? Tai jos ei tunnu, niin sitten on suhteessa pahasti vikaa eikä sitä ole enää muutenkaan mieltä jatkaa.

Ja minä voin rehellisesti sanoa, että jos oma mieheni sanoisi näin, niin kyllähän se ois varmaan aika ikävä paikka mulle, mutta sanoisin jotain tyyliin: "Mulla on ollut hyvä olla sun kanssasi, enkä ikinä unohda kaikkea hyvää, mitä ollaan yhdessä kokeneet. Jos susta tuntuu, että sun on mentävä, niin mene. Haluan, että olet onnellinen, koska rakastan sua. Jos minä en pysty tekemään sua onnelliseksi, niin sydämeni pohjasta toivon, että löydät onnesi muualta. Kiitos sulle kaikesta.".

Sori vaan, mutta tuo kuulostaa melkoiselta hurskastelulta.

 

[toinen näkökulma]

Muista nuo sanat, jos asia joskus tulee ajankohtaiseksi. Tosipaikan tullen ei ole ihan helppo toimia sillä tavalla kuin etukäteen on ehkä suunnitellut, ja mitä on toisille opettanut. Jos sun on noin helppo antaa miehesi vain lähteä, niin väkisinkin tulee mieleen miten sitoutuneita te toisiinne oikeasti olette?

Arvaa mitä? Ei me ollakaan sitoutuneita. Ei siis ollenkaan. Se kaikissa näissä jutuissani olikin pointtina. Sitoutuminen on olevinaan niin hieno asia, mutta ei se sitä oikeesti ole. Sitoutuminen on vapauden riistämistä. Ja vapauden puolesta mä oonkin kaikissa kirjoituksissani puhunut. Itse ajattelen niin, että ihminen on syntynyt vapaaksi, ei kukaan toinen ihminen voi sitä omistaa. Jos kerran toinen ei omista toista, niin silloin ei myös _oleta_, että toinen on huomennakin vieressä.

Jokainenhan teistä varmaan muistaa teidän suhteenne alkuaikoja? Tavattiin, kun siihen oli mahdollisuus ja vietettiin laatuaikaa yhdessä. Käytiin lempiravintolassa tai huviajeluilla autolla muuten vain nauttien musiikista, vauhdista ja toisistaan, käveltiin käsi kädessä puistossa, pelattiin korttia tai istuttiin yhdessä sohvan nurkassa sylikkäin torkkupeiton alla katsomassa hyvää leffaa, juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä, keksittiin aina yhdessä kaikkea kivaa. Silloin ei vielä ollut varmuutta, että nähdäänkö huomenna vai vasta ensi viikolla, kun kummallakin oli vielä niitä omia kavereita ja menoja. Soiteltiin illalla toiselle hyvät yöt, sanottiin puhelimeen rakastavansa ja näkevänsä unta toisistaan... Vai oonko mä ainoa, kellä on näitä vaaleanpunaisen romanttisia muistoja suhteen alusta? Kyllä uskon, että teistä on jokaikinen kokenut sen tunteen ainakin kerran elämässä -- tuskin monikaan teistä olisi muuten päätynyt äitien keksustelupalstalle.

Sitten yhtäkkiä tulee kuin taikaiskusta se itsekäs ajatus: mä haluun, että hän on mun oma "kulta", "mussukka", "hani", jne, kukin valitsee nimittelysanan omien mieltymystensä mukaan, mutta tärkeintä tässä ei olekaan enää se, miksi toista kutsuu, vaan etuliite "minun oma". Jopa sanomalla viattoman sanaparin "minun poikaystävä", viestitään itsellenne ja kaikille muille, että nyt omistetaan tämä ihminen. Sitten, kun ajatus toisen omistamisesta iskostuu kunnolla alitajuntaan, aletaan puolustamaan omaa reviiriään. "Toinen on minun omaisuuttani enkä päästä ketään hänen lähelle. Ainakaan naispuolista. Ainakaan metriä lähemmäs. Eikä hän saa mennä minnekään kysymättä minulta lupaa, etten minä vain loukkaannu tai jopa suutu hänelle."

Tiedättekö muuten, mikä synnyttää nämä ajatkuset? Kaikki rakastuneet ovat narkomaaneja. He ovat riippuvaisia oksitosiini-nimisestä aineesta, jota kutsutaan myös rakkaushormoniksi, mikä erittyy niin miehillä kuin naisilla esim. orgasmin aikana. Ja miten narkkarit oireilevat? Heidän täytyy suurentaa annosta. Ja nyt heille ei enää riitäkään satunnaiset illat ja viikonloput, vaan he alkavat vaatia itselleen jatkuvasti lisää aikaa. Nyt toisen _täytyy_ olla vieressä joka päivä ja joka yö. Ja sitten he pakkaavat kamat ja muuttavat yhteen asumaan.

Jossain vaiheessa he tajuavat, että ei enää välttämättä ees pärjää ilman toista, että yhteinen koti ja jääkaappi on paljon kätevämpi ja ylimääräistä rahaakin alkaa kenties jäädä enemmän, kun laskut puolittuu. Ruoanlaittokin on helpompaa, kun toinen voi tarvittaessa auttaa tai vaikka käydä kaupassa sillä aikaa kun toinen tekee ruokaa. Ja siivoamisesta on tullut helpompaa -- toinen siirtelee tavaroita, kun toinen imuroi. Nyt ei enää kumpikaan niin haluakaan menettää toista, ja mukavuussyistä mennään naimisiin. Ja ettei toinen ehdi karata, ennen kuin ihastumisen ensihuuma haihtuu, hankitaan yhteinen asuntolaina, koira ja lapsi. Siinä sitten ollaan niin sidottuja (hienommin sanottuna "sitoutuneita" ) toisiinsa, ettei enää irti pääse ees rimpuilemalla. Ja vieläpä ollaan tilanteesta kovin ylpeitä ja onnellisia, ja pidetään oikein kilpailua siitä, että kenen kumppani sitten on eniten kypsä ja sitoutunut ( ts. sidottu ) ja kenen taas "sitoutumiskammoinen p***apää".


Mä haluan, että mies vie minut ulos syömään muulloinkin kuin hääpäivänä ja ostaa mulle joskus kukkia muuten vain eikä silloin, kun hänen _kuuluu_ se tehdä. Sorry vaan, mutta vaikka miten te mulle omia arvojanne tyrkyttäisitte, mä valitsen sen, että meillä on miehen kanssa joka päivä ensitreffit, mä en halua haihduttaa sitä ihanaa alkuhuumaa sitoutumalla itse tai sitomalla toista. Haluan, että ollaan joka päivä vapaita jäämään tai lähtemään ja tiedetään, että riippumatta siitä, lähteekö toinen päiväksi töihin vai kuukaudeksi Intiaan, niin ollaan, aina iloisia, kun tavataan. Onnellinen jälleentapaaminen ja räksyttävä vaimo/ tilityksiä joka tekemisestä vaativa aviomies ei vain sovi yhteen.

Ja nimimerkille gab, vielä, kuten sanoin, ei olla kumpikaan sitoutuneita toisiimme, mutta ei se estänyt meitä viettämään 5 onnellista vuotta yhdessä ja saamaan yhteisen lapsen, joka täyttää pian 4v. Ja kuten varmaan arvaatte jo, emme ole naimisissa, vaikka kokemusta avioliitostakin kummallakin on ja molemmilla lapsi entisestä avioliitosta. Lapsistamme kuitenkin kannetaan molemmat yhdessä vastuuta, niin kuin kaikki "normaalitkin perheet". Meidän on hyvä olla näin, en uskonut, että se ketään niin paljoa häiritsisi. Suvaitsevaisuuskin on asenteista kiinni.