Tiukalta kuulostaa...muistakaapa "tiukkis" vanhemmat, kun lapsenne haluamalla haluaa naapuriin leikkimään...Teidän täytyy kieltää heiltä se asia, mistä lapsi itse on kiinnostunut. Ristiriitoja lapselle luo "tiukkis" vanhemman ajatuksen juoksu, joka todennäköisesti on onnesta soikeana silloin, kun lapsi joskus haluamalla haluaa jopa useasti päivässä naapuriin kaltaisensa seuraan leikkimään. Kysehän on nyt vallitsevassa keskustelussa se AIKUISTEN ETU. Mikä on lapsen etu??? Lapsella ei saa olla hauskaa, koska aikuisia niiiin rasittaa. Kuulostaa nykyihmisiltä..jengi haluaa vain ja ainoastaan sitä, mik ämiellyttää itseä. 95% itsestäänselvyys on se, että jos naapurin lapset loukkaavat itsensä trampoliinissa niin so what?? elämää!!!! ja vahinko muiden joukossa.
Ottakaa hei hieman hallittuja riskejä elämssänne. Lapsenne tulee törmäämään elämässänne paljon pahuutta ilman todella rajoittavia vanhempiakin. En tarkoita sitä, ettei sääntöjä ja rajoja tarvitse olla. Maalaisjärkeä nyt ravistelemaan sieltä jostain sopukoista....kaikilla se on löydettävissä. Kyse on siitä, haluatko???
Ehdoton rajat ja rakkaus jossa lapsenne saavat hyvän perustan elämälleen..itsetunto, sosiaalisuus jne. Jos oma lapsi tietää selkeät pelisäännöt, on sitä helppo ohjeistaa myös muille. Siis jos naapurin lapsi tulee teille niin kertoo selkeästi ja kauniisti, mikä on teidän kodin sääntö ja niissä puitteissa mennään...
Toki joillekkin on hieno sääntö sekin, ettei naapurin lapset tule jne...kyse ei tuoloin ole sinun lapsen edusta vaan itsesi. Jokainen lapsi oppii toisiltaan paljon eikä ylihuolehtivia aikuisia kukaan siedä esim. kun lapsi on aikuinen..nimi. kokemusta aiheesta.
Antakaa lapsillenne kaunis lapsuus. Lapsille lapsellisuutta ja paljon erilaisia virikkeitä, joita he itse oivaltavat. Muihin harrastuksiin (aikuisten haluamiin yleensä) lapsia ei tarvitse raahata. Kodin ympäristö ja siellä tapahtuvat jutut ovat varmasti niitä parhaita turvallisuuden ja onnen kokemuksia joita aikuiset voivat lapsilleen sallia. Lasten kanssa aina pärjää, ongelmana olemme me aikuiset. Pärjäämmekö omien mielikuviemme kanssa, mitä olemme kasvatuksesta, lapsista, perhe-elämästä jne itselle luoneet. Toinen on tietysti aikuisen oma "lapsekas" mieli ja jopa hauras...sitä on helppo suojella sillä, ettei päästä oman kodin pihaan oikeastaan ketään...Suosittelen lämpimästi lämpimiä ajatuksia ja elämää, jossa lapsia voi rikastuttaa. Aikuisena kasvamme huomaamatta lasten avustamina.
Onnekasta juhannusta!