mitä tehdä nyt?

[purkaudun]

Mies ei halunnut muutta kaupunkiin minun luokse. Minä muutin maalle miehen luokse. En viihdy eikä minulla ole mitään ura mahdollisuuksia täällä.

Kieltämättä huoukuttelee muuttaa takaisin kaupunkiin. Miestä ei sinne saa. Hän ei missään nimessä suostu myymään oman talonsa jonka on kovalla työllä itse rakentanut.

Riidan yhteydessä tuli ilmi että vaikka taloa ei olisi hän ei siltikään muuttaisi. Luulin että merkitsin miehelle enemmän.

Olen tosissani yrittänyt asettua ja viihtyä täällä mutta kun ei onnistu ei onnistu. Eniten harmittaa ettei oman alani töitä täältä löydy enkä voi luoda uraa itselleni.

Jotenkin tulee sellainen tunne että mies pitää omaa uraa, harrastuksiaan ja ystäviään jotenkin enempi arvoisena kun mun. Mun uralla, harrastuksilla ja ystävilläkö ei ole merkitystä minäkö en sellaisia tarvitse ollenkaan?

Mies ei ala uudestaan kaukosuhteeseen enkä halua erota mutten myöskään jaksa täällä jossain vaiheessa minä kuihdun pois. Merkkejä masennuksesta jo havaittavissa.

 

[meah]

Se on sitten varmaan vaan erottava.
Onko se "maalla" sitten niin syvällä, että mitään lähikaupunkiakaan ei ole olemassa, josta sulle löytyisi niitä töitä?

Sä ajattelet, että mies pitää harrastuksiaan, ystäviään ja elämäntapaansa tärkeämpänä, kuin sinua. Eikä siksi halua muuttaa kaupunkiin.

Mutta mitä sä sitten pidät tärkeämpänä kuin miestä, jos et voi asettua maalle?

Ja tämä kysymys siis ihan vaan herättelemään siihen tosiasiaan, että jos se mies muuttaa sun perässäsi kaupunkiin, niin sitten sillä voi olla sama tilanne, kuin sulla nyt. Ei viihdy, ei koe kodikseen, masentuu....

Eli jos oikeasti mitään kompromissia ei löydy, eikä se kaukosuhdekaan ole vaihtoehto, niin ei pal auta kuin laittaa kamppeet jakoon.

 

["Molleri"]

Onko talo todellakin niin maalla, ettei töitä löydy edes kohtuu läheltä?

 

[ap.]

Miehellä kuitenkin sellainen ala että kaupungissa löytyis jopa paremmat työt ku mitä maalla.
Samaa harrastusta on mahdollista harrastaa myös kaupungissa.
Mies on sosiaalisempi kuin minä joten löytää takuulla helpommalla uusia tuttavuuksia kuin minä.
Miehelläni ei ole taipumusta masentua, minä taas olen taistellut masennuksen kanssa aikaisemminkin.

 

["vieras"]

Muuta. Voi olla, että mies valuu perässä. Tai sitten löydät jonkun paremman ja pysyt elämässä kiinni.

 

[meah]

Miehellä kuitenkin sellainen ala että kaupungissa löytyis jopa paremmat työt ku mitä maalla.
Samaa harrastusta on mahdollista harrastaa myös kaupungissa.
Mies on sosiaalisempi kuin minä joten löytää takuulla helpommalla uusia tuttavuuksia kuin minä.
Miehelläni ei ole taipumusta masentua, minä taas olen taistellut masennuksen kanssa aikaisemminkin.

Eli selkeästi kummallakin on jonkinlaiset syyt pitää omaa vaihtoehtoaan parempana. Omasta mielestään molemmille parempana, vaikka se toinen olisi mitä mieltä.

 

[ap.]

en mä vähättele miehenkään syitä jne.. Mutta kai se olisi tarkoitus että molemmilla olis hyvä olla.. nyt minä olen se huonosti voiva osapuoli... ja mies ei edes halua keskustella mistään vaihtoehdoista tai mitään... eli lienee hälle sitte varmaan aivan sama vaikka lähden...

 

["vieras"]

Miten pitkä etäisyys kaupunkiin on?

 

[meah]

en mä vähättele miehenkään syitä jne.. Mutta kai se olisi tarkoitus että molemmilla olis hyvä olla.. nyt minä olen se huonosti voiva osapuoli... ja mies ei edes halua keskustella mistään vaihtoehdoista tai mitään... eli lienee hälle sitte varmaan aivan sama vaikka lähden...

Mies ei halua ymmärtää sua. Mutta tilanne on selkeästi sama toisinpäin. Oletettavasti mies yhtälailla tietää, ettei osaisi olla onnellinen kaupungissa.
Mieti asiaa siltä kannalta, että haluatko sä sen miehen uhraavan ns. koko elämänsä ollakseen sun kanssa? Ethän säkään halua.
Ja jos kunnollista keskusteluyhteyttä ei ole, niin toihan on aika selvä sitten.

Kuten joku jo sanoi, muuta kaupunkiin. Mies joko tulee perässä edes kokeilemaan, tai sitten löydät jonkun, jonka käsitys onnellisuudesta vastaa omaasi.

(Ymmärrän molempia. Jos mun mies nyt haluaisi muuttaa takaisin kaupunkiin, niin yksin saisi mennä. Vaikka kuinka rakastan, niin en sen eteen voisi uhrata koko elämäntapaani ja heivata ympäristöä, jossa koen olevani kotonani, vapaa, oma itseni.
Tunnen myös paljon ihmisiä, joita en osaa kuvitella tänne peltojen ja metsien keskelle, ja joiden vaan kuuluu asua "ihmisten ilmoilla" ollakseen onnellisia.
Tämä on tällä hetkellä ehkä ainoa asia, jossa olisin täysin ehdoton. Niin tekin ilmeisesti kumpikin olette, valitettavasti vaan eri ääripäissä.)