yhteenmuutto ja suuri tuloero, mitä tehdä? Mielipiteitä kaivataan kipeästi!

[VesperV]

[QUOTE="sommarcat";27722483]Minä aikoinani muutin myös miehen asuntoon. Hän maksoi lainanlyhennyksen. Minä maksoin yhtiövastikkeen, veden ja sähkön. Meillä ei tuloeroa juurikaan ole ja asunnon yhtiövastike oli kohtuullinen samoin kuin kahden ihmisen sähkö ja vesi. Itselläni oli hyvä mieli, eikä ollut niin "siivellä" asuja olo.
En tiedä toimisiko tämä teillä, koska miljoonasunnon yhtiövastike on varmaan sitten sellaista luokkaa, että pystyykö pienestä palkasta maksamaa. Toisaalta jos on samaa luokkaa, kuin nykyinen vuokrasi niin varmaan toimisi.
Itse henk. koht. tilanteessasi puhuisin ehdottomasti asiat selviksi ennen muuttoa.[/QUOTE]

Minusta jos kerran pitää tasan jakaa, niin mies maksaa lainansa, ja puoliksi maksetaan yhtiövastike ja laskut.

 

["vieras"]

Mies ei siis koskaan halua naimisiin? Aviopuolisolla kun on se elatusvelvollisuus.

Jos mies haluaa sinun maksavan omaa asuntolainaansa, sinutkin pitää saada omistajaksi. Muuten menot kannattaa suhteuttaa tuloihin. Minusta on luonnollista, että se, joka enemmän tienaa, myös maksaa enemmän. Tuo 50-50-systeemi ei pidemmän päälle toimi, jos se tarkoittaa sitä, että jokainen maksettu euro ja sentti kirjataan ylös.

Kun molemmat kerran ovat töissä, voisi lähteä siitä, että toinen maksaa vastikkeen, jos sellainen on, ja toinen ruuat. Omat menot kumpikin kustantaa itse. Yhteiset suurinpiirtein vuorotellen?

 

["Mie"]

Jos mies omistaa asunnon 100%:sti niin TOTTAKAI hän myös hoitaa lainanlyhennykset 100%:sti.
Eihän siinä nyt ole MITÄÄN JÄRKEÄ, että sinä rupeat kartuttamaan miehen omaisuutta lyhentämällä hänen lainaa.
Yhtiövastikkeesta maksat tietysti osuutesi sekä jonkinlaisen osuuden arjen menoista (mielestäni ei 50/50)

 

[Yhteinen käyttötili]

[QUOTE="vieras";27722595] Kun molemmat kerran ovat töissä, voisi lähteä siitä, että toinen maksaa vastikkeen, jos sellainen on, ja toinen ruuat. Omat menot kumpikin kustantaa itse. Yhteiset suurinpiirtein vuorotellen?[/QUOTE]

Helpointa on hommata yhteinen käyttötili, johon siirretään rahaa joko 50/50 tai jollain muulla sovitulla jaolla, ja tältä tililtä maksetaan yhteiset menot. Turha yrittää muistella kuka maksoi mitäkin, tai vaikka jakaa noin vastike/ruoka (vastike esim. minulla 180e, aika paljon kalliimmaksi tulee kaksikin ihmistä ruokkia!). Yhteinen käyttötili on helpoin ja ilmainen keino hoitaa yhteiset kulut. Omat kulut kumpikin maksaa sitten itse niillä rahoilla mitä omalle tilille jäi.

 

[Björn]

Tuo järjestelynne kuulostaa hullulta. Meillä myös mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä, on aina tienannut, mutta meillä kaikki on yhteisissä nimissä: rahat, asunto, auto, osakkeet... Tosin meillä yhteiseloa pian 15 vuotta takana. Ei avioehtoa.

 

[Böjöä]

Enpä tuollaiseen avoliittoon lähtisi. Tilanne on sinulle epäreilu ja mielestäni mieheltä ajattelematonta. Harmillista, että joillekin oma raha on parisuhteessa noin tärkeää.

 

["heips"]

Mulla on paremmat tulot kuin miehellä ja tulevaisuudessa todennäköisesti huomattavasti paremmat mutta ei tulisi mieleenkään että jaettaisiin menot 50/50. Kaikki raha mikä tulee on yhteistä (tosin meillä kummallakaan ei ollu omaisuutta kun tavattiin).

Ainakin reilua olisi se että sinä maksat osuutesi juoksevista kuluista mutta älä nyt miehen asuntolainaa maksa jos et omista yhtään! Sano että ruoka, sähkö ym. laskuihin voit osallistua mutta asuntolainasta mies saa huolehtia itse, ainakin itse lyhennyksestä, korot voisi periaatteessa laskea juokseviksi menoiksi sillä ne ei ainkaan kartuta miehesi omaisuutta.

 

["vieras"]

Helpointa on hommata yhteinen käyttötili, johon siirretään rahaa joko 50/50 tai jollain muulla sovitulla jaolla, ja tältä tililtä maksetaan yhteiset menot. Turha yrittää muistella kuka maksoi mitäkin, tai vaikka jakaa noin vastike/ruoka (vastike esim. minulla 180e, aika paljon kalliimmaksi tulee kaksikin ihmistä ruokkia!). Yhteinen käyttötili on helpoin ja ilmainen keino hoitaa yhteiset kulut. Omat kulut kumpikin maksaa sitten itse niillä rahoilla mitä omalle tilille jäi.

Kieltämättä kuulostaa järkevältä. Mulla oli lähinnä ajatuksena, että se kenellä on varaa maksaa enemmän. Ja meillä homma on pyörinyt ilman yhteistä tiliäkin.

 

[Up]

Up

 

["alkup."]

Kiitos kaikille vastauksista! En ole ottanut asiaa esille miehen kanssa vielä, koska yhteenmuutto ei ole ajankohtainen. Toisaalta on totta, että noista asioista olisi tärkeää puhua etukäteen mahdollisimman tarkasti, koska muuten voi käydä niin, että kumpikin kokee tulleensa petetyksi. Korostaisin vielä, että en tiedä, mitä mies asiasta ajattelee. Voi olla, että olen täysin väärässä siitä, miten hän olettaa kuluja jaettavan. Halusin kuulla muiden mielipiteitä ennen asian esille ottamista selvittääkseni omia ajatuksiani.

En tiedä, mitä mies olettaa minun maksavan. En oleta asuvani ilmaiseksi, mutta en näe reiluna sellaistakaan vaihtoehtoa, että minä kituutan maksaakseni miehelle kertyvää omaisuutta. Toki hänellä aina tulee olemaan minua enemmän rahaa käytössään, eikä se ole mielestäni epäreilua, kituuttamiseksi katson sen,jos joudun jatkuvasti laskemaan hirveän tarkkaan omat rahani.

Eniten varmaankin tökkii se ajatus, että muutenkin taloudellisesti varsin turvattomaan asemaan jääneenä maksaisin vuosia miehen asuntoa ja olisin koko ajan lähinnä hänen armeliaisuutensa varassa sen suhteen, että saan ylipäänsä asua hänen luonaan. Tiukka talous yksin on asia, jota oppii sietämään, köyhäily toisen huoletonta elämää katsellen tuntuu todella veemäiseltä skenaariolta.

Ajatukiseni tiivistyät rahaan, mutta vain rahasta ei ole kyse. Enemmänkin siitä, näkeekö mies meitä parina, jolla on YHTEINEN elämä ja yhteinen arki, vai olemmeko (kärjistäen) kaksi yksityisyrittäjää toisen omistamassa liiketilassa. En oleta koskaan eläväni leveää elämää enkä oleta, että mies kustantaisi minulle hulppeaa elämää tai mitään sellaista. Jos on kuitenkin niin, että mies ajattelee lähinnä itseään ja rahojaan ja minua lähinnä kulueränä, jolta pitää suojautua, en näe suhteella tulevaisuutta. En ole täsä tilanteessa siksi, että olisin holtiton rahankäyttäjä tai haluaisin heittäytyä muiden hoidettavaksi, toivon vain sellaista elämää, jossa minulla olisi mahdollisuus olla miehen kanssa edes suurin piirtein samassa universumissa ja kokea olevani samaa perhettä.

En tiedä, saako tästä mitään tolkkua. Kai tämä tiivistyy siihen että en halua olla elätti, mutta en myöskään maksaa miehen asuntoa samaan aikaan, kun olen taloudellisesti tiukilla koko ajan.

 

["alkup."]

Korjaus edelliseen: käytännön tasolla asia tiivistyy raha-asioiksi, mutta olennaisinta on juurikin se, olemmeko tai tulemmeko koskaan olemaan perhe vai vain kaksi erillistä, omaa etuaan ajavaa yksilöä, jotka nyt sattuvat asumaan yhdessä. Jälkimmäinen skenaario on sellainen, että mielummin jään elämään elämääni ilman suhdetta.

 

[sano]

Erikoinen tilanne. Saman tuloisen kanssa tuollaista ongelmaa ei kai voisikaan tulla. Kannattaa olla varovainen ennen kuin sitoudut mihinkään.

 

[BootyPeppi]

Ensinnäkin minä en muuttaisi toisen asuntoon ja varsinkaan maksaisi hänen lainaansa penniäkään sillä minä en siitä mitään hyötyisi vaan ainoastaan mies hyötyisi siitä. Tulee fiilis, että hän säästää hyvin kun sinä maksat puolet hänen lainastaan.
Eli yhteiseen asuntoon ja kykynsä mukaan hoidetaan. Vaikka esimerkiksi se joka tienaa enemmän hoitaa isoimmat kulut ja se joka tienaa vähemmän hoitaa esimerkiksi ruuat, vaatteet yms.

 

[kiinteistökuningatar kerttu]

jo se, ettei mies ymmärrä sinun tulojesi pienuutta ja noita sairaskuluja kertoo jo jotain . hänelle raha tulee ennen muuta ja varmasti pitää siitä kiinni. ikuinen riidan aihe tulee olemaan ellei sinun tulosi yhtäkkiä kasva merkittävästi

Näin minäkin veikkaan. eli raha näyttelee miehen elämässä suurta, liian suurta osaa. Ja ongelmia tulee varmasti jatkossakin.

Ehdotukseni, jos kuitenkin jatkat suhdetta mieheen.
a) ostat asunnosta 10% ja maksat sitä omaan tahtiin pois. Takaajat/vakuudet kenties samat kuin mikä miehenkin lainassa, tosin en tiedä voisiko tätä asiaa sumplia pankin kanssa siten, että asuntoa kun varmaan noilla nelinkertaisilla tuloilla on jo maksettu, niin vakuuksia ei enää tarvisi. Jos miehelläsi on nelinkertaiset tulot, niin veikkaisin niiden olevan tyyliin 8000-10000 euroa kuussa, vai? Lainanlyhennyksen lisäksi maksaisit kaikesta puolet (vastike, sähköt, kiinteistöverot, jätteet, ruoka, vakuutukset)

b) maksat vastikkeista ja muista puolet

Meillä on myös tuloero, mutta koskaan ei ole ollut ongelmia rahan kanssa. Se maksaa, jolla on tilillä rahaa, ja suoraan sanottuna en olis ikinä muuttanut mieheni kanssa yhteen, jos olis ollu noin tarkkaa rahasta. Kun meillä on yhteisiä lapsiakin, on selvää että niihin menee rahaa ja ei voi aina vaan ajatella, että nää on mun rahoja ja en anna näitä miehelleni.

 

[meillä]

lähtisi koko kuvioon mukaan,kuulostaa tylyltä mieheltä=)Itsellänikin mies tienaa enenmän ja alusta asti on hänellä ollut asenne että hän maksaa..itse kyllä säännöllisin väliajoin poden asiasta huonoa omaa tuntoa,mutta mies sanoo että rakastaa ja minun ei tartte turhia murehtia.Lapsiakin on jo 4kpl ja rahasta ei ole riidelty koskaan.Tulevaisuudesta en oo koskaan murehtinut,olen aina ollut pieni tuloinen ja tiedän että jos ero tulee pärjään kyllä vähemmälläkin.Itseäni olen kouluttanut ja töitä löytyy tarpeen tullen..mies ja itsekkin tykkään että arki pyörii paremmin kun minä hoidan kodin ja lapset ja mies tekee töitä=)Toki mieskin on lasten kanssa mielellään..ehkä aika sovinistinen elämä meillä että naisen paikka on kotona,mutta tämä nainen täällä viihtyy niin mikäs siinä=)Edellinen suhde oli tuollainen missä jaettiin kaikki kulut tasan ja joka penni laskettiin,se oli aivan järkkyä=(

 

["vieras"]

Näin minäkin veikkaan. eli raha näyttelee miehen elämässä suurta, liian suurta osaa. Ja ongelmia tulee varmasti jatkossakin.

Ehdotukseni, jos kuitenkin jatkat suhdetta mieheen.
a) ostat asunnosta 10% ja maksat sitä omaan tahtiin pois. Takaajat/vakuudet kenties samat kuin mikä miehenkin lainassa, tosin en tiedä voisiko tätä asiaa sumplia pankin kanssa siten, että asuntoa kun varmaan noilla nelinkertaisilla tuloilla on jo maksettu, niin vakuuksia ei enää tarvisi. Jos miehelläsi on nelinkertaiset tulot, niin veikkaisin niiden olevan tyyliin 8000-10000 euroa kuussa, vai? Lainanlyhennyksen lisäksi maksaisit kaikesta puolet (vastike, sähköt, kiinteistöverot, jätteet, ruoka, vakuutukset)

b) maksat vastikkeista ja muista puolet

Meillä on myös tuloero, mutta koskaan ei ole ollut ongelmia rahan kanssa. Se maksaa, jolla on tilillä rahaa, ja suoraan sanottuna en olis ikinä muuttanut mieheni kanssa yhteen, jos olis ollu noin tarkkaa rahasta. Kun meillä on yhteisiä lapsiakin, on selvää että niihin menee rahaa ja ei voi aina vaan ajatella, että nää on mun rahoja ja en anna näitä miehelleni.

Tämä teksti voisi olla nimimerkkiä myöten minun kynästä. Meillä minä olen se suurituloinen ja mies ns. pientituloinen. Minä maksan meidän kuluista suurimman osan ja luonnollisesti myös kaikki omat lainani, jne. kykynsä mukaan. Henkilökohtaisesti myönnä toki hieman "valvovani" miehen rahankäyttöä, sillä minulle on tärkeää, että myös hänen omaisuutensa karttuu, eikä vain minun. Tällä tarkoitan sitä, että minun kannustamana miehellä on myös sijoitusasunto, jne.

 

["alkup."]

Kiitoksia taas kaikille. Sen verran miehen palkasta, että tienaa reilustiyli kymppitonnin kuussa. Omat tulonikaan eivät ole pienet, ongelmat johtuvat vuosia jatkuneista terveysongelmista ja siitä seuranneista tulottomista ajoista.

Se on varmaankin osa ongelmaa, että hän on niin kaukana normaalin ihmisen elämästä. Mies ei mielestäni ole tunteeton tai empatiakyvytön. Toisaalta en tiedä, onko raha/oman talouden turvaaminen ja rahan lisää tienaaminen hänelle lopulta se tärkein asia, jonka jalkoihin ihmissuhteet jäävät.

Tunne itseni rikolliseksi kun edes mietin näin ikäviä ajatuksia miehestä. En todellakaan toivo, että asia olisi pahimman skenaarion mukainen, mutta varmaksi en voi vielä tietää. Rahahuoleni tuntuvat herättävän enemmän ärtymystä kuin myötätuntoa, mikä on johtanut tämän asian vakavaan pohtimiseen. Näen erittäin suurena riskinä sen, että kun asiasta aletaan puhua, mies näkee tämän niin että mielestäni hänen pitää elättää minua tms. ja tilanne ajautuu umpikujaan.

Rakastan miestä, ja pelkään että rakastan omaa kuvitelmaani eikä mies tahdokaan olleenkaan sellaista perhettä kuin minä. Parempi olisi selvittää asia mahdollisimman pian, mutta en taida viitsiä pilata joulua tällä. Tosin sen ajatteleminen kyllä tuntuu tosi ikävältä.

 

[....]

Muutin yhteen varakkaan miehen kanssa puolisen vuotta sitten. Itsellä vielä lapsi edellisestä liitosta. En olisi koko suhteeseen suostunut, mikäli tuloeroista olisi ollut haittaa. Maksan osan yhtiövastikkeesta, en todellakaan lainasta mitään. Kun teemme matkoja tai syömme ravintoloissa, mies maksaa. Ainoa ongelma suhteessa on se, että mies on työnarkomaani...

 

[vähän erilailla]

Meillä tulojen suhteen aika lailla sama tilanne kuin ap:llä, mutta muuten tilanne lähes päinvastainen. Meillä on molemmilla toistemme tileihin käyttöoikeudet. Mulla ei ole niin aikaa vievä työ (tai siis ei tarvitse enää kotona olla työasioissa kiinni), joten hoidan laskut ja yhteisen asuntolainan lyhennys lähtee automaattisesti miehen tililtä. Jos on kyse jostain sijoitushommasta tai muusta, niin sitten mies hoitaa ne, mutta niitäkin on tasapuolisesti niin minulla kuin lapsillakin. Maksan menoja milloin miltäkin tililtä ja pidän huolen, että molempien käyttötilelillä on aina rahaa. Eli siis yhteinen elämä, yhteiset tulot ja yhteiset menot.

 

["vieras"]

Tulojen mukaan ja enemmän tienaava, maksaa enemmän menoista.

 

["vieras"]

Samaa mieltä muiden kanssa. Ei missään nimessä sellaista järjestelyä, että maksat toisen lainaa ja että perheen sisällä on kaksi eri elintasoa. No-ou.

Meillä on väännetty jonkun verran rahasta, vaikka tienaamme suht saman verran. Lopputuloksena sopimus, että kun olen äitiyslomalla, maksamme tulojen suhteessa (yhteiselle tilille 80 % tuloista, loput itselle) ja kun olen töissä, maksamme noin 50-50. Käytännössä rahoista ei viime aikoina enää ole riidelty, ollaan kai kyllästytty puolustamaan omiamme ja alettu hitsautua perheeksi. Nyt maksaa se ken jaksaa ja kenellä rahaa on.

Alussa toimii tuo tulojen suhteessa maksaminen, mutta jossain vaiheessa pitäisi pystyä muuttamaan sitä ajattelutapaa minä-muodosta me-muotoon. Yhteinen perhe, yhteinen elämä, yhteiset tavoitteet, reilu meininki.

 

["hmmm"]

En tuntisi itseäni kotoisaksi suhteessa, jossa toiselle menot/tulot olisivat noin tärkeitä. Itselleni pääasia on se, että kulut maksetaan. Se kenen tililtä, sillä ei ole merkitystä. Olen pitänyt lähinnä sadistisena erään kaverini miestä, joka lomailee itse useamman kerran vuodessa lähetellen sitten parin minsan välein kuvaviestejä hauskanpidostaan kun toinen opiskelujen/pienipalkkaisemman työn takia ei ole voinut lähteä reissuun mukaan. Minulle yhteinen koti on myös yhteinen talous. Jos aapeeta korpeaa ajatus jo ennen yhteenmuuttamista niin en usko tilanteen helpottuvan muuton jälkeen!

Anteeksi ot mutta onko teillä mennyt tunnukset sekaisin Datan kanssa? Vähän aikaa sitten kirjoitit ihan eri lailla, mm. min ja sin-tyylillä mutta nyt kuulostaa ihan Datalta.

 

["äåäåä"]

En muuttaisi yhteen tuollaisen miehen kans. Olen itse muuttanut mehen luo joka tienaa meidän perheen rahat. Heti aluksi kerroin että minun taloudellinen tilanteeni ei koskan tule olemaan kummoinen koska alalta työllistyy ainoastaan yrittäjäksi. Mies hyväkyi asian heti ja eikä meillä rahasta riidellä.