Mitä tehdä, kun mies juo

[taustalla]

Olen hyvin väsynyt mieheni juomiseen. Hän menee harva se päivä
töitten jälkeen muutamalle ja tulee sitten kotiin, kun huvittaa.
Puhelin laitetaan äänettömälle ja viesteihin ei vastata.
Meillä on pieni poika, joka on nyt 7kk. Mies kyllä pitää pojasta, mutta
juomisella kostaa minulle jotain mitä olen hänelle joskus tehnyt.

Olen täällä kotona kyllä nalkissa ton pojan kanssa. Olisi mukava tehdä miehenkin kanssa joskus jotain ilman, että hän olisi nauttinut alkoholia.
Itselläni on vielä pitkäaikainen sairaus, joka vaatisi tasaisempaa elämää.

Mies ei suostu asiasta puhumaan eikä suostu lähtemään juttelemaan asiasta. Erota en tahtoisi, mutta mikä nyt neuvoksi.
Mies vielä kaiken lisäksi uhkaa juomaan lähtemisellä.

 

[Sinttura harmaana]

Aika huono tilanne kun mies ei suostu juttelemaan asiasta. Apua pitäisi saada.. Mikä se juttu on että juomisella kostaa sinulle jotain? Pitäisikö sitä yrittää setviä?

Oletko uhkaillut erolla? Miten reagoi? Pitäisikö miestä vähän ravistella ja sanoa että ei hommasta tule mitään jos juomiseen ei tule tolkkua?

Mä olen toisaalta huono neuvomaan tässä asiassa..

Itse alkoholisti-isästä kolmisenkymmentä vuotta kärsineenä tekisi mieli sanoa kaikille samassa ongelmassa painiville: erotkaa!

Itse toivoin lapsena vanhempieni eroa ettei olis isän juomista tarvinnut katsoa. Monta kertaa velipoikien kanssa äidille hoettii, että erotkaa. Voi miettiä millä kantilla on lapsen elämä jos toivoo vanhempien eroa...

Mä luulen että mä olisin kyllä viettäny paremman lapsuuden ilman isää. Ja nyt, 6 vuotta isän kuoleman jälkeen, on ilo katsella miten meidän äiti ELÄÄ. Musta tuntuu että viimeiden viiden vuoden äiti on elänyt yhtä elämänsä parasta aikaa. Lähes 40 vuotta alkoholistimiehen kanssa...

Älkää ihmiset tuhotko elämäänne ja lastenne elämää alkoholistin takia. Jos alkoholisti ei halua itse parantua on keinot aika vähissä.

Mutta mä olen kyllä väärä ihminen neuvoo tässä asiassa...

 

[juupajuu]

Ota omaisiisi, tai ystäviisi yhteyttä,hae toinen asunto.
Sillä se ei tule loppumaan muuten.
Se vain pahenee,vuosi vuodelta.
Asia syö sinua enemmän ja enemmän kun vuodet kuluvat, JOS JATKAT.
Kun muutat omaan asuntoon lapsesi kanssa, huomaat kuinka ihanaa KUN EI TARVITSE kantaa VIINAN taakkaa.
Miehesi on "kiinni"viinassa ja nähtävästi haluaa ollakin. SE EI NOIN TULE IKINÄ MUUTTUMAAN.
Silloin kun mies JOUTUU pakon edestä miettimään tarkeysjärjestykseen asiat. Ja jos järjestys on edelleen sama.Älä muuta hänen kanssa koskaa yhteen uudelleen. Minut sai herämään oma tyttö, vähän vastaavasta, hän sanoi, -ÄITI SÄ ANSAITSET PAREMPAA. Ja minä EN ole koskaan katunut ratkaisuani, en koskaan haluaisi palata samaan, EN KOSKAAN. Tämä oli ainut ja paras vaihtoehto. Minulla nyt mies joka tietää että en halua juovaa miestä, tein sen selväksi heti tutustumisvaiheessa ja ollaan oltu 8vuotta ihanassa, JOKA PÄIVÄ SELVÄSSÄ ELÄMÄSSÄ. Hänkin oli joskus juonut, mutta oli poikamies, ja tämä minun tulemiseni hänen yksinäiseen elämäänsä oli niin ARVOKASasia hänelle, jotta hän ei ole KOSKAAN minua viinalla kiusannut. Hyvää ja rohkeaa HYVÄÄ ELÄMÄÄ Sinulle ja lapsellesi. SINÄ ANSAITSET PAREMPAA T: juupajuu.

 

[taustalla]

Vaikea tästä on lähteä, koska mies on juristi ja sillä on ystäviä, jotka tietää mitä tehdä.
Mies uhkailee lapsen menetyksellä sekä jos lähden niin laittaa elatusmaksut ulosottoon. Onneksi on vakityöpaikka, mutta nyt äitiyslomalla tulot on niin pienet.
:ashamed: :snotty:

 

[taustalla]

Kaipaisin juttuseuraa, jolle kertoa tilanteestani. En haluaisi tehdä vielä mitään radikaalia vaan selvittää ensin omia ajatuksia ja kuulla muitten
kokemuksia. En uskalla laittaa sähköpostiosoitettani tänne julkiseen jakoon.

 

[vieraana]

Hei, kannattaa soittaa auttavaan puhelimeen, ainakin pääkaupunkiseudulla on kriisipuhelin, josta auttavat eteenpäin. Myös al-anoniin voi soittaa, se on tarkoitettu alkoholistien läheisille.
Itse kävin juttelemassa myös sosiaalitoimistossa muutaman kerran. Sinun olisi ehkä hyvä ottaa johonkin viranomaiseen yhteyttä.

 

[Miima]

Mulla on tosi samanlainen tilanne kun sulla...
Mies jää lähes joka päivä töiden jälkeen kavereiden kanssa kaupungille, eikä vaivaudu soittamaan eikä vastaamaan puhelimeen. Ja sitten kun suvaitsee palata kotiin kahdeksan tai yhdeksän aikaan niin ei ole KOSKAAN täysin selvä.

Itse tunnen olevani kotona loukussa lapsen kanssa.

Ero on ollut mielessä koko ajan lapsen syntymän jälkeen. Lapsi on nyt vuoden ikäinen.

En tiedä mitä tehdä.......

Olen antanut miehelle jo monta viimeistä varotusta, viimeisen viime viikonloppuna ja sen jälkeen on mennyt taas hyvin, mies on hakeutunut jopa hoitoon. Näin on käynyt ennenkin ja pelkään pahoin , että asiat luisuvat taas samaan vanhaan....

 

[Perhonen]

Vaikka miehesi on juristi, älä anna sen aiheuttaa itsellesi ylimääräistä pelkoa tilanteen ratkaisemiseksi. :kieh:
Erotilanteessa lapsi jää aina äidille jollei ole muita todisteita siitä, että äiti ei kykene tai halua lapsesta huolehtia, tai vanhemmat sopivat lapsen isälle jäämisestä.
Ilmeisesti sinulla on kyse sellaisesta sairaudesta, joka saattaisi tähän huolehtimiskykyyn vaikuttaa, mutta käy juttelemassa toisen juristin kanssa asiasta, joka on puolueeton, tai varaa aika perheneuvolaan.
Et saa jäädä tilanteeseen yksin miettimään ja kärsimään, sinun on otettava askel eteenpäin ennen kuin tilanne pahenee!
Ja se ei ole aitoa rakkautta puolisoa kohtaan, jos alentuu uhkailemaan tai kiristämään, vaan puolisoiden tuee tukea ja kannustaa toisiaan kaikissa asioissa mitä elämä tuo tullessaan.
Sano miehellesi, että lähdet hakemaan apua asioihin, että tämä ei voi enää jatkua.
Kerro miltä sinusta tuntuu, mutta älä syyttele, vaan kysy onko hänelläkin jokin syy olla poissa kotoa. Onko teidän keskinäinen suhteenne muuttunut, tarvitaanko siihenkin lisää kommunikaatiota ja toisen huomioimista, keksikää yhteistä tekemistä ja jokin romanttinen ilta kahden kesken kun lapsi nukkuu yms.
Avatkaa uusi sivu elämässänne ja ennen kaikkea, aloita sinä jollei toisesta ole siihen. Jospa se vähentäisi kaveri-iltoja ja juomista, kun kotonakin on jotain kivaa mitä odottaa.
Tuo esiin lapsesi hyviä puolia ja puhu positiiviseen sävyyn ja kerro kuinka hänelläkin oli varmasti isiä ikävä, yritä lähentää myös heitä, jotta sinä ja lapsi tulette hänelle erityisen tärkeiksi.
Ja kun miehesi tulee töistä, yritä olla iloinen ja tee ruoka valmiiksi, halaa ja suukottele ja kerro kuinka kiva oli kun hän tuli kotiin ja että sinulla on ollut ikävä. :heart:
Muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta kokeilepa näitä jos ne tuntuvat hyvältä.
Jos on kyse jostain vaikeammasta solmusta, silloin tarvitaan ammattiapua tavalla tai toisella. Mutta sinä itse olet avain parempaan tulevaisuuteen, sinun ratkaisusi vaikuttavat teidän jokaisen loppuelämään.
Asioilla on aina tapana järjestyä, koeta jaksaa!!!!

 

[tuntematon]

Joo halusin tähän kirjoittaa kans että vaikka miehesi on juristi niin älä anna sen hämätä. Minullakin on vamma ja minunkin mies pelotteli minua että hän saa lapsen, mutta tarkemmin tutkittuani ja kuunneltuani sos.työntekijää ymmärsin ettei hän lasta saisi (tosin hän ei ollut töissä eikä omaa asuntoa).

 

[äiti x kolme]

Puhelin luettelossa on lakipuhelimen päivystys numero mistä saat tietoa juuri sun tilanteeseen. minuuttimaksu on melko huokea mutta itse joskus katsoin sen maksavan paljon vähemmän kuin oma henkinen tilani kun tarvitsin neuvoa. Mulle lakimies sanoi et lapset jää melko varmasti sille vanhemmalle joka lasten kanssa lähtee. ja jos menet oikeusaputoimistoon sieltä saat henk.kohtaisen neuvojan silmätysten jolle on helppo kertoa tilanne ja tehdä ns. toimintasuunnitelma jos tulee ero. Senkin hinta on pieni kun ajattelet lastasi ja sinua.
en voi sanoa kuin kivinen ja mutainen on tie alkoholin siivittämässä perheessä. ja yleensä roiskeet tulevat äidin kasvoille vasta kun lapset on isompia. Siihen saakka elämä on luovimista lätäköiden välillä. Tartu hetkeen, tee päätös nyt, älä huomenna. Lapsesi elää tätä hetkeä.

 

[lapset ensin]

Niin, muistathan että olet tekemässä päätöksi myös lastesi puolesta. Itse kärsin myös alkoholisti-isästä koko lapsuuteni sekä myöhemminkin kun olin jo pois muuttanut. Ja kyllä naurahdan katkerasti kun äitini kertoo ettei halunnut eroamalla alentaa meidän lasten elintasoa. Voi hitto, niinkuin lapset elintasosta välittäisivät kun saa pelätä joka päivä mitä tapahtuu, onko isä juovuksissa. Äitini sittemmin lähti, 40 avioliittovuoden jälkeen. Onneksi on vielä voimissaan nauttimaan vapaudestaan. Mutta veljeni elämä on pilalla, hän on katkera eikä ole päässyt irti lapsuuden kärsimyksistään. itse olen 40 ja kahden pienen lapsen äiti. Mieheni juo melko reippaasti kaljaa mutta en epäröisi erota mikäli ongelmia tulisi (toistaiseksi ainoa ongelma on mieheni kasvava kaljamaha...). Tsemppiä sulle