Mitä tehdä kun ei enää kiinnosta?

[huono vaimo]

Olen yhtäkkiä parisuhteessa tilanteessa, jossa huomaan aviomieheni olevan minulle vain kaveri. Olemme kämppiksiä. Emme juuri riitele, kumpikin kantaa osuutensa toimivasta yhteisöstä, omiakin menoja on, mutta edelleen on myös asioita, jotka kiinnostaa molempia. Mutta sitten se seksi. Ei mitään, ei kertakaikkiaan enää mitään! Minä en tunne enää sillä puolella mitään mielenkiintoa. Nyt olen lähinnä koittanut vältellä asiaa, nukunkin lähinnä sohvalla ettei tarvitse kohdata toista. Onko rakkaus silloin kuollut kun toisen tekemiset ei millään lailla enää herätä mielenkiintoa? En inhoa, en saa raivareita, minusta on kiva jos toinen on jossain muualla ja minä myös. Se vaan, että mitäs sitten kun omistaa puolen maailmaa yhdessä, on perhekin, on ystäväpiiri ja sovittua toimintaa koko loppuvuodeksi. Missä kohtaa minä sanon, että kiitos kaikesta, tämä riitti minulle? Yhdessä ollaan oltu ikuisuus.

 

["Hmm"]

Voi ei, niin tuttua. Liian tuttua, eikä itsellä ainakaan mitään tietoa ratkaisusta.

 

[hööööö]

no tuossa tilanteessa viimestään pitäs sen verran hälärikellot soida päässä, että lähtee joko parisuhde/seksuaaliterapiaan tai hakeutuu vaikkapa avioliittoleirille miettimään sitä miten on päästänyt aviosuhteensa lässähtämään tuolla tavalla. Sitä kautta on todellakin myös mahdollisuus löytää toisensakkin uudelleen ja löytää se intohimo ym kivat avioliittoon kuuluvat jutut.


kurkkaappa vaikka kataja ry:n sivuja, niin voit löytää teille sopivan kurssin.

 

["vieras"]

Jos haluat liittosi pelastaa niin toimi ja äkkiä!!!! Yritäkkää keskustella ja jos se ei auta niin ulkopuolista apua!

 

[huono vaimo]

Ensinnäkään puolisoni ei ikinä lähde mihinkään terapiaan. On ollut tässä melkein kahdenkymmenen vuoden aikana jos jotakin kriisiä ja terapiat on hoidettu kotioloissa ja selvittykin ollaan monesta, mutta silloin oli se olo aina, että tahdon, vieläkin tahdon, mutta nyt mulla on sellainen olo, että entäs jos en tahdokaan? Miten mä saan toisen tajuamaan, että mä en välttämättä enää tahdo ja siks tää ei toimi? Kun kuitenkaan en inhoa toista, haluan olla hyvissä väleissä. Miten tästä eteenpäin?

 

["vieras"]

Ensinnäkään puolisoni ei ikinä lähde mihinkään terapiaan. On ollut tässä melkein kahdenkymmenen vuoden aikana jos jotakin kriisiä ja terapiat on hoidettu kotioloissa ja selvittykin ollaan monesta, mutta silloin oli se olo aina, että tahdon, vieläkin tahdon, mutta nyt mulla on sellainen olo, että entäs jos en tahdokaan? Miten mä saan toisen tajuamaan, että mä en välttämättä enää tahdo ja siks tää ei toimi? Kun kuitenkaan en inhoa toista, haluan olla hyvissä väleissä. Miten tästä eteenpäin?

Ootteko keskustelleet aiheesta? Varaapa vaikka hotelli teille tai lapset mummolaan tms. ja keskustelkaa kunnolla. Kyllä voi mieskin jo lähteä jonnekin ammattiapuun, jos on tosipaikka.

 

["vieras"]

Jaa, minusta tuo on lähinnä normaalia pitkässä suhteessa. Kyllä se siitä sutviutuu, kunhan pitää huolen ettei täysin taannu. Siis, jos ei seksi kiinnosta niin mikä pakko sitä on harrastaa? joku lakiko niin sanelee? sekös halut vasta tappaakin. Jos teillä kumminkin on yhteisiä kiinnostuksen kohteita niin puuhatkaa niitä yhdessä. Ja ihan normaalia tuollaiset kaudet että haluaa omaa rauhaa, ilman kumppania.

Meilläkin on nyt tuollainen "kuiva kausi", olen viimeisilläni raskaana ja seksi on viimeinen asia mikä kiinnostaa. So what. On meillä muuten mukavaa yhdessä, ja silti välillä todellakin molemmat kaipaa omaa rauhaakin.

Kaikki ei tietenkään kestä asiaa, vaan haluaa sitten lähteä etsimään sitä sutinaa muualta. Mikäs siinä, mutta tosiasia on että jos meinaa saman kumppanin kanssa olla vuosikymmenet niin jonkinlaiset kuivat kaudet on realiteettia.