mitä teet, kun 4-vuotias ei tottele?

[avuton]

Nyt kaikki hyvät neuvot esiin!

4-vuotias ei esim. halua pestä hampaita aamulla. Ensin pyydetään nätisti, sitten maanitellaan ja lopuksi lasketaan kolmeen ja uhataan jollain edun tms. menettämisellä. Lapsi ei tule, mutta alkaa itkeä ja huutaa. Sanoo, että haluaa pestä hampaat, mutta silti ei tule. Ei voi pakottaa, joten mitä teet?
Yleensä auttaa vain, että raivostun totaalisesti, jolloin huudan ja lapsi pelästyy. Ja sitten hampaat pestään hysteerisesti itkien.
Sama homma tapahtuu usein vaatteiden pukemisen kanssa.

Jos yritän välttää huutamista/suuttumista, niin koko kohtauksessa saattaa mennä hyvinkin 30-45 minuuttia.

Eli, kertokaapa hyviä vinkkejä tällaisiin tilanteisiin. Kyllä on huono äiti-olo, kun en osaa omaa lastani käsitellä

 

[juuh]

Palkitsemista hyvin menneestä tehtävästä, tarrataulu tms.

 

["risa"]

annat kaskyn kerran...ei maanitteluja eika uhkauksia eika lohduttelua. Tyyliin pestaan hampaat ja sitten aiti antaa sulle ison halin. Ja sen sanot vain kerran..jos ja kun han alkaa itkemaan ja vastustamaan, mutta kuitenkin haluaa huomiosi, siina tapauksessa, ala anna huomiota, sanot vaan kun olet pessyt hampaat, niin aiti kuuntelee sinua. Sen sanot kerran ja varmalla aanella. Jos lapsi silti itkee ja on huomionkipea ja pyrkii vaikka syliin, niin et anna sita huomiota. Sanot uudestaan, kun olet pessyt hampaat aiti antaa sinulle huomiota. Ala puhu hanelle sen enempaa. Jossain kohtaa sanot sen saman ja lisaat, haluatko etta aiti auttaa sinua. Ala missaan nimessa hermostu. Alussa se onkin vaikeaa ja lapsi pistaa hanttiin, mutta parin, kolmen paivan paasta asiat ovatkin ihan eri mallilla.

Toinen ehdotus...
ostat kartonkia ja tarroja ja siihen teet tussilla alueet, tyyliin aidin alue (kirjoitat nimesi), Lapsesi alue (lapsen nimi), siskon/veljen alue (nimi), isan alue (nimi). Kun lapsesi tekee jotain mista pidat, otat hanet mukaasi kartongin aareen ja sanot aitin mielesta tanaan pesit hampaat tosi hienosti ja annat tarran, jonka han saa laittaa omalle alueelleen ja sitten hanen vuoronsa sanoa, mita vaikka sina teit hanen mielestaan tanaan hienosti ja sitten sinullekin laitetaan yksi tarra jne. Joka paiva yksi tai enemman tarroja jokaiselle perheenjasenelle.

Toivottavasti auttoi.

 

[pupeltaja]

Meillä jos toi 3,5vuotias ei suostu jotain tehdä, niin kerrotaan kuinka se vaikuttaa asioihin. Eli jos ei suostu pestä hampaita, nukkumaanmeno pitkittyy, eikä äiti jaksa sit enää lukea iltasatua kun menee nii myöhäseksi, pikkusiskon nukkumaanmeno myöhästyy ja siitä tulee yliväsynyt ja sit kun ne vihdoin pääsee nukkuu ni pikkusisko luultavasti vaan itkee kun on nii väsynyt. Kaikki tämä vaiva vaan sen takia, että isompi ei halua olla yhteistyökykyinen. Lisäksi muistutetaan mahdollisista rei,istä, joita tulee jos ei pese hampaita, sit ei voi syödä oikein mitään ku suuhun sattuu ja jos niitä ei hoida, niin lähtee hampaat suusta ja joutuu keittolinjalle.

Meillä nää tällaset -pahimmassa tapauksessa- uhkaukset menee usein perille ja sit tulee pesemään ne hampaat.

 

["hei"]

Meillä myös yhdellä lapsella ollut totaalisia tottelemattomuuskausia. Jos esim. ei tule parin kehotuksen jälkeen hammaspesulle, niin haen lapsen. kannan kylppäriin. Hampaat on saatu aina jotenkuten pestyä. Jos on täysin nipistänyt suun kiinni, niin en väkisini kankea auki, mutta kyllä 4-vuotiaan voin kantaa paikalle ja pitää aloillaan, kun rimpuilee tai yrittää karata. ainakaan temppuilulla ei pääse tilannetta pakoon. huutamaan en ole alkanut, mutta ymmärrän, jos menee hermo. Vaatteiden kanssa myös vaihtelevia kausia...

Itse yritän ymmärtää lasta. Tahto on kova: uhmata/totella vanhempia, tehdä itse/olla tekemättä. Hammaspesutilanteessa lapsi varmaan haluaisi itse pestä hampaat, tai siis alunperin haluaa uhmata koko pesua eli päättää itse asioistaan, sitten tajuaa että hitto tässähän joutuu kuitenkin pesulle: lupaa pestä itse, mutta tässä vaiheessa on jo niin hämmennyksissään ja äkäinen, että menee itkuksi. Ja olisihan se kurjaa periksi antamista, että tulisi itse ne hampaat pesemään.

Näitä kausia on miten sattuu ja ne saattavat kestää muutamasta viikosta kuukausiin. Välillä menee paremmin! Ihana lapsi kuitenkin.

Ota selkeä linja, päätä montako kertaa lasta pyydetään esim. hammaspesulle ja jos ei sitten tule, niin mitä siitä seuraa. Aina sama linja, siis aina. Ei lisäuhkauksia tai riitelyä. Jossain välissä lapsi tajuaa, että tästä ei hommasta ei luisteta ja helpottaa. Tärkein työkalu mulla on ollut ottaa riittävästä etäisyyttä tilanteeseen. Kun olen poissa vaikka kauppareissun ajan, pystyn taas näkemään lapsen pikkulapsena enkä vihollisena.

 

[pupeltaja]

Käytetään myös tota huomiotta jättämistä, joissain tilanteissa. Palkitsemistakin on kokeiltu, mutta se ei meillä toiminut kun sen pari päivää, sit unohtu jo koko tarrat ja jos sano et saat tarran ku kävit niin reippaasti potalla, niin vastaus oli "En halua mitään tarraa.."

 

[-]

Jos ei kolmannesta pyynnöstä tule niin äiti/isi hakee kädestä pitäen hampaiden pesuun/pukemaan/mihin tarvitsee. Asiasta ei neuvotella eikä lapselle anneta vaihtoehtoja. Kun homma sujuu hyvin niin saa tarran tarratauluun ja tietystä määrästä tarroja saa palkkion.
Tämä toimii meidän 5v:llä.

 

["vieras"]

ai kamala "käytetään myös huomiotta jättämistä" koiriako te koulutatte??

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25031736]ai kamala "käytetään myös huomiotta jättämistä" koiriako te koulutatte??[/QUOTE]

Näinpä!!
Ihan kun 4v:n kanssa elo olis jotain ydinfysiikkaa.
Ei jaaritella ei maanitella vaan käsketään. Jos ei tuu esim. hampaita pesemään annetaan olla jolloinka ainakin meidän lapsi tietää että tulee hammaspeikko. Tämän jälkeen tulee hyvin rivakalla liikkeella hampaan pesulle.

Herranjestas jos mä joutuisin joka kerta maanittelemaan ja jaarittelemaan tota meidän todella hankalassa vaiheessa olevaa 4v:tä niin olisin jo hullujen huoneella.
Tuolla tavalla oppii vaan et saakin pelleillä aina jonkun aikaa ennen kuin oikeesti tarttee tehdä.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Härregyyd, ihanko joku oikeasti tuhraa tuollaiseen 45 minuuttia? Miksi ihmeessä?

Jos ei totella istutaan jäähyllä ja hampaat pestään vaikka väkisin. Mitä ihmeen maanittelua ja uhkauksia? Uhkaukset on toteutettava jos uhkailee...

Oppimistilanteissa meillä käytetään palkitsemista, mutta ei ikuisesti. Hyvä palkinto on sellainen mikä motivoi lasta ja ei ole turhan vaikea saavuttaa.

 

[pupeltaja]

No meillä huomiotta jättäminen toimii ihan hyvin. Jos lapsi temppuilee ja hakee sillä huomiota, niin en jaksa sellasta temppuilua katella kauaa. Sanon, että jutellaan sit kun olet rauhottunut tai lopetat ton hölmöilyn tai siivoat huoneesi tms. Kyllä se sitten tekee ne asiat kun haluaa saada sitä huomiota.

 

[pupeltaja]

Ja ilmeisesti meidän tavat on meidän lapsiin toimineet, kun harvemmin täytyy enää mistään asiasta vääntää, riittää kun sanotaan et jotain täytyy nyt tehdä. Ei noita syitä tarte läheskää jokakerta selittää.

 

[hdh]

Jos ei ekalla tai tokalla pyynnöllä/käsksyllä tule, annan olla (ja ehkä huutaa) ja menen muuta tekemään. Sanon lapselle, että sano sitten, kun olet valmis pesemään hampaat eli lapsi menee vessaan jo mua odottamaan. Aamupalaa ei saa ennen kun hampaat on pesty.

 

["vieras"]

luojan kiitos että meidän nykyinen 4v on kuitenkin kiltti ja rauhallinen ja uskoo.
kauhulla odotan kunhan seuraava on tuossa iässä koska siitä ei tule helppoa, on pikkasen omapäinen ja kovakalloinen pentu. tapellaan jo nyt joka asiasta vaikka ikää 2v.

 

[a-p]

Kiitos vastauksista!

Minä pyydän ja maanittelen ja uhkaan, koska en haluaisi tilanteen menevän siihen, että lapsi vain itkee ja huutaa eikä varmana tule. Ja uhkaukset toteutan aina, piste. Esim ei yhtään telkkaria tai takavarikoin lelun.

Jos illalla sanon, että ei voida lukea satua, jos et nyt tule, niin lapsi sanoo ymmärtävänsä, mutta ei silti useimmitenkaan tule.

Hammaspeikosta lapsi tietää. Ei auta, vaikka sillä uhkaa. Lapsi huutaa, että haluaa pestä hampaat, mutta edelleenkään ei tule pesemään.

Huomiotta jättäminen, sitäkin on kokeiltu. Lapsi seuraa perässä joka paikkaan ja huutaa, että haluaa pestä hampaat. Mutta ei tule.

Pakottaminen, ollaan tehty, kun lapsi oli pienempi. En ymmärrä, miten 4-vuotiaan lapsen hampaat pestään tai vaatteet puetaan pakottamalla. Koska ihan varmasti se sattuu..

Tarrataulu. Tätä olen pohtinut ja taidan ottaa käyttöön.

Ja voisin myös tehdä sen, että pyydän tasan kaksi kertaa ja jos ei tule, kannan kylppäriin. Mutta siellä sitten ehkä vaan seistään, koska en voi pakottaa.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä lapsi on todella kovapäinen ja vaikka haluaisi totella, ei siihen pysty, koska ei voi antaa periksi.
Ja toki syytän itseäni, että en osaa hoitaa lastani niin, että tätä ei tapahtuisi.

 

["kolmen äiti"]

Käsketään ja tietyistä rajoista pidetään kiinni. AINA, eikä niistä neuvotella. Pienemmistä asioista voi tietenkin joustaa ja antaa periksi tai tarjota vaihtoehtoja, mutta isommat asiat päättävät vanhemmat. Nelivuotiaan kanssahan voi jo hyvinkin keskustella asioista, ei tietenkään raivokohtauksen aikana mutta sen jälkeen voi käydä asiat läpi ja yhdessä miettiä miten tästä asiasta selvittäisiin seuraavalla kerralla ilman huutoja.

 

["vieras"]

Kiitos vastauksista!

Minä pyydän ja maanittelen ja uhkaan, koska en haluaisi tilanteen menevän siihen, että lapsi vain itkee ja huutaa eikä varmana tule. Ja uhkaukset toteutan aina, piste. Esim ei yhtään telkkaria tai takavarikoin lelun.

Jos illalla sanon, että ei voida lukea satua, jos et nyt tule, niin lapsi sanoo ymmärtävänsä, mutta ei silti useimmitenkaan tule.

Hammaspeikosta lapsi tietää. Ei auta, vaikka sillä uhkaa. Lapsi huutaa, että haluaa pestä hampaat, mutta edelleenkään ei tule pesemään.

Huomiotta jättäminen, sitäkin on kokeiltu. Lapsi seuraa perässä joka paikkaan ja huutaa, että haluaa pestä hampaat. Mutta ei tule.

Pakottaminen, ollaan tehty, kun lapsi oli pienempi. En ymmärrä, miten 4-vuotiaan lapsen hampaat pestään tai vaatteet puetaan pakottamalla. Koska ihan varmasti se sattuu..

Tarrataulu. Tätä olen pohtinut ja taidan ottaa käyttöön.

Ja voisin myös tehdä sen, että pyydän tasan kaksi kertaa ja jos ei tule, kannan kylppäriin. Mutta siellä sitten ehkä vaan seistään, koska en voi pakottaa.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä lapsi on todella kovapäinen ja vaikka haluaisi totella, ei siihen pysty, koska ei voi antaa periksi.
Ja toki syytän itseäni, että en osaa hoitaa lastani niin, että tätä ei tapahtuisi.

Voi kuule ei syy tai vika ole milläälailla sinussa. Joillakin vaan on vähän kovapäisempiä lapsia kuin toisilla
Onneksi kuitenkin nuokin ajat tulee ja menee vaikkei tämäkään lohduta kun pahin jääräpäisyys kausi on menossa.
Meillä on perheessä 4,5v jolla ihan kauhea uhma/testailu vaihe menossa + 2v joka on ollut vauvasta saakka TODELLA LUUPÄÄ!! Sitten kun nää pistää yhdessä hynttyyt yhteen ja päättävät alkaa kokeilla äitiä niin joskus tuntuu siltä että tekisi mieli lähteä metsään siltä seisomalta ja huutaa siellä niin perkeleen kauan ettei ääntä enää edes lähde!
Tässä kuitenkin vielä ollaan ihan tervejärkisenä..tai noh niin tervejärkinen kuin vaan osaan olla

Ja meillä kyllä pidetää jöötä. Lipsuille ei oo varaa, koska sit ne vie muuten ihan 6-0! Jos jonkin "uhkauksen" antaa se on pakko toteuttaa suuttui lapsi kuinka kovasti tahansa, koska muuten ei usko/opi mitään.
Ja meillä menee tuo hampaiden peseminen niin pienemmän kanssa et jos ei malta tulla ja huuta että ei pestä niin sen voi ihan hyvin kantaa sinne matkalla ämpyy mut vessassa onkin jo huisin kivaa pestä niitä legoja. Isompi taas jos ei käskystä huolimatta tuu sanon että hampaat jää sitten pesemättä ja silloin tulee hyvin livakkaa, koska kummatkaan eivät halua hammaspeikkoja ja kipeitä hampaita

 

["vieras"]

Toistan käskyn niin kauan, että tottelee. Hampaat nyt vain on pakko pestä.
T. uhmakkaan 3,5 v:n äiti


Siis kokeilen uhkailua ja lahjontaa ja kiristystä tai jäähyä tilanteesta riippuen. Joskus auttaa se, että lapsi saa päättää, pestäänkö hampaat sohvalla vai vessassa. Tai että saa laittaa "itse" tahnaa tms.

 

["Piika-äiti"]

Minun piti meillä ottaa joku aika sitten mies puhutteluun, sillä meilä oltiin tultu tilanteeseen, jossa voimakastahtoinen 4-vuotias ei tottele ketään muuta kuin minua. Sanoin ihan suoraan miehelle, että kun se uhmaamishetki tulee, niin selkeästi kolme mahdollisuutta totella ja sen jälkeenotetaan aikalisä eli lapsi kannetaan hetkeksi miettimään omaan sänkyynsä, niinhän sitä minäkin joudun tekemäään. Johdonmukaisesti, joka kerta, ilman neuvotteluja, joilla pieni fiksu ihminen vaan pelaa aikaa ja tutkii miten paljon hän voi häiriköidä uloslähtöä.

Ja että joka kerta kun kriisiherkkä tilanne menee hyvin, niin lasta kehutaan ja kiitetään ja ihmetellään vuolaasti miten taitava hän taas yhden kerran oli ja että näitä hyvin menneitä tilanteita ja niiden synnyttämää hyvää mieltä myös muistellaan aktiivisesti.

Käytännössä esimerkiksi pukemiseen valmistaudutaan ihmettelemällä miten hyvin se eilinen meni ja miten taitavasti kaikki vaatteet tulivat päälle. Kun on valmiiksi hyvä mieli, niin se jo kantaa muutaman vastoinkäymisen eli myttyhihan tai kateissa olevan villasukan yli.

 

["vieras"]

Lapsi vetää sua kuus-nolla. Saa huomiosi pompottamalla, valta on lapsella. Lapsi juoksee perässä, parkuu, lupaa, mutta ei tulekaan. Sinä huomioit koko ajan ja annat periksi.

Tee tavallaan itsellesi selkeä toimintamalli, jonka mukaan etenet. Ensin pyyntö, sitten käsky ja kun se ei tehoa, haet lapsen, raahaat vessaan ja peset hampaat. Sitten sanot hymyillen, että tulipas puhdasta, reipas poika.

Älä ikinä maanittele, houkuttele, neuvottele, kun toinen ei oikeasti osaa itsekään päättää, mitä tekisi. Hän vain on tottunut toimimaan kanssasi noin. Lapsi ei osaa katkaista ns. huonoa käytöstä, ei hän osaa yks kaks "olla kiltti" ja reipastua. Hän on oppinut tekemään noin. Tuo on teidän tapa hoitaa esim. hampaanpesu. Se alkaa ja loppuu aina samalla tapaa. Muista, että lapsella ei ole avaimia hoitaa ongelmaa, sinulla on. Lapsi ei edes käsitä, että teidän tapa toimia on väärä.

Ole vain hippusen sinnikkäämpi, se riittää. Meilläkin on luupäisiä tenavia, mutta selkeät rajat helpottaa elämistä.

 

[idunnor]

Meillä joutuu arestiin aina kun ei tottele, pelkkä uhkaus yleensä riittää.

 

["vieras"]

meillä pestään hampaat yllättävän oma-aloitteisesti. sillon jos on vähän känkkäränkkää kylässä niin sitten pesu hoituu kun äiti leikkii hammaspeikkoa. sitten nauretaan ja känkkis unohtuu ja saan hinkata niitä muksun hampaita vaikka tunnin ja siis 4,5 vee uhmaikäinen kyseessä.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Sulla ei ole riittävän hyviä uhkauksia, jos niillä ei ole vaikutusta. Sun täytyy miettiä parempia Jäähyillä ei ole vaikutusta? Kokonaan leiluitta tykkää olla=

Jaksavatko teillä lapset purra hampaat yhteen 45 minuuttia, jos kerran pakolla ei hampaita pestä ? En minäkään väkisin hampaita voi avata, mutta eikös huutaessa suu aukea? Sama koskee pukemista eli sätkitäänkö ja riisuutaanko niitä vaatteita tosiaan samaa tahtia pois? (tosin meillä tehoaa kyllä uhkaus että yövaatteissa joutuu hoitoon tai sisävaatteissa ulos).

 

[a-p]

Tuli todistettua, että tämä 4-vuotias ei vähät välitä, jos hänet jättää huomiotta. Huutaa vaan huutamistaan ja sillä aikaahan ei mitään tule tehtyä.

Ja tuli todistettua, että vaikka sanon, että pyydän vain kolme kertaa, niin ei tottele.

Tälläkin kertaa vain suuttuminen ja huutaminen sai aikaan tuloksia. Asiat tuli tehtyä, vaikkakin hysteerisesti itkien.

Vaatteet pyysin pukemaan ja kun ei totellut, niin yritin hetken jopa pakottaa. Mutta se ei onnistu; hän kiemurtelee ja potkii ja sätkii.

En tiedä, ehkä sitten jos tämä toistuu joka kerta, niin hän alkaa ymmärtää, että pitää totella.

Ja onneksi tämä nyt ei ole jokapäiväistä kuitenkaan. Jostain syystä nyt on taas ollut todella paljon vaikeampaa. Huoh.

 

[Cecilia Algotsdotter]

Mä olen ilmoittanut omille lapsilleni, että kaikki etäisestikin sokeria sisältävä on kielletty jos ei pese hampaitaan. Karkit, jäätelöt, mehut, limpsat, murot, hillot, ihan kaikki. Kovapäiselle lapselle tämäkään ei kyllä varmaan toimi. Mutta kerran meidän lapsi oli pari viikkoa ilman herkkuja kun ei pessyt iltaisin hampaitaan, ja kyllä oli naama nurinpäin kun mentiin kylään tai koitti siskon karkkipäivä, kun ei mitään saanut. Voi voi. Elämä on.

Jos haluaa olla ilman vaatteita, niin ihan sama mulle. Voi sitten jäädä kotiin. Yleensä on ne alkaneet pukea sitten kun mä olen jo ovesta menossa. Toki voi myös ulos kylmään lähteä ilman vaatteita. Oma valinta, mutta rutinaa kylmästä en kuuntele.