Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? On niin paha olla.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Emmy"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"Emmy"

Vieras
Tausta: Olen 25 ja saanut esikoisen 19-vuotiaana. En ole koskaan ollut lapsen isän kanssa yhdessä, mutta hän on tekemisissä tytön kans viikoittain ja minä olen lapsen isän kanssa hyvissä väleissä. Minun ja lapsen isän välinen suhde on ok.
Tapasin nykyisen mieheni 20-vuotiaana ja olemme olleet yhdessä 5v ja 4kk. Mieheni on siis lapseni isäpuoli.

Mieheni rakastaa tyttöäni kuin omaansa. Hän hakee hoidosta, vie hoitoon, leikkii ja heillä on yhteisiä, omia juttuja. Mä teen vuorotyötä ja isäpuoli hoitaa lasta kotona. Me reissataan paljon yhdessä. Lapseni rakastaa isäpuoltaan ja hän kokee meidät perheeksi. Lapsi toki välittää myös isästään.

Mieheni hyväksyy minut kyllä sellaisena, kuin olen. Mieheni on oikeasti ja tulisi aina olemaan mulle uskollinen. Hänellä on korkea koulutus ja hyvä työ. Mies kyllä rakastaa minua ja varmaan haluaisi olla kanssani.

Ongelma:
En tiedä rakastanko miestäni enää. Mies on todella mustasukkainen. Hän suuttuu, kun en näytä tekstiviestejäni hänelle. Jos mä menen töiden jälkeen vaikkapa kaupungille, mies tavallaan laittaa minut potemaan siitä huonoa omaatuntoa.
Mä olen saanut lapseni melko nuorena. Lastani rakastan toki ylikaiken ja päivääkään en vaihtaisi pois. Mä olen jotenkin masentunut. Mulla on aina ollut todella heikko itseluottamus. Mä esim. pelkään käydä kaupassa, koska pelkään, että joku kommentoi vaikkapa ulkonäköäni negatiivisesti. Mä valvon paljon öitä. Mä olen tosi harhaluuloinen ja esim. yöllä herään savun hajuun ja olen kuulevinani, että palohälytin piippaa. Sitten tajuan, että se on vaan kuvitelmaa.
Mun huono itsetunto rajoittaa myös tosi paljon. Mun alalla saisi vakituisen työn nopeasti. Mä silti roikun sijaisena koko ajan samassa paikassa ja paikkaan muiden lomie jne, koska en uskalla hakea muita töitä.
Mä olen miehelleni tosi usein puhunut kaikesta, mutta mies ei oikein ota mua tosissaan. Yleensä telkkarista tulee jalkapalloa tai salkkarit, ettei hän edes ehdi kuunnella, vaikka mä itkisin vieressä. Jos mies kuuntelee, hän istuu hiljaa ja lopuksi vain toteaa "no sun pitää ajatella erilailla. Mä meen nyt nukkumaan"..

Olen sanonut myös miehelle, että kaipaisin kehuja (minä kyllä osaan kehua), mutta ei mies osaa kehua. Hän on kovin arkinen tavallaan suhteessa..

Mä sanoin miehelle, että mä haluaisin nyt ottaa vähän omaa aikaa. Lapseni isä ymmärtää minua ja hän on sanonut, että ottaa tyttöä nyt ensi viikolla vaikka kolmeksi yöksi, että mä voin keskittyä itseeni ja pohtimaan. Sanoin tästä miehelleni ja hän suuttui totaalisesti. Hän ei hyväksy mun omaa aikaani, vaikka se tarkoittaisi siis mulle pitkiä yöunia, lenkkejä koiran kanssa ja kavereiden tapaamista.

Kavereiden tapaaminen on yhtä helvettiä. Mä olen hylännyt monet kaverit, koska mies saa aina mut potemaan niin huonoa omaatuntoa siitä, että viettäisin aikaa joskus kavereiden kanssa.

Jotain puuttuu. Toisaalta on niitä hyviäkin hetkiä. Jos mä tietäisin, että mies ei loukkaantuisi yhtään, jos jättäisin hänet, niin jättäisin. Toisaalta en halua jättää häntä, ettei mies joudu kärsimään..

Erota vai ei..
 
Ja toisaalta meillä on kuitenki perhe, vaikka ei lapseni isä olekaan. Rikkoisin samalla myös lapseni perheen.
Oikeasti syyt olla yhdessä on lapsi, raha ja se, etten halua satuttaa miestä. Kyllä mä silti välitän miehestäni.
 
Voi herranjumala sentään. Mies on selvästikin sairaalloisen mustasukkainen ja käyttää sinuun henkistä välivaltaa. Hän on näköjään onnistunut jo alistamaan ja lytistämään sinut. Törkeää on rajoittaa toisen menemisiä. Miksi ihmeessä siedät sitä?


Tuollaisella käytöksellä, rajoittamisella ja vahtimisella on taipumus vain pahentua ajan myötä. Ajattele omaa hyvinvointiasi ja lähde, vielä kun sinulla on edes jonkinlaisia itsekunnioituksen rippeitä jäljellä. Pahinta on tuo ystävistä erottaminen, älä missään nimessä suostu siihen, äläkä alistu potemaan huonoa omaatuntoa omasta vapaa-ajastasi. Miehesi on sairas.
 
[QUOTE="emmy";27459365]Siis ei hän nyt mielestäni mikään sairaaloisen mustasukkainen ole. Hän osaa olla ihanakin.[/QUOTE]

"Hän osaa olla ihanakin"...toi on just se lause, mikä pitää ihmisen sairaassa suhteessa! Kyllä on sairaaloisen omistushaluinen ja menetyksen pelkoinen, jos ei voi suoda puolisolle paria päivää aikaa itsensä etsimiseen.
 
Hän on kyllä tavallaan "antanut" luvan, että ensi viikolla olen enemmän kavereiden kanssa ja enemmän yksikseni. Lapseni isä huolehtii lapsesta. Miehelle tämä on tietyllä tapaa tosi ok, mutta nyt hän on ollut pari päivää hiljainen ja maassa, kun tietää, että ens viikolla menen herraparatkoon kaverini kanssa yhdelle ja esim. koiran kanssa päiväksi mökille.

Mä olen myös KAVERI yhden miehen kanssa ja mieheni epäilee, että meillä on suhde. No ei todellakaan ole.

Toisaalta.. mun mielestä hän ei ole niin mustasukkainen, kuin ehkä tästä kaikesta ymmärtää.
 
[QUOTE="emmy";27459365]Siis ei hän nyt mielestäni mikään sairaaloisen mustasukkainen ole. Hän osaa olla ihanakin.[/QUOTE]

Niinhän ne aina osaavat. Varsinkin silloin, jos sinä pysyt ruodussa ja pompit hänen pillinsä mukaan, kuten olet tähän asti tehnyt.
 
Ja tämä kaverimies on perheen isä, jolla on todella hankala tilanne menossa ja meillä on lähinnä tällainen "terapiakaveruus" puolin ja toisin. Olen sanonut miehelleni, etten aio luopua ystävästäni, koska molemmat hyödymme toisistamme. Mutta mies ei hyväksi mulla miespuolista kaveria.
 
[QUOTE="Emmy";27459321]
Mieheni hyväksyy minut kyllä sellaisena, kuin olen.

Kavereiden tapaaminen on yhtä helvettiä. Mä olen hylännyt monet kaverit, koska mies saa aina mut potemaan niin huonoa omaatuntoa siitä, että viettäisin aikaa joskus kavereiden kanssa.[/QUOTE]

Musta noissa kahdessa ylläolevassa asiassa oli jo aika iso ristiriita.
Jommankumman on pakko olla suoranainen valhe.
Jos mies hyväksyy sinut sellaisena kuin sinä olet, hän ei ala valikoimaan kavereitasi eikä aiheuta sinulle syyllisyyttä siitä, että sinulla kavreita on.
 
[QUOTE="emmy";27459396]
Toisaalta.. mun mielestä hän ei ole niin mustasukkainen, kuin ehkä tästä kaikesta ymmärtää.[/QUOTE]

Ainakin kovin omistushaluinen hän on. Miksi sinä sitten olet joutunut luopumaan ystävistäsi? Miksi joudut potemaan huonoa omatuntoa omista menoistasi? Jos vastaus on, että miehen käytöksen takia, niin homma on selvä. Kiukuttelullaan ja mököttämisellä mies syyllistää sinua ja se on pelkästään henkistä väkivaltaa, koska sinä et ole tehnyt mitään väärää. Ainoa väärintekijä on mies, joka yrittää rajoittaa itsemääräämisoikeuttasi ja vapauttasi. On näköjään jo onnistunut aivopesemään sinut, kun niin puolustelet tuollaista käytöstä. Se ei todellakaan ole normaalia. Aivan kuin eläisit tämän miehen vankina.
 
[QUOTE="emmy";27459396]Hän on kyllä tavallaan "antanut" luvan, että ensi viikolla olen enemmän kavereiden kanssa ja enemmän yksikseni. Lapseni isä huolehtii lapsesta. Miehelle tämä on tietyllä tapaa tosi ok, mutta nyt hän on ollut pari päivää hiljainen ja maassa, kun tietää, että ens viikolla menen herraparatkoon kaverini kanssa yhdelle ja esim. koiran kanssa päiväksi mökille.

Mä olen myös KAVERI yhden miehen kanssa ja mieheni epäilee, että meillä on suhde. No ei todellakaan ole.

Toisaalta.. mun mielestä hän ei ole niin mustasukkainen, kuin ehkä tästä kaikesta ymmärtää.[/QUOTE]
Joo, oikeasti hän on varmaan ihan täydellinen, eikä yhtään mustis, ei rajoita sun tekemisiä, ei tutki tekstiviestejäsi...ja jos joskus sulta jotain kieltääkin niin tekee sen vain sun omaksi parhaaksesi.

Eiks nii?
 
[QUOTE="Emmy";27459321]Kavereiden tapaaminen on yhtä helvettiä. Mä olen hylännyt monet kaverit, koska mies saa aina mut potemaan niin huonoa omaatuntoa siitä, että viettäisin aikaa joskus kavereiden kanssa.[/QUOTE]

Tuo ei ole rakkautta vaan pentumaista epävarmuutta ja omistushalua. Ilmoita miehellesi että hänen täytyy joko kasvaa aikuiseksi tai pakata laukunsa.
 
Ehkä myös ajattelen liikaa muiden tunteita.. siis mä voin sanoa, että jollain tapaa rakastan miestäni. En halua satuttaa häntä..
Toisaalta rikon myös lapseltani perheen..
 
[QUOTE="emmy";27459405] Mutta mies ei hyväksi mulla miespuolista kaveria.[/QUOTE]

Sinun ei tarvitse pyytää mieheltäsi lupaa omiin kaverisuhteisiisi ja niiden ylläpitämiseen. Ystävät kuuluvat jokaisen ihmisen perusoikeuksiin.
 
[QUOTE="Emmy";27459435]Ehkä myös ajattelen liikaa muiden tunteita.. siis mä voin sanoa, että jollain tapaa rakastan miestäni. En halua satuttaa häntä..
Toisaalta rikon myös lapseltani perheen..[/QUOTE]

Älä käytä lastasi tekosyynä omaan pelkuruuteesi lähteä suhteesta. Minä en ainakaan missään nimessa haluaisi antaa lapsilleni tuollaista miehenmallia. Lapsi saa vääristyneen kuvan parisuhteesta ja ihmissuhteista.
 
Lapsestani minä olen velvollinen huolehtimaan. Silloin kun lapsi on isällään tai esim. mummillaan,niin minä voin tavallaan tehdä mitä vain? Oletteko samaa mieltä?
Eli nyt tuleva viikonloppuna, kun lapsi menee isälleen, niin koetteko te, että voin hyvällä omalla tunnolla lähteä vaikkapa 200km päähän ystäväni luo yökylään?
 
[QUOTE="Emmy";27459435]Ehkä myös ajattelen liikaa muiden tunteita.. siis mä voin sanoa, että jollain tapaa rakastan miestäni. En halua satuttaa häntä..
Toisaalta rikon myös lapseltani perheen..[/QUOTE]

Sopiikohan sinuun lause "pidämme tarkasti huolen, ettemme satuta ketään -ketään muuta kuin itseämme" Tuo on jostain melody Beattien kirjasta, en muista mistä, kutta kuvaa läheisriippuvaisen ihmisen sielunelämää; kaikki tekemiset pitää miettiä jokaisen muun kannalta paitsi omasta näkökulmasta ja se tosiaan ei ole rakkautta, se on sitä riippuvuutta. rakkaus on töäydellistä vapautta puolin ja toisin -täydellisestä vapaudesta seuraa HALU olla lähellä, mutta kumpikin tietää, ettei se ole pakko.

Kun huolehdin, otan vastuun muiden ihmisten tarpeiden täyttämisestä - myös sellaisten tarpeiden, jotka heidän tulisi täyttää ilman minua.
Kun välitän, en tee sitä mitä muut ihmiset voivat tehdä ja mitä heidän tulisi itse tehdä. Teen muiden puolesta sen, minkä tekemistä he todella tarvitsevat.
Kun huolehdin, tunnen olevani vastuussa muiden tunteista. Jos he ovat onnellisia, se on minun ansiotani; jos he ovat surullisia, se on minun vikani.
Kun välitän, myönnän että käyttäytymiseni vaikuttaa muihin. Kuitenkin tiedän, että heidän reaktionsa minun käyttäytymiseeni saavat aikaan heidän tunteensa. Siksi en ota vastuuta muiden emotionaalisesta tilasta.
Kun huolehdin, odotan muiden elävän minun odotusteni mukaan "heidän omaksi parhaakseen." Jos he eivät toimi tavallani, järkytyn.
Kun välitän, en vaadi muilta. Jos he käyttäytyvät toisin kuin neuvoin, en järkyty.
Kun huolehdin, yritän usein kontrolloida ja manipuloida muita toimimaan "minun tavallani." Jos se osoittautuu oikeaksi, voin ottaa siitä kunnian; mutta jos se osoittautuu vääräksi, tunnen syyllisyyttä tai syytän muita.
Kun välitän, en kontrolloi. Annan muille vapauden tehdä omia virheitä enkä koe syyllisyyttä enkä syytä heitä niistä.
Kun huolehdin, keskityn niin paljon toisten tarpeisiin että laiminlyön omiani - saatan jopa kadottaa ymmärrykseni siitä mitä tarpeeni ovat.
Kun välitän, olen herkkä omille tarpeilleni ja pidän niiden täyttämistä yhtä tärkeänä kuin muiden tarpeiden täyttymistä.
Kun huolehdin, näen muut oman itseni laajentumina. Siksi en osaa kohdella heitä heidän itsensä tähden; kohtelen heitä itseni tähden. Olen kadottanut itseni ja heidän väliset rajat.
Kun välitän, olen tietoinen omista rajoistani. Kykenen näkemään muut ihmiset niinä joita he ovat.
Kun huolehdin, koen usein olevani väsynyt, taakoitettu ja katkera, koska niin suuri osa energiaani on sidottu toisten hyvinvointiin.
Kun välitän, koen olevani rentoutunut, vapaa ja rauhallinen koska oma energiani pysyy kanssani.
Kun huolehdin, en rakasta muita.
Kun välitän, rakastan muita.
 
Sopiikohan sinuun lause "pidämme tarkasti huolen, ettemme satuta ketään -ketään muuta kuin itseämme" Tuo on jostain melody Beattien kirjasta, en muista mistä, kutta kuvaa läheisriippuvaisen ihmisen sielunelämää; kaikki tekemiset pitää miettiä jokaisen muun kannalta paitsi omasta näkökulmasta ja se tosiaan ei ole rakkautta, se on sitä riippuvuutta. rakkaus on töäydellistä vapautta puolin ja toisin -täydellisestä vapaudesta seuraa HALU olla lähellä, mutta kumpikin tietää, ettei se ole pakko.

Kun huolehdin, otan vastuun muiden ihmisten tarpeiden täyttämisestä - myös sellaisten tarpeiden, jotka heidän tulisi täyttää ilman minua.
Kun välitän, en tee sitä mitä muut ihmiset voivat tehdä ja mitä heidän tulisi itse tehdä. Teen muiden puolesta sen, minkä tekemistä he todella tarvitsevat.
Kun huolehdin, tunnen olevani vastuussa muiden tunteista. Jos he ovat onnellisia, se on minun ansiotani; jos he ovat surullisia, se on minun vikani.
Kun välitän, myönnän että käyttäytymiseni vaikuttaa muihin. Kuitenkin tiedän, että heidän reaktionsa minun käyttäytymiseeni saavat aikaan heidän tunteensa. Siksi en ota vastuuta muiden emotionaalisesta tilasta.
Kun huolehdin, odotan muiden elävän minun odotusteni mukaan "heidän omaksi parhaakseen." Jos he eivät toimi tavallani, järkytyn.
Kun välitän, en vaadi muilta. Jos he käyttäytyvät toisin kuin neuvoin, en järkyty.
Kun huolehdin, yritän usein kontrolloida ja manipuloida muita toimimaan "minun tavallani." Jos se osoittautuu oikeaksi, voin ottaa siitä kunnian; mutta jos se osoittautuu vääräksi, tunnen syyllisyyttä tai syytän muita.
Kun välitän, en kontrolloi. Annan muille vapauden tehdä omia virheitä enkä koe syyllisyyttä enkä syytä heitä niistä.
Kun huolehdin, keskityn niin paljon toisten tarpeisiin että laiminlyön omiani - saatan jopa kadottaa ymmärrykseni siitä mitä tarpeeni ovat.
Kun välitän, olen herkkä omille tarpeilleni ja pidän niiden täyttämistä yhtä tärkeänä kuin muiden tarpeiden täyttymistä.
Kun huolehdin, näen muut oman itseni laajentumina. Siksi en osaa kohdella heitä heidän itsensä tähden; kohtelen heitä itseni tähden. Olen kadottanut itseni ja heidän väliset rajat.
Kun välitän, olen tietoinen omista rajoistani. Kykenen näkemään muut ihmiset niinä joita he ovat.
Kun huolehdin, koen usein olevani väsynyt, taakoitettu ja katkera, koska niin suuri osa energiaani on sidottu toisten hyvinvointiin.
Kun välitän, koen olevani rentoutunut, vapaa ja rauhallinen koska oma energiani pysyy kanssani.
Kun huolehdin, en rakasta muita.
Kun välitän, rakastan muita.

Juuri näin....
 
[QUOTE="Sanna";27459355]Voi herranjumala sentään. Mies on selvästikin sairaalloisen mustasukkainen ja käyttää sinuun henkistä välivaltaa. Hän on näköjään onnistunut jo alistamaan ja lytistämään sinut. Törkeää on rajoittaa toisen menemisiä. Miksi ihmeessä siedät sitä?


Tuollaisella käytöksellä, rajoittamisella ja vahtimisella on taipumus vain pahentua ajan myötä. Ajattele omaa hyvinvointiasi ja lähde, vielä kun sinulla on edes jonkinlaisia itsekunnioituksen rippeitä jäljellä. Pahinta on tuo ystävistä erottaminen, älä missään nimessä suostu siihen, äläkä alistu potemaan huonoa omaatuntoa omasta vapaa-ajastasi. Miehesi on sairas.[/QUOTE]

No ei ole! Vaan mies on erittäin epävarma itsestään ja todennäköisesti on huomannut että puoliso ei taida enään rakastaa ja yrittää pitää kiinni kynsin ja hampain.

ja minusta olisi todella epäilyttävää jos miehen pitäisi salata jotain viestejä minulta!

Mua on petetty aikoinaan monta kertaa kun sinisilmäisenä uskoin kaiken paskan mitä silloiset mies ystävät suustaan päästi. Sit vahingossa selvisi että miehen ylityöt oli mielenkiintoisia, lähimmässä pubissa vieraan naisen kanssa kiehnäämässä.seuraava tapaus oli kun satuin vahingossa ukon kanssa samaan baariin(sen ei pitänyt olla baarissa),niin sillä oli käsi toisen naisen takamuksella,hieroi sitä samalla kun tunki kieltä naisen suuhun! sen lisäksi kun olin nuorempi mua yritti iskeä monta kertaa ukko miehet.

Avoimuus on siis ihan ehdotonta että voin luottaa, kun mies ymmärtää tämän niin ongelmia ei ole,mutta mitään salailua en tule katsomaan!
 
[QUOTE="Emmy";27459448]Lapsestani minä olen velvollinen huolehtimaan. Silloin kun lapsi on isällään tai esim. mummillaan,niin minä voin tavallaan tehdä mitä vain? Oletteko samaa mieltä?
Eli nyt tuleva viikonloppuna, kun lapsi menee isälleen, niin koetteko te, että voin hyvällä omalla tunnolla lähteä vaikkapa 200km päähän ystäväni luo yökylään?[/QUOTE]

periaatteessa voit lähteä. mutta miksi vietät mielummin vapaa viikonlopun ystävän kanssa? Minä olisin mielummin mieheni kanssa
 

Yhteistyössä