Mitä te tekisitte, jos miehenne sanoisi ettei aio enää mennä töihin koskaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Näinpä taas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Näinpä taas

Vieras
On kyllästynyt oravanpyörään ja jää mielummin yhteiskunnan elätiksi niinkuin muutkin, ja tämän toteuttaisikin.

Meillä tämä tilanne, enhän mä voi sitä sinne töihin pakottaakkaan, kyllä vaan sapettaa helvetisti.
 
Noh, ehkäpä olisi aika katsella muita töitä? Tai koulutusta ja sitä kautta töitä? Meillä mies ajoi jakeluautoa, työajat hulluja ja pomot viä hullumpia, oli aivan loppu. Piti sit muutaman kuukauden "hermolomaa", kouluttautui vartijaksi ja nyt nauttii työstään. :)
 
Jos oravanpyörän vaihtoehdoksi olisi selvät suunnitelmat tekemisen suhteen (vaikka tulot esim. tuista tulisikin) riippuu ko. tekemisestä miten asiaan suhtautuisin. Jos syy on se ettei vaan huvita mikään, passittaisin todennäköisesti lääkäriin.
 
Jee, sit mä saisin valita asuinpaikan ja päättää monesta muustakin asiasta, joista tällä hetkellä päättää mies siksi että hän tienaa meidän perheessä rahaa. Ja olettaisin myös että mies hoitaisi kodin ja lapset. Käytännössä siis roolit vaihtuisivat.
 
no jos ei ikinä enää aikoisi töihin mennä vaan meinais jäädä loppuiäkseen kotiin lusmuamaan, ni en kattelis. Mut jos juttu olis niin että olis kyllästynyt nykyiseen työhönsä ja meinais vaihtaa kokonaan alaa, niin asia ok.
 
Jos ajatuksena ois jäädä ikuisiksi ajoiksi kotiin syljeskelemään kattoon, niin ei kävis kyllä. Ei ole malli jonka haluan antaa lapsilleni, eikä me kyllä yhden palkalla pitkään tultais toimeenkaan. Jos taas ois esim. voittanut lotossa tai aikeissa vaihtaa alaa, niin sitten voitais neuvotella.
 
[QUOTE="Jenis";27606907]Jos ajatuksena ois jäädä ikuisiksi ajoiksi kotiin syljeskelemään kattoon, niin ei kävis kyllä. Ei ole malli jonka haluan antaa lapsilleni, eikä me kyllä yhden palkalla pitkään tultais toimeenkaan. Jos taas ois esim. voittanut lotossa tai aikeissa vaihtaa alaa, niin sitten voitais neuvotella.[/QUOTE]

Näin myös meillä. On eri asia jäädä työttömäksi, mutta silti hakea aktiivisesti uutta työtä, kuin jäädä työttömäksi ja luovuttaa kokonaan. Ei mekään mun palkalla pärjättäis, sen vuoski mies on nyt hakenut ihan kaikkia mahdollisia työpaikkoja mihin vähänkin on mahdollisuuksia. Ja kouluttamattomalla ihmisellä niitä ei niin hirveästi ole, kun lähes kaikilla aloilla vaaditaan jokin pohjakoulutus. Mut siis jos mies ilmoittaisi, ettei enää aio edes hakea töitä, ikinä, niin saisi muuttaa yksinään kituuttamaan.
 
Jos puolisoni lopettaisi työnteon, olisin ensin iloinen, koska saisin ilmaisen lapsenvahdin. Katselisin sitä aikani ja tajuaisin, etten kuitenkaan pääse kotiin tullessani yhtään sen helpommalla kuin tähänkään asti. Sen jälkeen se lusmuilu alkaisi pännimään ja pahasi. Meille todennäköisesti tulisi massiivinen riita ja parisuhdekriisi, joka päättyisi joko siihen, että avokki suostuu palaamaan työelämään tai siihen, että minäkin mielenosoituksellisesti jäisin lusmuamaan kotiin ja meistä tulisi sossun asiakkaita. Tätä kestäisi aika kauan, koska kumpikaan osapuoli ei tahtoisi antaa periksi. Lopulta jompikumpi uhkaisi avoerolla. Tämä saisi meidät havahtumaan ja molemmat palaisivat työelämään.

Noin se todennäköisesti menisi...
 
Mä en ikinä pystyisi kuvittelemaan että mun mies tekisi noin. On niin täysin sen ajatusmaailman vastaista.

Mä kyllä kysyisin että millä on ajatellut elää. Sen verran on vielä asuntolainaakin jäljellä ettei niitä ihan peruspäivärahoilla maksella. Jos sillä olisi joku suunnitelma kuten freelancerina toimiminen tms niin ihan ok. Mutta en katselisi kyllä loputtomiin pelkkää "mä en vaan viitti". En mäkään aina viittisi :)
 
Saisi häipyä toisaalle lusmuamaan moinen vätys. Mun villi veikkaus tosin on, että jos mun mies tekisi moisen tempauksen, niin se jaksaisi olla semmosen kuukauden verran toimettomana ja alkaisi taas ne työt maistua.
 
Jos se aikois vaan jäädä sohvalle makaamaan ja ei ois masentunut niin se lentäis kämpästä ulos. Jos taas aikois opiskella uuden alan, keskittyä bändiinsä jne. niin se sopisi.
 
Hankkisin mieheni kiireesti päätohtorille, alkaisin paniikissa etsimään pienempää asuntoa, yrittäisin moninkertaistaa työvuoroni, mies saisi alkaa nostamaan kotihoidontukea minun sijastani..

Jos homma olisi jatkuva eikä muutosta tulisi, en varmaan katselisi miestä ihan loputtomiin, koska tilanne olisi kaoottinen ja oma terveys ei todennäköisesti myöskään kestäisi.
 
En usko että tuo tuille jäisi, vaan kyse olisi enemmän siitä että taloudellinen riippumattomuus olisi tullut saavutettua. Varmaankin olisin tosi iloinen miehen puolesta.
 
Mies on ihan vapaa tekemään mitä haluaa, työssäkäynti ei tee kenestäkään ihmistä silmissäni, vaan aivan muut asiat, kuten toisten ihmisten kohtelu ja huomioon ottaminen.

Jos mies päättää tehdä elämänmuutoksen, niin hän on vapaa ihminen tekemään niin.

Mitäkö minä tekisin? Enpä varmaan sen kummempaa mitä nytkään.
 
Ihan vapaasti. Minä menisin töihin heti ja hän saisi ihan mielellään hoitaa 3 muksua kotona.kun olisi pari viikkoa pyörittänyt tätä rumbaa niin menisi aivan varmasti nopeasti töihin.
 

Yhteistyössä