Mitä tavoittelemista on lääkkeettömässä synnytyksessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "outoko"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mutta oikeasti, en vain saa oikein kiinni tuosta synnytyskivuilla kilpailusta, siis mikä sen idea on? Tai siis miksi teille kummallekin on niin tärkeää todistella että juuri teidän synnytyksenne oli kivuliaampi kuin sen toisen?

Kai nämä ovat niitä naisten armeijajuttuja. Aina pitää olla kamalampaa kuin toisilla :D

Itse en voi millään elämää kovemmilla kivuilla kerskailla, mutta tosi ylpeä olen siitä, että esikoisen sain omin avuin ulos. Siinä oli ainekset hätätilanteeseen. Ja myönnän, että olen joskus miettinyt, että olisiko tilanne päättynyt sektioon, jos olisin ollut epiduraalin vaikutuksen alaisena.
 
täältä löytyy luomua, käynnistettyä, spinaalilla ja epiduraalilla sekä ilman mitään lääkkeitä. Kipeitä synnytyksiä kaikki ja jokainen synnytys ihan erilainen, mutta upeita silti kaikki. Mikään ei voita sitä tunteiden kirjoa, kun vauvan saa ensi kertaa syliin nähtäväksi.
 
Ei sulla sitten ole korkea kipukynnys. Yritä nyt ymmärtää, mitä se tarkoittaa! Samalla tavalla itsekin olet siellä kärissyt kivuissas.

Lukisit oikeasti koko ketjun ennen kuin aloitat tuota jankkausta :) Kivut on olleet kovat, mutta olen kokenut elämässäni paljon kovempaa kipua kuin synnytyskipu ja pointtina oli se, että sen kivun voi hallita ja sen yli nousta niin kuin olen tehnyt. En suinkaan ole kärissyt mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
 
Aikuiset naisetko tässä ketjussa oikeasti keskustelee? Mitä väliä sillä on kuka on ollut kipein, kenen kipukynnys on korkein? Nämä tuntemukset kun on aina sbjektiivisia. Mulla on käynnistetty ja luomusti käynnistynyt. Itsellä niissä ei ollut kamalasti eroa. Nopeasti ja hyvin menivät molemmat. Ekassa sain epiduraalin ja toisessa spinaalin. Jälkimmäinen jäi vähän harmittamaan, kun lapsi syntyi heti puudutteen oton jälkeen. Eli meni hukkaan:D Mulla on ollut tasan se tavoite, että molemmat voidaan hyvin synnytyksen jälkeen. Eli vain päämäärällä on väliä, mulle se ei ollut mikään elämysmatka.
 
[QUOTE="kkk";28789771]Lähes kaikkiin synnytyksessä käytettäviin lääkkeellisiin kivunlievitysmuotoihin liittyy merkittäviä riskejä. Ja vieläpä vauvan hyvinvointiin liittyviä riskejä. Suuri osa synnyttäjistä ei näitä riskejä tiedä ja vielä suurempi osa ei halua niitä ajatella.[/QUOTE]

Näin. En halunnut lääkkeitä jotka voisivat mahd. pitkittää synnytystä, estää mua tuntemasta ponnistussuuntaa ja haitata vauvaa. Olen synnyttänyt 2 kertaa ilman kivunlievitystä, ja vaikka se sattuu, kipu on kuitenkin semmoista eteenpäinvievää eikä repivää. Siis mulla ollut - en käytä aikaa paheksuakseni tai ylistääkseni toisten synnytyksiä, olen keskittynyt lähinnä omiini ;)
 
Joku jo mainitsikin synnytyksen keston merkityksen omaan jaksamiseen. Itselläni kävi hyvä tuuri siinä, että molemmat synnytykset ovat kestäneet vain hetken ja edenneet sopivaa tahtia. Ja kyllä, täytyy myöntää, että tunnen sisälläni pientä ylpeyttä siitä, etten pahemmin kivunlievityksiä tarvinnut (ekasta kokeilin ilokaasua, muttei vaikutusta). MUTTA toisaalta, jos olisin joutunut saattamaan näitä lapsukaisia maailmaan vaikka vuorokauden tai enemmänkin tai matkaan olisi tullut muita mutkia, niin olisin takuulla itsestäni ihan yhtä ylpeä, olisin sitten synnyttänyt minkä tahansa apujen/lääkkeiden voimin. Molempien kertojen jälkeen olen suurella kunnioituksella (ja kauhulla) ajatellut ystävieni huomattavasti pidempikestoisempia synnytyksiä. On myös muistettava, että eri ihmisille eri keinot auttavat (mulle kaurapussi ja kuuma vesi). Ja tottakai epiduraalissa riskinsä, mutta tietyissä tilanteissa siitä saatava hyöty vain on suurempi kuin mahdollisen riskin vaara.

Ja tunnustaudun ihmiseksi, jonka kädet hikoavat matkalla hammaslääkäriin, joka puristaa koko käynnin ajan rystyset valkoisina tuolin kahvoja ja jonka suuhun ei poralla mennä ilman kunnon puudutusta. ;)
(Ja jos totta puhutaan, niin mahdollinen epiduraalin laitto (se paikoillaanolo) oli ennen esikoisen synnytystä se, mitä pelkäsin eniten... ;)
 
  • Tykkää
Reactions: millionnea
Luin vaan ekan sivun ja siellä on väitelty jälleen kerran epiduraalista ja että se hidastaa synnytystä. Hyvin mahdollista, mutta muistakaa, että joillakin se vie nimenomaan sitä synntystä eteenpäin. Itse olen kaksi synnyttänyt epiduraalin kanssa. Ilman sitä synnytys on edennyt vain neljään senttiin. Tuntikausien pystyssäoleminen, rentouttelu, hengittely, tipat ja kalvojen puhkaisut eivät oo edistäneet tilannetta kummallakaan kerralla. Epiduraalia sain ekassa synnytyksessä kaksi annosta ja lapsi syntyi. Tokassa yhden annoksen ja tilanne oli sen aikana edennyt 4cm-10cm. Ponnistin molemmat ulos parissa minuutissa, myös sen ensimmäisen. Molempia olen synnyttänyt pitkästi toista vuorokautta, että en haluaisi ajatella minkälainen viikon kärsimysmaratoni olisi ollut edessä ilman epiduraalia.

Aina se ei ole huono juttu ja ärsyttää, kun yleistetään, että epiduraali on vaan negatiivinen juttu. Olemme erilaisia, toisilla toimii toiset avut synnytyksessä ja toisilla toisenlaiset. Mitä sitä kilpailemaan.
Itse en koe luomusti synnyttäneiden jotenkin leijuvan suorituksellaan (paitsi täällä palstalla näkee joskus niitä "nykyajan naiset ei kestä kipua, MINÄ ainakin.." ), vaan kertovan siitä kuten kuka tahansa kertoilee omasta synnytyksestään.
 
[QUOTE="vieras";28793521]Aiheena on lääkkeetön synnytys ;)[/QUOTE]

Jep. Lääkkeetön synnytys. Ei siis esim. "lääkkeetön kivunlievitys synnytyksessä", tai "synnytyksen lääkkeellinen käynnistys".

Lääkkeetön synnytys tarkoittaa puhekielessä LUOMUA, alusta loppuun. Jos synnytys pitää käynnistää tai ottaa oksitosiinitippaa tai muuta, siitä ei luomua enää saa.

Lääkkeetön kivunlievitys synnytyksessä on sitten asia erikseen. Sekään synnytys ei välttämättä ole vielä LUOMU, vaikka ei käyttäisi lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Mulla ei ollut lääkkeellisiä kivunlievityksiä, mutta kalvot puhkottiin ja sain lopussa oksitosiinia, joten ei se ole luomusynnytys silloin.

Ja mitä tällä nyt sitten on väliä, ei niin minkään väliä. Who cares. Pääasia että ne mukulat saadaan ulos ilman suurempia vaurioita.
 
Tää on taas et se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Mun puolesta jokainen ottakoon mitä lääkkeitä haluaa mutta itse lähdin asenteella et vain jos on ihan pakko. Eli jo valmiiksi sillä mielellä et niitä en tarvitse jolloin siihen kipuun oli valmistunut. Ja juu ei ollut helo ja nopea (ponnistusvaihe kesti 3tuntia) mut tahdoin tuntea ja kokea koko homman. Ja koska en tarvinnut. tiesin et kipu loppuu.

Mut monella vain on asenne jo valmiiksi et kaikki mömmöt tänne heti eikä pienintäkään halua edes kokeilla miltä synnytys tuntuu. Kun niissä lääkkeissä on aina riskinsä. ja onhan se mahtava kokemus, se valtaisa kipu ja sen ylittäminen.

Mut jokainen synnyttää kuten haluaa.

Voisin kysyä takas et miksi kivunlievitystä kyttävät pitävät luomusynnyttäjiä ihan sekopäisinä hulluina jotka vain haluavat esittä jotain?
 

Yhteistyössä