Mitä tavoittelemista on lääkkeettömässä synnytyksessä?

["vieras"]

No, eiköhän kaikki jo usko että sinulla on uskomaton kipukynnys ja pysyt toimintakykyisenä sellaisissa tuskissa missä toiset jo menettävät tajunsa jne. Luomusynnytys ei siis kohdallasi johtunut siitä että kipusi olivat sellaisia ettei niihin kivunlievitystä olisi tarvittukaan, sinulle kipulääkitys synnytyksessä ei ole vaihtoehto.

Mutta ehkä kaikki luomusynnyttäjät eivät ole yhtä "koviksia" kuin sinä? Ehkä monilla se kipulääkityksen tarkoituksellinen pois jättäminen johtuu juuri siitä että heillä kivut ovat vielä sitä luokkaa että he pärjäävät niiden kanssa ja jos tilanne olisi ajautunut siihen että kivut olisivat käyneet ylivoimaisiksi, vieneet toimintakyvyn tai synnytyksen jatkon kannalta se kipulääkkeen tuoma lepohetki olisi todettu tärkeäksi he olisivat päätyneet ottamaan tuon lääkityksen vastaan? Siis että se logiikka että mitä kovemmat kivut (subjektiivinen kokemus), sitä mielummin ihminen yleensä turvautuu kipulääkkeisiin ei ole ihan tuulesta temmattu.

Tietty on ihmisiä jotka eivät sitten missään tilanteessa käyttäisi kipulääkitystä ja heitä jotka ovat aina ja joka vihlaisuun vaatimassa jotain droppia. Mutta ihan yleisesti.

Ja juu, todellakin väheksymättä kenenkään kivunsietoa. Itse olen heitä jotka suhtautuvat hyvin epäilyksellä siihen miten olisivat ikinä selvinneet synnytyskivuista, varmaan olisin ollut niitä jotka olisivat ekoina olleet puudukkeita vaatimassa jos ikinä olisin synnyttämään joutunut.

Jep jep, annoit loistavan esimerkin siitä mitä tarkoitin sillä, että kettuillaan ja luetaan rivien välistä olemattomia. Mistä päättelit etten ole ensimmäisessä synnytyksessä käyttänyt kivunlievitystä?

 

[Mietteitä]

[QUOTE="hehee";28792559]Valtava kipu synnytyksessä kyllä vaikuttaa negatiivisesti kiintymyssuhteeseen ja trust me, vaikka äiti ottaisikin kolmekin epiduraalia kahden vuorokauden synnytyksessä, sitä kipua ehtii olla niin perkeleesti!
Siksihän sitä otetaankin, osa kuitenkin pitää kestää, koska ei sitä koko synnytystä voi epillä vetää.

Itselleni jäi kivusta traumat joita nyt korjaillaan psykoterapiassa, silti vaikka sainkin puudutteen. Kaksi vuorokautta helvetillisissä poltoissa ja tuntui kuin olisi pitänyt vaan jatkaa punttien nostamista uudestaan ja uudestaan, kyllä se parin tunnin rentoutuminen oli aika lailla tarpeen. En tiedä kuinka vielä pahemmat jälet olisi jättäny ilman sitä pientäkään hetkeä kun apua sai. Tämä synnytys oli käynnistetty siis lääkkeillä.[/QUOTE]

Juuri tuota tarkoitin. Kiputrauma on seurausta siitä ettei saa tarvitsemaansa kivunlievitystä. Sen sijaan jos synnyttää omasta tahdostaan ilman kivunlievitystä, jota ei koe tarvitsevansa, siitä ei varmastikaan ole kiintymyssuhteelle haittaa.

Kipu on outo juttu. Se syntyy aivoissa, ja sikäli se on yhtä lailla henkinen kuin fyysinenkin ilmiö. Olen joutunut näitä juttuja miettimään, koska oma äitini kärsi koko lapsuuteni invalidisoivasta kivusta.

 

[ihan tosi]

[QUOTE="vieras";28792597]Oma vertaus on, että lääkkeellisesti käynnistettu oli kaksi päivää sitä samantasoista kipua kuin oli normaalisti käynnistettyssä siellä pahimmassa asteessa. Että siksi otin siinä lääkkeellisesti käynnistetyssä todellakin apua kipuun. Mieti itse miltä olisi tuntunut kaksi vuorokautta kärvistellä sitä kipua mitä oli silloin 8cm kohdalla.[/QUOTE]

Miksi ihmeessä sinun täytyy yrittää saada kaikki vakuuttuneeksi siitä, että sinun synnytyskipusi oli jotain niin sietämätöntä, etteikö joku toinen olisi voinut kestää sen ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ja ehkä jopa pidempään kuin sinun synnytyksesi kokonaiskesto oli? Et taida olla sinut synnytyksesi etkä myöskään itsesi kanssa.

Nimim. Kaksi synnytystä, kumpikaan ei luomu

 

["vieras"]

Miksi ihmeessä sinun täytyy yrittää saada kaikki vakuuttuneeksi siitä, että sinun synnytyskipusi oli jotain niin sietämätöntä, etteikö joku toinen olisi voinut kestää sen ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ja ehkä jopa pidempään kuin sinun synnytyksesi kokonaiskesto oli? Et taida olla sinut synnytyksesi etkä myöskään itsesi kanssa.

Nimim. Kaksi synnytystä, kumpikaan ei luomu

:flower:

 

[Njaah]

Tavoittelemisen arvoisesta en tiedä, mutta itsellä esikoisen synnytys jotenkin vain pysähtyi siihen epiduraaliin. Sitten kun vaikutus lakkasi, niin uuttakaan ei voinut enää antaa ja imukuppi kehiin ja...

Kakkosen kohdalla sain vain paraservikaalipuudutuksen, ja homma toimi paremmin. Ilolla en sitäkään muistele.

Kolmatta ei tule, joten ei ole tavoitteita kivunlievityksen laadusta puoleen taikka toiseen.

 

["Vieras"]

Onko sillä todella jotain väliä?

 

[Mietteitä]

[QUOTE="vieras";28792597]Oma vertaus on, että lääkkeellisesti käynnistettu oli kaksi päivää sitä samantasoista kipua kuin oli normaalisti käynnistettyssä siellä pahimmassa asteessa. Että siksi otin siinä lääkkeellisesti käynnistetyssä todellakin apua kipuun. Mieti itse miltä olisi tuntunut kaksi vuorokautta kärvistellä sitä kipua mitä oli silloin 8cm kohdalla.[/QUOTE]

En mitenkään voi samaistua tuohon vertaukseen, vaikka olen käynnistyksenkin kokenut. Jokainen on vain oman kipunsa tuntija.

 

[Aaaasenne]

Eikö voi edetä tilanteen ja jaksun mukaan?
Juu, en tosiaan oikein ymmärrä ennakkoasennoitumista tähän asiaan.

 

[Mietteitä]

Eikö voi edetä tilanteen ja jaksun mukaan?
Juu, en tosiaan oikein ymmärrä ennakkoasennoitumista tähän asiaan.

Tilanteen ja jaksun mukaan etenemistä minäkin kannatan. Mutta on sellaisia lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä, jotka suorastaan vaativat ennakkoasennoitumista. Nimimerkillä: "meditaatio toimii ihan oikeasti".

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28792667]Jep jep, annoit loistavan esimerkin siitä mitä tarkoitin sillä, että kettuillaan ja luetaan rivien välistä olemattomia. Mistä päättelit etten ole ensimmäisessä synnytyksessä käyttänyt kivunlievitystä?[/QUOTE]

Oletin kai lähinnä tuon perusteella mitä kerroit kivunsiedostasi jne.

Mutta siis ensimmäinen synnytyksesi oli siis kivuttomampi ja siksi halusit kivunlievitystä siihen ja toinen taas huomattavasti kivuliaampi ja siksi halusit olla ilman?


Muoks. Ja sori kettuilusta, kovin koomiselta vaan kuulostaa tuo väittely siitä kenen synnytykset ovat olleet kivuliaimpia. Näin ihmisen korvissa joka on saanut neljä lasta ilman mitään kipuja.

 

["vieras"]

Oletin kai lähinnä tuon perusteella mitä kerroit kivunsiedostasi jne.

Mutta siis ensimmäinen synnytyksesi oli siis kivuttomampi ja siksi halusit kivunlievitystä siihen ja toinen taas huomattavasti kivuliaampi ja siksi halusit olla ilman?

Niin, ei kannattaisi olettaa. Eka oli kivuliaampi ja käynnistetty. Olin nuori enkä osannut kyseenalaistaa. Otin epiduraalin synnytyksen alussa, koska "niin kuuluu tehdä" Sen jälkeen sitä ei enää annettu. Toinen suunnitellusti luomuna.

 

[sen sanoit]

[QUOTE="vieras";28792463]Mä en ihan oikeasti enää ymmärrä. Hankkikaa oikeasti apua, koska tuo teidän alemmuudentunne _kivunlievityksestä_ ei kuulosta enää lainkaan normaalilta. Kyllä, olen tuntenut synnytyksessäKIN helvetillistä kipua, varsinkin käynnistetyssä. Mutta en ole panikoitunut tai alkanut ruikuttamaan vaan hengittänyt, kävellyt (paitsi ekassa jossa kyllä valitin kun en saanut nousta) jne ja noussut sen kivun yläpuolelle. Tämä vaatii juuri sitä henkistä kanttia. Ja vielä kerran kaikille huono itsetuntoisille marttyyreille. Luomusynnytys ei tee kenestäkäkään parempaa eikä huonompaa. Korkea/matala kipukynnys ei tee kenestäkään huonoa eikä parempaa.

Eikä epiduraalin ottaminen tarkoita, että vauvan terveys on pilalla :headwall:[/QUOTE]

No en hae apua, kun synnytin ilman kivunlievistystä. Mutta kehtaan kyllä myöntää, että se sattui ihan perkeleesti.

 

["vieras"]

Muoks. Ja sori kettuilusta, kovin koomiselta vaan kuulostaa tuo väittely siitä kenen synnytykset ovat olleet kivuliaimpia. Näin ihmisen korvissa joka on saanut neljä lasta ilman mitään kipuja.

Tuo on jo erikoista. Minä kun olen luullut, että sektion jälkeen ne jälkikivut on kovia. Saitko niin hyvät tropit?

 

["vieras"]

Mutta kehtaan kyllä myöntää, että se sattui ihan perkeleesti.

Onko täällä joku (muu kuin luomusynnyttäjiä vähättelevät) väittäneet ettei sattunut?

 

["vieras"]

Siis ei mitään, ei yhtään mitään? Miksi ihmeessä ei hyödyntäisi pitkälle kehittynyttä lääketiedettä ja suostuisi kivunlievitykseen? Tietysti jos haluaa kokeilla rajojaan ja nauttii kivusta niin ymmärrän.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28792804]Niin, ei kannattaisi olettaa. Eka oli kivuliaampi ja käynnistetty. Olin nuori enkä osannut kyseenalaistaa. Otin epiduraalin synnytyksen alussa, koska "niin kuuluu tehdä" Sen jälkeen sitä ei enää annettu. Toinen suunnitellusti luomuna.[/QUOTE]

Mutta oikeasti, en vain saa oikein kiinni tuosta synnytyskivuilla kilpailusta, siis mikä sen idea on? Tai siis miksi teille kummallekin on niin tärkeää todistella että juuri teidän synnytyksenne oli kivuliaampi kuin sen toisen?

 

["vieras"]

Mutta oikeasti, en vain saa oikein kiinni tuosta synnytyskivuilla kilpailusta, siis mikä sen idea on? Tai siis miksi teille kummallekin on niin tärkeää todistella että juuri teidän synnytyksenne oli kivuliaampi kuin sen toisen?

Kelle meille? Tässä keskustelussa on aika monta vierasta. Minä en ole missään vaiheessa sanonut että minun synnytykseni oli kivuliaampi kuin jonkun toisen. Ehei, mutta sen sijaan minulle on kyllä sanottu että hyvähän se on kun ei tunne edes mitään

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28792818]Tuo on jo erikoista. Minä kun olen luullut, että sektion jälkeen ne jälkikivut on kovia. Saitko niin hyvät tropit?[/QUOTE]

En. Panadolia ja tradolania suun kautta listalääkkeinä.

 

["vieras"]

En. Panadolia ja tradolania suun kautta listalääkkeinä.

Ok. En ole ottanut koskaan jälkikipuihin mitään (ja ei, ei ole kehumista ja kyllä, olen tuntenut jälkisupistukset kun kohtu supistunut hyvin melko lailla heti) joten en tiedä mitä troppeja ihmiset yleensä käyttävät. Sen vaan tiedän, että ei he ainakaan heti nouse ja vauvojaan hoitele

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28792835]Kelle meille? Tässä keskustelussa on aika monta vierasta. Minä en ole missään vaiheessa sanonut että minun synnytykseni oli kivuliaampi kuin jonkun toisen. Ehei, mutta sen sijaan minulle on kyllä sanottu että hyvähän se on kun ei tunne edes mitään [/QUOTE]

Teitä vieraita on vaikea erottaa toisistanne.

Sekoitin sinut sitten vahingossa siihen joka tuon jonkun toisen kanssa kinasteli noista synnytyksen kivuliaisuuksista jne.

 

["vieras"]

Teitä vieraita on vaikea erottaa toisistanne.

Sekoitin sinut sitten vahingossa siihen joka tuon jonkun toisen kanssa kinasteli noista synnytyksen kivuliaisuuksista jne.

Tässä ketjussa taitaa olla aika monta vierasta kinastelijaa

 

["vieras"]

mammat hei toi synnytyskivuilla kilpaileminen on aika naurettavaa ja turhanpäiväistä. Ihan ku ketään kiinnostaa Keksikää toinen hieman tärkeämpi aihe!

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28792842]Ok. En ole ottanut koskaan jälkikipuihin mitään (ja ei, ei ole kehumista ja kyllä, olen tuntenut jälkisupistukset kun kohtu supistunut hyvin melko lailla heti) joten en tiedä mitä troppeja ihmiset yleensä käyttävät. Sen vaan tiedän, että ei he ainakaan heti nouse ja vauvojaan hoitele [/QUOTE]

6-8h vauvojen syntymän jälkeen olen ollut jalkeilla ja hoidellut vauvat ihan ok. Toki joutuu varomaan nosteluita yms mutta ihan hyvin on heti pärjännyt.

 

[sen sanoit]

[QUOTE="vieras";28792824]Onko täällä joku (muu kuin luomusynnyttäjiä vähättelevät) väittäneet ettei sattunut?[/QUOTE]

Ei sulla sitten ole korkea kipukynnys. Yritä nyt ymmärtää, mitä se tarkoittaa! Samalla tavalla itsekin olet siellä kärissyt kivuissas.

 

["mami"]

Hö, harmi kun en saanut synnyttää sektiolla ilman lääkkeitä ja niitä troppeja tuli otettua reippaasti synnytyksenkin jälkeen.

Vakavasti ottaen, miksi pitää kilpailla siitä kenen synnytys on ollut kipein mutta urheimmin kestetty? Millä sitä voi edes mitata - tikkien määrällä, kiroilun voimakkuudella? Synnytys on kuitenkin vain synnytys, yhtä luonnollinen asia kuin kakalla käyminen. (Ja ei, älkää vaan alkako paasaamaan että lääkkeellisestä synnytyksestä on luonnollisuus kaukana. Jos alatte, lopettakaa samantien myös vessapaperin käyttö.)