O
"ookoo"
Vieras
Siksi kannattaa elää se nuoruus nuorena, koska sitten nelikymppisenä se on aika säälittävää seurattavaa.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Koska nuorena pitäs nussia ristiin rastiin, juoda ja vetää päihteitä, tehdä rötöksiä ja kuseksia kännissä mutasilla festarialueilla, pelätä sukupuolitauteja ja raskauksia, olla vastuuton bilettäjä vailla päämäärää. Muuten on onneton ikuisesti.
Ei tuo touhu minusta onnellista tehnyt, ennemminkin olen onnellinen, että kyseinen elämänvaihe on ollut ohi jo kauan aikaa, mutta on hyvä, että se tuli koettua. Koska olen sellainen, että minua kyllä olis jääny kaivelemaan, että millaista se sitten olisi ollut ja olisin ehkä lähtenyt kokeilemaan nyt myöhemmin.
Joku toinen ei sellaista välttämättä kaipaa ikinä, mutta en ole hetkekään katunut sitä, että sain hetken olla villi, vastuuton, itsekäs ja ahne elämälle. Ja samaan aikaan niin uskomattoman naiivi! Äitiyden vastuu ja velvollisuudet eivät olisi tuolloin tehneet minusta kuin katkeran.
Nuoruus, jonka äidiksi tullessaan menettää ei ole sitä ördäämistä aina. Itse en olisi ollut ihmisenä kypsä ja valmis äitiyteen ja kiitollinen olen, että sain rauhassa opetella vastaamaan itsestäni ja sitten vasta siirtyä huolehtimaan muista.
Ajatteletteko todellakin asiat noin mustavalkoisesti itsenne kautta?
Mistä olette saaneet päähänne että se "nuoruus" on juuri ne asiat mitä itse koitte ja piditte "nuoruutena"?
Joskus tuohon törmää ja aina jaksaa naurattaa. Mielestäni en menettänyt nuoruuttani, päinvastoin. Elin sen juuri kuten itse halusin pienten lasten nuorena äitinä. Eli minäpä olisin nuoruuden menettänyt tekemällä kuten tällainen kommentoija. Oletteko tulleet ajatelleeksi?
Miksi eläisin nuoruuden jota en halua?
Ihan mielenkiinnosta kuulisin mielelläni vastauksia tähän. Mitä se oikeanlainen nuoruus on jonka voi ihan menettää vaikkei sitä halua? Kamalaa että on pakko haluta ja tykätä jostain tietystä ja ahtaa itsensä johonkin muottiin ettei vaan sitten menetä jotain mitä ei halua.
Ja kyllä, haikailen varmasti nuoruuden perään. Mietin kuinka ihania kesämuistoja lasten kanssa mökkeilessä ja vaikka mitä reissuja! Se menee ohi se nuoruus teki miten tahansa, nyyh. Onneksi on kauniit muistot!
Omaan elämääni paras lastensaanti-ikä on 20-25v.
Ajatuksia ajatuksia!
Tämä näiden "ainoaan oikeaan ikään" kolmekymppisenä lisääntyneiden huutelu näissä keskusteluissa todistaa ainoastaan sen, että he todella ovat kokeneet menettäneensä oman elämänsä lasten myötä. Muutos on ollut niin raju. Tutkitustikin masennusoireita on eniten olikohan 34-vuotiailla ensisynnyttäjillä.
Alkuperäinen kirjoittaja sama lisää;27980677:Niin ja tiedän myös tosi lapsellisia ikäisiäni tietenkin heitä on runsaasti(onneksi lapsettomia ovatkin), mutta he eivät ole kavereiksi jääneetkään, koska emme ole samanlaisia. Oma porukka yleensä kehkeytyy niistä samalla aaltopituudella olevista. Työni takia törmään vain paljon katkeranoloisiin, mustavalkoisiin ja ilkeisiin 30+v äiteihin. Heistä en pääse eroon kuin vaihtamalla työpaikkaa. : /
Onneksi omat ystävät voi valita ja ottaa ne järkevät parikymppiset äidit ympärilleen.
Tai tällä hetkellä olemme kaikki 24-30v, mutta äidiksi tulimme siinä 20-25-vuotiaana.
Mitä vikaa siinä on että neljäkymppinen pitää hauskaa? Vai loppuuko eläminen silloin? Pitää istua kotona ja kutoa sukkaa?
Mitä vikaa siinä on että neljäkymppinen pitää hauskaa? Vai loppuuko eläminen silloin? Pitää istua kotona ja kutoa sukkaa?