Mitä tarkoittaa "menettää nuoruus" jos haluaa äidiksi nuorena?

[demdem]

Mä en vielä tiedä olenko menettänyt nuoruuttani saadessani lapseni 17v, seitsemän kuukautta sitten.

Toisaalta tämä on aivan ihanaa aikaa, lapsi on elämäni aurinko ja onni. Taloudellisesti menee hyvin, koulutus on suunniteltu, kaverit ovat pysyneet ym. Olen elänyt ennen lasta, no en ehkä hirveän railakkaasti, mutta kuten teinit yleensä.

Mutta toisaalta aika ajoin tulee tunteita, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Kuten tätä ketjua lukiessani. Mietin ystäviäni, jotka ovat vastuussa vain itsestään, liftailevat festareille, suunnittelevat elämäänsä vain seuraavaan päivään ja ovat _huolettomia_. Sitä minä haluaisin. Ja sitten taas en kuitenkaan. En tiedääääää.

 

[sama...]

[QUOTE="vieras";27981095]Harvoin se elämästä mitenkään huonoa tekee, että on niitä lapsia. Mutta kyllähän se vapauskin on erilaista kun niitä lapsia on. Tälläkin palstalla moni miettii, että pitäisi saada lapsille perintöä jätettyä jne. Tai jos haluaa auttaa lastenlasten kanssa niin voiko muuttaa kuinka kauaksi. En sano, että nämä olisivat ikäviä asioita, vain erilaisia kuin mitä ne on lapsettomalla. Se on tietysti vielä täysin eri asia, jos se aikuinen lapsi onkin ojan pohjalla makaava narkkari, silloin sitä huolta ja surua riittää vanhemmilla varmasti loppuelämän ajaksi.

Tää toimii aika lailla samalla lailla parisuhteen kanssa, kyllähän se elämä sinkkuna vaan on erilaista ja itsenäisempää, mutta ei se sitä tarkoita, että parisuhde olisi huono asia. Mä en vaan ymmärrä miten joillakin on se kamala tarve kieltää se erilaisuus.[/QUOTE]

No varmasti erilaista!! Mutta ei kuitenkaan sen vähempää.

 

[arvot]

"Menetän" mieluummin sellaisen nuoruuden minkä nämä kommentoijat oikeanlaiseksi mieltävät, kuin 10 vuotta lapseni elämästä. Olemme niin erilaisia.

 

["ookoo"]

[QUOTE="vieras";27981094]Sen nuoruusvapautensa voi menettää mm. huonolle parisuhteelle, köyhälle pitkälle opiskelulle (joka vie voimat ja rahaa ei ole mihinkään), liialliselle ujoudulle/estoisuudelle/moraaliselle tiukkapipoisuudelle (asenne on se että bilettäminen/yölliset haahuilut/muut vapauden hyväksikäyttämiset on väärin tai moraalitonta tai sitten ei ole rohkeutta sellaisiin) tai vaikka uskonnolle tai väärälle harrastukselle (joillainhan koko nuoruus menee vaikka luistelun ympärillä ja muuta ei juuri ehdi).

Äitinä vietetty nuoruus on oikein hyvä nuoruus. [/QUOTE]

Nuori äiti voi myös elää huonossa parisuhteessa ja aika useinkin niin. Nuoret parit eroavatkin enemmän eikä etenkään miehet ole aina ihan valmiita vastuullisiksi isiksi ja uskollisiksi puolisoiksi parikymppisenä.

Pitkään jatkuvaa ja vaikeaa köyhyyttä on enemmän perheissä, joissa äiti ei kouluttaudu eikä ole työelämässä, vaan saa suoraan lapsia koulun jälkeen.

Kyllä saa lapsia saada nuorena ja minusta on hyvä, että jotkut saakin! Mutta eittämättä siihen liittyy nykyään enemmän riskejä juuri perheen hyvinvoinnin kannalta.

Tsemppiä kuitenkin kaikille nuorille äideille Se on hienoa lukea niistä, jotka todella tykkäävät äidin "hommasta" ja ovat yltiörakastuneita lapsiinsa

 

[Jamine]

Mä en vielä tiedä olenko menettänyt nuoruuttani saadessani lapseni 17v, seitsemän kuukautta sitten.

Toisaalta tämä on aivan ihanaa aikaa, lapsi on elämäni aurinko ja onni. Taloudellisesti menee hyvin, koulutus on suunniteltu, kaverit ovat pysyneet ym. Olen elänyt ennen lasta, no en ehkä hirveän railakkaasti, mutta kuten teinit yleensä.

Mutta toisaalta aika ajoin tulee tunteita, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Kuten tätä ketjua lukiessani. Mietin ystäviäni, jotka ovat vastuussa vain itsestään, liftailevat festareille, suunnittelevat elämäänsä vain seuraavaan päivään ja ovat _huolettomia_. Sitä minä haluaisin. Ja sitten taas en kuitenkaan. En tiedääääää.

Mutta tässä puhuttiin perheestä joka suunnitelmallisesti hankkii lapsia kun nainen on 20-25 v. Siis ei ole tarkoitus vähätellä, mutta tuo on aika iso ero. Hienoa että olet tyytyväinen tilanteeseen. Hatunnosto sinulle ja anteeksi pilkunviilaukseni.

 

["vieras"]

No varmasti erilaista!! Mutta ei kuitenkaan sen vähempää.

Useimmiten varmasti täysin päinvastaista kuin vähempää. Ja sanon tämän vapaaehtoisesti lapsettomana

 

["hmmm"]

[QUOTE="ookoo";27981147]Nuori äiti voi myös elää huonossa parisuhteessa ja aika useinkin niin. Nuoret parit eroavatkin enemmän eikä etenkään miehet ole aina ihan valmiita vastuullisiksi isiksi ja uskollisiksi puolisoiksi parikymppisenä.

Pitkään jatkuvaa ja vaikeaa köyhyyttä on enemmän perheissä, joissa äiti ei kouluttaudu eikä ole työelämässä, vaan saa suoraan lapsia koulun jälkeen.

Kyllä saa lapsia saada nuorena ja minusta on hyvä, että jotkut saakin! Mutta eittämättä siihen liittyy nykyään enemmän riskejä juuri perheen hyvinvoinnin kannalta.

Tsemppiä kuitenkin kaikille nuorille äideille Se on hienoa lukea niistä, jotka todella tykkäävät äidin "hommasta" ja ovat yltiörakastuneita lapsiinsa [/QUOTE]

Niinhän sitä voi, kaikessa on riskinsä. Ylipäätään on jo 50% riski erota, mutta ei kai sitä voi tuijotella kun pariutuu. Sitä on vain toivottava että omalla kohdalla ei mene niin. 20-25v:n ja pari vuotta vanhemman miehen eroamistilastot muuten ovat todella vähäiset kolmekymppiseen pariskuntaan. Kouluttautuminen on ihan itsestään kiinni. Ei äitiys ketään opiskelemasta estä. Kyllä näillä olisi opinnot jääneet todennäköisesti kuitenkin. Ja kyllä suurin osa 20-25 vuotiaista äideistä on ollut joko työelämässä, kouluttautunut tai molempia, riippuen koulutusasteesta. Ellei sitten ole vain lorvinut joka on kyllä omaa syytä, ei iän syytä. Iso osa ystävistäni oli valmistuneita 22vuotiaana ja lähes kaikki työelämässä.

 

["hehe"]

[QUOTE="vieras";27981171]Useimmiten varmasti täysin päinvastaista kuin vähempää. Ja sanon tämän vapaaehtoisesti lapsettomana [/QUOTE]

No omat vanhempani jolla on kokemusta tuosta ovat eri mieltä.

 

[säpäle harmaana]

"Menetän" mieluummin sellaisen nuoruuden minkä nämä kommentoijat oikeanlaiseksi mieltävät, kuin 10 vuotta lapseni elämästä. Olemme niin erilaisia.

Mutta käsitäthän, että noita asioita ei voi tuolla tavalla rinnastaa. Meillä nuoruutemme ilman lapsia eläneillä ei ole ollut tuolloin lapsia, joista olisimme tässä nyt nuoruuden tähden luopumassa.

Ajattele vaikka, että sinulla on sisko/veli ja jollakulla tuttavallasi ei ole, tuskin voit väittää, että tämän tuttavan elämä on siksi surullisempaa, kuin sinun, vaikka rakastaisitkin siskoasi/veljeäsi kovasti.

 

["vieras"]

Mä täytän ihan pian 26, ja ilman lasta olisin varmaan vieläkin se ikiteini kusipää, huora ja alkkis ja ennenkaikkea ITSEKÄS.

Nainen muuttuu kuitenkin kun tulee äidiksi, oli nuori tai vanha.

Ehkä teille sitten on parempikin menettää se teidän nuoruus, jos se sisältää pelkkää huoraamista, kuspäisyyttä ja alkoholismia. Todella paljon parempi vaihtoehto todellakin.

Mutta katsos mulle nuoruus ja nuori aikuisuus oli matkustelua, pari pitkää seurustelusuhdetta (etsien omaa itseäni ja elämäni miestä), opiskelua unelmien ammattiin (opiskelijaelämää unohtamatta) ja uran aloittaminen. Ikinä, en edes yläasteiässä en ole kokenut itseäni huoraksi tai alkoholistiksi. Jos olisin, niin en olis kyllä itse tuolloin lasta tehnyt, enemmänkin sterilisaation...

Mutta me ollaan niin erilaisia. Jos on elämän hallinnan kanssa vaikeuksia, niin ehkä ne lapset sitten kannattaa tehdäkin ajoissa. Toivottavasti ne sitten lopullisesti teidät tasoittaa, ettei lasten tarvitse kärsiä jos äidille tai isille iskee se uusi esiteinikuspäähuoraamisalkkisvaihde päälle.

 

["vieras"]

[QUOTE="hehe";27981207]No omat vanhempani jolla on kokemusta tuosta ovat eri mieltä. [/QUOTE]

Ai vanhempasi ovat sitä mieltä, että useimmiten elämä lasten kanssa on huonompaa kuin ilman lapsia+ Surullista

 

[demdem]

Mutta tässä puhuttiin perheestä joka suunnitelmallisesti hankkii lapsia kun nainen on 20-25 v. Siis ei ole tarkoitus vähätellä, mutta tuo on aika iso ero. Hienoa että olet tyytyväinen tilanteeseen. Hatunnosto sinulle ja anteeksi pilkunviilaukseni.

Ai, mä luin sitten huolimattomasti, luulin että kyse oli vain nuoruuren ns. menettämisestä

 

["hihi"]

[QUOTE="vieras";27981252]Ai vanhempasi ovat sitä mieltä, että useimmiten elämä lasten kanssa on huonompaa kuin ilman lapsia+ Surullista [/QUOTE]

Ups, taisin ymmärtää hiukan väärin.

 

[no niinpä]

Mutta käsitäthän, että noita asioita ei voi tuolla tavalla rinnastaa. Meillä nuoruutemme ilman lapsia eläneillä ei ole ollut tuolloin lapsia, joista olisimme tässä nyt nuoruuden tähden luopumassa.

Ajattele vaikka, että sinulla on sisko/veli ja jollakulla tuttavallasi ei ole, tuskin voit väittää, että tämän tuttavan elämä on siksi surullisempaa, kuin sinun, vaikka rakastaisitkin siskoasi/veljeäsi kovasti.

No tätähän voi sitten myös verrata ketju aiheeseen suoraan. Ei nuori äiti mitään menetä, päinvastoin.

 

["vieras"]

[QUOTE="hihi";27981264]Ups, taisin ymmärtää hiukan väärin. [/QUOTE]

Toivottavasti. Vaikka itse en lapsia haluakaan olen siis sitä mieltä, että useimmiten lapset tuo elämään iloa

 

[säpäle harmaana]

No tätähän voi sitten myös verrata ketju aiheeseen suoraan. Ei nuori äiti mitään menetä, päinvastoin.

No voihan tässä kuitenkin mainita asioita, joita siinä voi menettää, kun sitä kysytään. Ihan samalla tavalla voi sanoa, että jos on sisaruksia niin voi menettää sitä ja tätä tai jos ei ole sisaruksia, niin millaista elämä voisi olla silloin. Siis tottakai niitä voi verrata siten, että mitä toiseen tilanteeseen liittyy, mitä toiseen ei (niin kuin otsikossa kysyttiin), mutta ei se menettäminen silti tarkoita huonompaa elämää, kumpaankaan suuntaan.

 

[äääähh]

No voihan tässä kuitenkin mainita asioita, joita siinä voi menettää, kun sitä kysytään. Ihan samalla tavalla voi sanoa, että jos on sisaruksia niin voi menettää sitä ja tätä tai jos ei ole sisaruksia, niin millaista elämä voisi olla silloin. Siis tottakai niitä voi verrata siten, että mitä toiseen tilanteeseen liittyy, mitä toiseen ei (niin kuin otsikossa kysyttiin), mutta ei se menettäminen silti tarkoita huonompaa elämää, kumpaankaan suuntaan.

Mutta miten voi menettää koko nuoruutensa?!
En minä menetä koko aikuisuutta jos elän sen kuten haluan, en menetän vanhuuttani jos elän sen kuten haluan. Voisin kokea menettäneeni koko iän x jos sairastaisin sen syövällä ohi. Ehkä sitten. Ei kai kukaan joka haluaa lapsia voi..äh en jaksa enää. Samalla tavalla voisin sanoa 30v:n menettäneen nuoruuden, koska MINUSTA lapset kuuluu saada silloin. Mutta en sano, en ole tyhmä.

Mutta nyt en jaksa enää vääntää, öitä.

 

["vieras"]

En voi kieltää, etten odottaisi aikaa kun lapset päräjäävät omillaan ja saan elää omaa spontaania elämää.. Sain lapset nuorena, mutta en kadu ja nautin kyllä siitä kun ovat vielä pieniä.

 

["ookoo"]

[QUOTE="hmmm";27981198]Niinhän sitä voi, kaikessa on riskinsä. Ylipäätään on jo 50% riski erota, mutta ei kai sitä voi tuijotella kun pariutuu. Sitä on vain toivottava että omalla kohdalla ei mene niin. 20-25v:n ja pari vuotta vanhemman miehen eroamistilastot muuten ovat todella vähäiset kolmekymppiseen pariskuntaan. Kouluttautuminen on ihan itsestään kiinni. Ei äitiys ketään opiskelemasta estä. Kyllä näillä olisi opinnot jääneet todennäköisesti kuitenkin. Ja kyllä suurin osa 20-25 vuotiaista äideistä on ollut joko työelämässä, kouluttautunut tai molempia, riippuen koulutusasteesta. Ellei sitten ole vain lorvinut joka on kyllä omaa syytä, ei iän syytä. Iso osa ystävistäni oli valmistuneita 22vuotiaana ja lähes kaikki työelämässä.[/QUOTE]

Itse olen törmännyt useampaankin lehtijuttuun, jossa on viitattu tilastoihin, joiden mukaan nuoret perheet hajoavat muita yleisemmin. Ei nyt lehtenä tasokkain, mutta tässä esimerkki:

Nuoret perheet hajoavat herkimmin | Länsiväylä

En jaksa alkaa kaivaa tilastoja esiin.

 

["vieras"]

Mitä ihmettä. Vauvat kuuluu nuorten naisten elämään, on aina kuulunutkin. Miten siinä muka menettää nuoruutensa? Se on sitä nuoruutta, se äitiys ja kaikki.

 

[säpäle harmaana]

Mutta miten voi menettää koko nuoruutensa?!
En minä menetä koko aikuisuutta jos elän sen kuten haluan, en menetän vanhuuttani jos elän sen kuten haluan. Voisin kokea menettäneeni koko iän x jos sairastaisin sen syövällä ohi. Ehkä sitten. Ei kai kukaan joka haluaa lapsia voi..äh en jaksa enää. Samalla tavalla voisin sanoa 30v:n menettäneen nuoruuden, koska MINUSTA lapset kuuluu saada silloin. Mutta en sano, en ole tyhmä.

Mutta nyt en jaksa enää vääntää, öitä.

No minä en ole tässä väittänytkään, että kukaan olisi menettänyt nuoruuttaan, vaan kertonut, mitä asioita minulle tulee mieleen, jos kysytään mitä siinä nuoruudeSSA menetetään.

Joo, huomasin nyt, että sitä ei kysytty ketjussa. Ajatus karkasi, kun lähdin kommentoimaan noita muita vastauksia. Eli mielestäni tietenkään kukaan ei menetä nuoruuttaan, vaan asioita, joita usein kuuluu nuoruuteen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27981389]Mitä ihmettä. Vauvat kuuluu nuorten naisten elämään, on aina kuulunutkin. Miten siinä muka menettää nuoruutensa? Se on sitä nuoruutta, se äitiys ja kaikki.[/QUOTE]

Kehitys kehittyy ja ensisynnyttäjien keski-ikä kasvaa kohisten, tervetuloa vaan 2000-luvulle! Mun mielestä nuoruuteen kuuluu opiskelu, se on sitä nuoruutta, eikä mikään äitiys. Eri asia oli ennen, kun ei kouluja käyty ja alettiin lähes samantien tehdä lapsia kun muutettiin kotoa pois.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27981389]Mitä ihmettä. Vauvat kuuluu nuorten naisten elämään, on aina kuulunutkin. Miten siinä muka menettää nuoruutensa? Se on sitä nuoruutta, se äitiys ja kaikki.[/QUOTE]

Kuului silloin kun naiset eivät opiskelleet, tehneet töitä tai asuneet yksin.

 

[hmmmm]

[QUOTE="ookoo";27981388]Itse olen törmännyt useampaankin lehtijuttuun, jossa on viitattu tilastoihin, joiden mukaan nuoret perheet hajoavat muita yleisemmin. Ei nyt lehtenä tasokkain, mutta tässä esimerkki:

Nuoret perheet hajoavat herkimmin | Länsiväylä

En jaksa alkaa kaivaa tilastoja esiin.[/QUOTE]

Nuori perhe voi olla teini-ikäinen perhe. Monesti kun puhutaan nuorista äideistä tilastoissa tai lehdissä, tarkoitetaan joko alle 20 vuotiaita tai yhdessä sumpussa voidaan tarkoittaa jopa kaikkia alle 25vuotiaita.
Aika suuri ero onko perhe 17v ja 18v vai 23v nainen ja 26v mies.
On myös aika iso ero onko lapsi suunniteltu vai ei, näitä seikkoja hyvin harvoin otetaan noissa huomioon. Jos puhutaan 20-30-vuotiaista, se ilmoitetaan erikseen.

Enemmänkin pitäisi verrata vaikka koulutustasoltaan ja taistoiltaan samantapaisia 20-26vuotiaita vs 30v pariskuntaa niin saataisiin nuo tutkittua rehellisemmin. Eroa varmasti on, mutta vähän.

 

["vieras"]

Mutta miten voi menettää koko nuoruutensa?!
En minä menetä koko aikuisuutta jos elän sen kuten haluan, en menetän vanhuuttani jos elän sen kuten haluan. Voisin kokea menettäneeni koko iän x jos sairastaisin sen syövällä ohi. Ehkä sitten. Ei kai kukaan joka haluaa lapsia voi..äh en jaksa enää. Samalla tavalla voisin sanoa 30v:n menettäneen nuoruuden, koska MINUSTA lapset kuuluu saada silloin. Mutta en sano, en ole tyhmä.

Mutta nyt en jaksa enää vääntää, öitä.

Sä väännät nyt semantiikasta. Olisiko parempi jos sanottaisiin menettää tyypillisen nuoruuden tai vapaan nuoruuden? Samaa asiaa kuitenkin tarkoitetaan.