Mä en vielä tiedä olenko menettänyt nuoruuttani saadessani lapseni 17v, seitsemän kuukautta sitten.
Toisaalta tämä on aivan ihanaa aikaa, lapsi on elämäni aurinko ja onni. Taloudellisesti menee hyvin, koulutus on suunniteltu, kaverit ovat pysyneet ym. Olen elänyt ennen lasta, no en ehkä hirveän railakkaasti, mutta kuten teinit yleensä.
Mutta toisaalta aika ajoin tulee tunteita, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Kuten tätä ketjua lukiessani. Mietin ystäviäni, jotka ovat vastuussa vain itsestään, liftailevat festareille, suunnittelevat elämäänsä vain seuraavaan päivään ja ovat _huolettomia_. Sitä minä haluaisin. Ja sitten taas en kuitenkaan. En tiedääääää.
Toisaalta tämä on aivan ihanaa aikaa, lapsi on elämäni aurinko ja onni. Taloudellisesti menee hyvin, koulutus on suunniteltu, kaverit ovat pysyneet ym. Olen elänyt ennen lasta, no en ehkä hirveän railakkaasti, mutta kuten teinit yleensä.
Mutta toisaalta aika ajoin tulee tunteita, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Kuten tätä ketjua lukiessani. Mietin ystäviäni, jotka ovat vastuussa vain itsestään, liftailevat festareille, suunnittelevat elämäänsä vain seuraavaan päivään ja ovat _huolettomia_. Sitä minä haluaisin. Ja sitten taas en kuitenkaan. En tiedääääää.