O
"ookoo"
Vieras
Siksi kannattaa elää se nuoruus nuorena, koska sitten nelikymppisenä se on aika säälittävää seurattavaa.
N
nuorehko äiti
Vieras
Hmm, en mä koe menettäneeni mitään. Omaa aikaa, unta, vapautta, niiden puutehan on vaan hetkellistä 
luulisin että siinä 50 paikkeilla on viimisetkin poikaset lentäneet pesästä ja sit on taas omaa aikaa vaikka mille. Ja enköhän mää kokonaisia yöunia ala saamaan paljon ennen sitä..
Mitä menetin kun sain lapsen 23 vuotiaana... Hmm, en mitään. Mutta sain kyllä paljon enemmän kuin osasin odottaa nyt vaan haluan lisää lapsia.
luulisin että siinä 50 paikkeilla on viimisetkin poikaset lentäneet pesästä ja sit on taas omaa aikaa vaikka mille. Ja enköhän mää kokonaisia yöunia ala saamaan paljon ennen sitä..Mitä menetin kun sain lapsen 23 vuotiaana... Hmm, en mitään. Mutta sain kyllä paljon enemmän kuin osasin odottaa
nyt vaan haluan lisää lapsia.
H
"hmmm"
Vieras
[QUOTE="vieras";27980544]
Juu, ne 30+ äidithän tosiaan yleensä on niitä kypsymättömiä laput silmillä kulkijoita, jotka ei tiedä elämästä yhtään mitään eikä näe omaa napaansa pidemmälle... Eikun...[/QUOTE]
No siltä vaikuttaa. Kai se on jokin yleisimmän tavan sokeus, koska laajimmin kaikista osaa näitä asioita ajatella sellaiset iäkkäänä, noin nelikymppisenä äidiksi tulleet ja seuraavaksi sellaiset parikymppiset. Mustavalkoisimpia tuntuu olevan juuri nämä n. kolmekymppisenä äidiksi tulleet.
Varmaan sokeudutaan kun koetaan olevansa niitä normaaleimpia, eikä muisteta että yleisin ja normaali ei ole sama asia.
Käsittämätöntä miten joku ei voi ymmärtää toisen haluavan elää elämääsnä toisella tavalla eikä se hänelle ole huonompi kuin sinulle omasi. Se tuntuu hassulta, mikä siinä on vaikeaa käsittää. Itsensä kautta liikaa ajatteleminen tekee sokeaksi. Ehkä parikymppinen ja nelikymppinen äiti joutuu ajattelemaan tällaista enemmän ja on siksi yleensä kypsemmän oloinen ja avarakatseisempi.
Siis tässä asiassa, en nyt puhu asioista ylipäätään. Vain tästä aiheesta puhumisessa ilmiön huomaa. Oikeastaan aika mielenkiintoista.
Juu, ne 30+ äidithän tosiaan yleensä on niitä kypsymättömiä laput silmillä kulkijoita, jotka ei tiedä elämästä yhtään mitään eikä näe omaa napaansa pidemmälle... Eikun...
[/QUOTE]No siltä vaikuttaa. Kai se on jokin yleisimmän tavan sokeus, koska laajimmin kaikista osaa näitä asioita ajatella sellaiset iäkkäänä, noin nelikymppisenä äidiksi tulleet ja seuraavaksi sellaiset parikymppiset. Mustavalkoisimpia tuntuu olevan juuri nämä n. kolmekymppisenä äidiksi tulleet.
Varmaan sokeudutaan kun koetaan olevansa niitä normaaleimpia, eikä muisteta että yleisin ja normaali ei ole sama asia.
Käsittämätöntä miten joku ei voi ymmärtää toisen haluavan elää elämääsnä toisella tavalla eikä se hänelle ole huonompi kuin sinulle omasi. Se tuntuu hassulta, mikä siinä on vaikeaa käsittää. Itsensä kautta liikaa ajatteleminen tekee sokeaksi. Ehkä parikymppinen ja nelikymppinen äiti joutuu ajattelemaan tällaista enemmän ja on siksi yleensä kypsemmän oloinen ja avarakatseisempi.
Siis tässä asiassa, en nyt puhu asioista ylipäätään. Vain tästä aiheesta puhumisessa ilmiön huomaa. Oikeastaan aika mielenkiintoista.
H
"hääh"
Vieras
[QUOTE="ookoo";27980567]Siksi kannattaa elää se nuoruus nuorena, koska sitten nelikymppisenä se on aika säälittävää seurattavaa.[/QUOTE]
Ahaa eli kyse onkin siitä "mitä muut ajattelee"?
Ahaa eli kyse onkin siitä "mitä muut ajattelee"?
N
nojaa
Vieras
Ei tuo touhu minusta onnellista tehnyt, ennemminkin olen onnellinen, että kyseinen elämänvaihe on ollut ohi jo kauan aikaa, mutta on hyvä, että se tuli koettua. Koska olen sellainen, että minua kyllä olis jääny kaivelemaan, että millaista se sitten olisi ollut ja olisin ehkä lähtenyt kokeilemaan nyt myöhemmin.
Joku toinen ei sellaista välttämättä kaipaa ikinä, mutta en ole hetkekään katunut sitä, että sain hetken olla villi, vastuuton, itsekäs ja ahne elämälle. Ja samaan aikaan niin uskomattoman naiivi! Äitiyden vastuu ja velvollisuudet eivät olisi tuolloin tehneet minusta kuin katkeran.
Nuoruus, jonka äidiksi tullessaan menettää ei ole sitä ördäämistä aina. Itse en olisi ollut ihmisenä kypsä ja valmis äitiyteen ja kiitollinen olen, että sain rauhassa opetella vastaamaan itsestäni ja sitten vasta siirtyä huolehtimaan muista.
S
sama....
Vieras
[QUOTE="vieras";27980558]Todella kypsää kielenkäyttöä ja selkeästi olet ihan aikuinen ja sopiva äidiksi kun nimittelet toisia lehmäksi. Eikun... [/QUOTE]
Et siis keksinyt mitään muuta sanottavaa. Nokkelaa tarttua toisen provosoituneesti kirjoittamaan kommenttiin. Syyllistyitkö siitä noin ikävästi?
Enpä ole koskaan vanhemman naisen kuullutkaan sanovan yhtään rumaa sanaa! :O
On vain niin kuvottavaa mitä aikuiset ihmiset kehtaavatkin kirjoittaa. On sitä pokkaa sanoa. Ollaan itse niin muita ylempänä.
[/QUOTE]Et siis keksinyt mitään muuta sanottavaa.
Nokkelaa tarttua toisen provosoituneesti kirjoittamaan kommenttiin. Syyllistyitkö siitä noin ikävästi?Enpä ole koskaan vanhemman naisen kuullutkaan sanovan yhtään rumaa sanaa! :O
On vain niin kuvottavaa mitä aikuiset ihmiset kehtaavatkin kirjoittaa. On sitä pokkaa sanoa. Ollaan itse niin muita ylempänä.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="hmmm";27980575]No siltä vaikuttaa. Kai se on jokin yleisimmän tavan sokeus, koska laajimmin kaikista osaa näitä asioita ajatella sellaiset iäkkäänä, noin nelikymppisenä äidiksi tulleet ja seuraavaksi sellaiset parikymppiset. Mustavalkoisimpia tuntuu olevan juuri nämä n. kolmekymppisenä äidiksi tulleet.
Varmaan sokeudutaan kun koetaan olevansa niitä normaaleimpia, eikä muisteta että yleisin ja normaali ei ole sama asia.
Käsittämätöntä miten joku ei voi ymmärtää toisen haluavan elää elämääsnä toisella tavalla eikä se hänelle ole huonompi kuin sinulle omasi. Se tuntuu hassulta, mikä siinä on vaikeaa käsittää. Itsensä kautta liikaa ajatteleminen tekee sokeaksi. Ehkä parikymppinen ja nelikymppinen äiti joutuu ajattelemaan tällaista enemmän ja on siksi yleensä kypsemmän oloinen ja avarakatseisempi.
Siis tässä asiassa, en nyt puhu asioista ylipäätään. Vain tästä aiheesta puhumisessa ilmiön huomaa. Oikeastaan aika mielenkiintoista.[/QUOTE]
No se varmaan riippuu siitä, minkälaisessa seurassa liikkuu. Mun tuntemat parikymppiset (myös näiltä palstoilta kun katselee kommentteja) ovat ihan teinejä vielä, sori nyt kaikille. Mielipiteet erittäin jyrkkiä ja tosiaan tuo toisten ihmisten haukkuminen lehmäksi ja muuksi ei kerro kovinkaan kypsästä ihmisestä. Ne, jotka ovat kypsemmän oloisia ovat sitten yleensä opiskelemassa itselleen ammattia ja ovat hyvinkin yhteiskunnallisesti valveutuneita, mutta se oma minä on vielä hakusessa kun kokeillaan ja testaillaan mitä milloinkin.
Se ero kolmikymppisessä on, että hänellä on elämänkokemusta 10 vuotta enemmän. Ja se on aika paljon se.
Ja mulle on yksi lysti koska joku toinen tekee lapsensa, itse olisin menettänyt parhaita vastuuttomuusvuosia elämästäni jos olisin tehnyt ennen kuin ne sitten tein. En olis myöskään ehtinyt kouluttautua sille alalle, mihin lopulta menin enkä kyllä löytää sitä oikeaa miestäkään, jos olisin pykässyt lapset parikymppisenä, vaikka hyvän miehen kanssa tuolloin olinkin yhdessä.
Varmaan sokeudutaan kun koetaan olevansa niitä normaaleimpia, eikä muisteta että yleisin ja normaali ei ole sama asia.
Käsittämätöntä miten joku ei voi ymmärtää toisen haluavan elää elämääsnä toisella tavalla eikä se hänelle ole huonompi kuin sinulle omasi. Se tuntuu hassulta, mikä siinä on vaikeaa käsittää. Itsensä kautta liikaa ajatteleminen tekee sokeaksi. Ehkä parikymppinen ja nelikymppinen äiti joutuu ajattelemaan tällaista enemmän ja on siksi yleensä kypsemmän oloinen ja avarakatseisempi.
Siis tässä asiassa, en nyt puhu asioista ylipäätään. Vain tästä aiheesta puhumisessa ilmiön huomaa. Oikeastaan aika mielenkiintoista.[/QUOTE]
No se varmaan riippuu siitä, minkälaisessa seurassa liikkuu. Mun tuntemat parikymppiset (myös näiltä palstoilta kun katselee kommentteja) ovat ihan teinejä vielä, sori nyt kaikille. Mielipiteet erittäin jyrkkiä ja tosiaan tuo toisten ihmisten haukkuminen lehmäksi ja muuksi ei kerro kovinkaan kypsästä ihmisestä. Ne, jotka ovat kypsemmän oloisia ovat sitten yleensä opiskelemassa itselleen ammattia ja ovat hyvinkin yhteiskunnallisesti valveutuneita, mutta se oma minä on vielä hakusessa kun kokeillaan ja testaillaan mitä milloinkin.
Se ero kolmikymppisessä on, että hänellä on elämänkokemusta 10 vuotta enemmän. Ja se on aika paljon se.
Ja mulle on yksi lysti koska joku toinen tekee lapsensa, itse olisin menettänyt parhaita vastuuttomuusvuosia elämästäni jos olisin tehnyt ennen kuin ne sitten tein. En olis myöskään ehtinyt kouluttautua sille alalle, mihin lopulta menin enkä kyllä löytää sitä oikeaa miestäkään, jos olisin pykässyt lapset parikymppisenä, vaikka hyvän miehen kanssa tuolloin olinkin yhdessä.
N
niiin
Vieras
Niin sinusta, tässä puhuttiin miten joku voi ajatella toisesta ja toisin haluavasta noin. Sinulle oma tapasi elää polkujasi oli varmasti oikea ja pääasia että olet itse tyytyväinen.
On ihan eri asia sanoa että haluaa itse elää nuoruutensa vaikkapa matkustellen, kuin huutaa muiden menettävän nuoruuden jotka itse haluavat lapsen päälle parikymppisenä tietämättä toisen elämästä yhtään mitään.
Omasta puolestaan voi puhua, mutta ei itsensä kautta muiden puolesta.
H
"hehe"
Vieras
[QUOTE="vieras";27980629]No se varmaan riippuu siitä, minkälaisessa seurassa liikkuu. Mun tuntemat parikymppiset (myös näiltä palstoilta kun katselee kommentteja) ovat ihan teinejä vielä, sori nyt kaikille. Mielipiteet erittäin jyrkkiä ja tosiaan tuo toisten ihmisten haukkuminen lehmäksi ja muuksi ei kerro kovinkaan kypsästä ihmisestä. Ne, jotka ovat kypsemmän oloisia ovat sitten yleensä opiskelemassa itselleen ammattia ja ovat hyvinkin yhteiskunnallisesti valveutuneita, mutta se oma minä on vielä hakusessa kun kokeillaan ja testaillaan mitä milloinkin.
Se ero kolmikymppisessä on, että hänellä on elämänkokemusta 10 vuotta enemmän. Ja se on aika paljon se.
Ja mulle on yksi lysti koska joku toinen tekee lapsensa, itse olisin menettänyt parhaita vastuuttomuusvuosia elämästäni jos olisin tehnyt ennen kuin ne sitten tein. En olis myöskään ehtinyt kouluttautua sille alalle, mihin lopulta menin enkä kyllä löytää sitä oikeaa miestäkään, jos olisin pykässyt lapset parikymppisenä, vaikka hyvän miehen kanssa tuolloin olinkin yhdessä.[/QUOTE]
Tunnetaan erilaisia parikymppisiä sitten. Minä tunnen kuvailemanlaisiasi kolmekymppisiäni työni takia paljon.
Minun tuntemat nuoret äidit ovat yliopistoissa ja amk:ssa opiskelevia fiksuja nuoria naisia. Mutta toki on hyvä että ne "kakarat" olivat sitten 20 tai 30v, eivät ryhdy lastentekemisiin vielä tai koskaan jos eivät kypsy.
Se ero kolmikymppisessä on, että hänellä on elämänkokemusta 10 vuotta enemmän. Ja se on aika paljon se.
Ja mulle on yksi lysti koska joku toinen tekee lapsensa, itse olisin menettänyt parhaita vastuuttomuusvuosia elämästäni jos olisin tehnyt ennen kuin ne sitten tein. En olis myöskään ehtinyt kouluttautua sille alalle, mihin lopulta menin enkä kyllä löytää sitä oikeaa miestäkään, jos olisin pykässyt lapset parikymppisenä, vaikka hyvän miehen kanssa tuolloin olinkin yhdessä.[/QUOTE]
Tunnetaan erilaisia parikymppisiä sitten. Minä tunnen kuvailemanlaisiasi kolmekymppisiäni työni takia paljon.
Minun tuntemat nuoret äidit ovat yliopistoissa ja amk:ssa opiskelevia fiksuja nuoria naisia.
Mutta toki on hyvä että ne "kakarat" olivat sitten 20 tai 30v, eivät ryhdy lastentekemisiin vielä tai koskaan jos eivät kypsy.
E
ergege
Vieras
Ajatteletteko todellakin asiat noin mustavalkoisesti itsenne kautta?
Mistä olette saaneet päähänne että se "nuoruus" on juuri ne asiat mitä itse koitte ja piditte "nuoruutena"?
Joskus tuohon törmää ja aina jaksaa naurattaa. Mielestäni en menettänyt nuoruuttani, päinvastoin. Elin sen juuri kuten itse halusin pienten lasten nuorena äitinä. Eli minäpä olisin nuoruuden menettänyt tekemällä kuten tällainen kommentoija. Oletteko tulleet ajatelleeksi?
Miksi eläisin nuoruuden jota en halua?
Ihan mielenkiinnosta kuulisin mielelläni vastauksia tähän. Mitä se oikeanlainen nuoruus on jonka voi ihan menettää vaikkei sitä halua? Kamalaa että on pakko haluta ja tykätä jostain tietystä ja ahtaa itsensä johonkin muottiin ettei vaan sitten menetä jotain mitä ei halua.
Ja kyllä, haikailen varmasti nuoruuden perään. Mietin kuinka ihania kesämuistoja lasten kanssa mökkeilessä ja vaikka mitä reissuja! Se menee ohi se nuoruus teki miten tahansa, nyyh. Onneksi on kauniit muistot!
Omaan elämääni paras lastensaanti-ikä on 20-25v.
Ajatuksia ajatuksia!
Minkäikäinen olet nyt? Entä minkäikäisiä ovat lapsesi?
Mä olen itse nuori äiti (eka lapsi kun olin 18) ja nyt olen vähän päälle 40 ja isoäiti, enkä koe menettäneeni mitään
P
peesi
Vieras
[QUOTE="hmmm";27980575]No siltä vaikuttaa. Kai se on jokin yleisimmän tavan sokeus, koska laajimmin kaikista osaa näitä asioita ajatella sellaiset iäkkäänä, noin nelikymppisenä äidiksi tulleet ja seuraavaksi sellaiset parikymppiset. Mustavalkoisimpia tuntuu olevan juuri nämä n. kolmekymppisenä äidiksi tulleet.
Varmaan sokeudutaan kun koetaan olevansa niitä normaaleimpia, eikä muisteta että yleisin ja normaali ei ole sama asia.
Käsittämätöntä miten joku ei voi ymmärtää toisen haluavan elää elämääsnä toisella tavalla eikä se hänelle ole huonompi kuin sinulle omasi. Se tuntuu hassulta, mikä siinä on vaikeaa käsittää. Itsensä kautta liikaa ajatteleminen tekee sokeaksi. Ehkä parikymppinen ja nelikymppinen äiti joutuu ajattelemaan tällaista enemmän ja on siksi yleensä kypsemmän oloinen ja avarakatseisempi.
Siis tässä asiassa, en nyt puhu asioista ylipäätään. Vain tästä aiheesta puhumisessa ilmiön huomaa. Oikeastaan aika mielenkiintoista.[/QUOTE]
Tämä näiden "ainoaan oikeaan ikään" kolmekymppisenä lisääntyneiden huutelu näissä keskusteluissa todistaa ainoastaan sen, että he todella ovat kokeneet menettäneensä oman elämänsä lasten myötä. Muutos on ollut niin raju. Tutkitustikin masennusoireita on eniten olikohan 34-vuotiailla ensisynnyttäjillä.
Varmaan sokeudutaan kun koetaan olevansa niitä normaaleimpia, eikä muisteta että yleisin ja normaali ei ole sama asia.
Käsittämätöntä miten joku ei voi ymmärtää toisen haluavan elää elämääsnä toisella tavalla eikä se hänelle ole huonompi kuin sinulle omasi. Se tuntuu hassulta, mikä siinä on vaikeaa käsittää. Itsensä kautta liikaa ajatteleminen tekee sokeaksi. Ehkä parikymppinen ja nelikymppinen äiti joutuu ajattelemaan tällaista enemmän ja on siksi yleensä kypsemmän oloinen ja avarakatseisempi.
Siis tässä asiassa, en nyt puhu asioista ylipäätään. Vain tästä aiheesta puhumisessa ilmiön huomaa. Oikeastaan aika mielenkiintoista.[/QUOTE]
Tämä näiden "ainoaan oikeaan ikään" kolmekymppisenä lisääntyneiden huutelu näissä keskusteluissa todistaa ainoastaan sen, että he todella ovat kokeneet menettäneensä oman elämänsä lasten myötä. Muutos on ollut niin raju. Tutkitustikin masennusoireita on eniten olikohan 34-vuotiailla ensisynnyttäjillä.
V
"vieras"
Vieras
Kun saa lapsia, pitää aikuistua. Eli menettää sen aikuisuutta edeltävän ja lapsuuden jälkeen tulevan tilan. Tai ainakin sitä pitää rankasti rajoittaa, jos aikoo hyvin lapsensa hoitaa.
O
"ookoo"
Vieras
Nuorista pareista taas hyvin monet eroavat, mikä on huono juttu erityisesti lasten kannalta. Eli ilmeisesti sekään ikä ei ole ihan ideaali kun nuori hädin tuskin tuntee itseään ja aikuistuminen voi olla rajukin prosessi vielä kolmekymppisenä. Mikään ikä ei siis ole hyvä ikä saada lapsia
S
sama lisää
Vieras
[QUOTE="hehe";27980641]Tunnetaan erilaisia parikymppisiä sitten. Minä tunnen kuvailemanlaisiasi kolmekymppisiäni työni takia paljon.
Minun tuntemat nuoret äidit ovat yliopistoissa ja amk:ssa opiskelevia fiksuja nuoria naisia. Mutta toki on hyvä että ne "kakarat" olivat sitten 20 tai 30v, eivät ryhdy lastentekemisiin vielä tai koskaan jos eivät kypsy.[/QUOTE]
Niin ja tiedän myös tosi lapsellisia ikäisiäni tietenkin heitä on runsaasti(onneksi lapsettomia ovatkin), mutta he eivät ole kavereiksi jääneetkään, koska emme ole samanlaisia. Oma porukka yleensä kehkeytyy niistä samalla aaltopituudella olevista. Työni takia törmään vain paljon katkeranoloisiin, mustavalkoisiin ja ilkeisiin 30+v äiteihin. Heistä en pääse eroon kuin vaihtamalla työpaikkaa. : /
Onneksi omat ystävät voi valita ja ottaa ne järkevät parikymppiset äidit ympärilleen.
Tai tällä hetkellä olemme kaikki 24-30v, mutta äidiksi tulimme siinä 20-25-vuotiaana.
Minun tuntemat nuoret äidit ovat yliopistoissa ja amk:ssa opiskelevia fiksuja nuoria naisia.
Mutta toki on hyvä että ne "kakarat" olivat sitten 20 tai 30v, eivät ryhdy lastentekemisiin vielä tai koskaan jos eivät kypsy.[/QUOTE]Niin ja tiedän myös tosi lapsellisia ikäisiäni tietenkin heitä on runsaasti(onneksi lapsettomia ovatkin), mutta he eivät ole kavereiksi jääneetkään, koska emme ole samanlaisia. Oma porukka yleensä kehkeytyy niistä samalla aaltopituudella olevista. Työni takia törmään vain paljon katkeranoloisiin, mustavalkoisiin ja ilkeisiin 30+v äiteihin. Heistä en pääse eroon kuin vaihtamalla työpaikkaa. : /
Onneksi omat ystävät voi valita ja ottaa ne järkevät parikymppiset äidit ympärilleen.
Tai tällä hetkellä olemme kaikki 24-30v, mutta äidiksi tulimme siinä 20-25-vuotiaana.
N
nojoo
Vieras
[QUOTE="ookoo";27980673]Nuorista pareista taas hyvin monet eroavat, mikä on huono juttu erityisesti lasten kannalta. Eli ilmeisesti sekään ikä ei ole ihan ideaali kun nuori hädin tuskin tuntee itseään ja aikuistuminen voi olla rajukin prosessi vielä kolmekymppisenä. Mikään ikä ei siis ole hyvä ikä saada lapsia [/QUOTE]
Joskus tilastosta katsoin, että eroaminen oli ihan muutaman prosentin olikos se esim 23v vrt 31v naimisiin menneillä. Eli hyvin pieni ero. Eikä mitään tilastoa nyt todellakaan kannata tuijottaa jos naimisiin aikoo.
Näissähnä painaa nämä nuoret pika-avioitujat erotilastoissa. Sellaisia jotka joka vuosi nuorena railakkaana menossa naimisiin jokaisen kanssa (tunnen kaksi) Todellisuudessa ero on vielä pienempi jos itse kuitenkin oikeasti harkitusti avioliittoon ryhtynyt.
Mutta juu, mikään ei ole oikea ikä se on kyllä totta! Aina on jotain huonoa.
[/QUOTE]Joskus tilastosta katsoin, että eroaminen oli ihan muutaman prosentin olikos se esim 23v vrt 31v naimisiin menneillä. Eli hyvin pieni ero. Eikä mitään tilastoa nyt todellakaan kannata tuijottaa jos naimisiin aikoo.
Näissähnä painaa nämä nuoret pika-avioitujat erotilastoissa. Sellaisia jotka joka vuosi nuorena railakkaana menossa naimisiin jokaisen kanssa (tunnen kaksi) Todellisuudessa ero on vielä pienempi jos itse kuitenkin oikeasti harkitusti avioliittoon ryhtynyt.
Mutta juu, mikään ei ole oikea ikä se on kyllä totta!
Aina on jotain huonoa.
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sama lisää;27980677:
Varmaan kannattaisi vaihtaa työpaikkaa jos ymmärrystä ei riitä toisten synnytyksenjälkeiseen masennukseen, oli äidillä ikää sitten minkä verran tahansa.
Minusta sinä itse olet pahin kategorisoija tässä koko ketjussa, äitejä on hyviä ja huonoja ihan kaikenikäisissä. Ikä ei ole kuin numeroita. Asenne jolla elämään suhtautuu on ihan eri asia.
N
niiin
Vieras
Eikä tähän mitään muuta voi todeta, että oikeaa ikää äidiksi tulemiselle ei ole olemassa. Omasta puolesta voi puhua, mutta muiden puolesta varsinkaan tuntematta ei voi.
Vaikka se omanlainen nuoruus tuntui NIIIIIIIN oikealta, niin sitä se oli ehkä korkeintaan itselleen. Niin se vaan on.
Vaikka se omanlainen nuoruus tuntui NIIIIIIIN oikealta, niin sitä se oli ehkä korkeintaan itselleen. Niin se vaan on.
S
sama...
Vieras
[QUOTE="vieras";27980714]Varmaan kannattaisi vaihtaa työpaikkaa jos ymmärrystä ei riitä toisten synnytyksenjälkeiseen masennukseen, oli äidillä ikää sitten minkä verran tahansa.
Minusta sinä itse olet pahin kategorisoija tässä koko ketjussa, äitejä on hyviä ja huonoja ihan kaikenikäisissä. Ikä ei ole kuin numeroita. Asenne jolla elämään suhtautuu on ihan eri asia.[/QUOTE]
Äitejä on hyviä ja huonoja kaikenikäisissä siitä olemme samaa mieltä! :O Pahoittelen jos annoin väärän kuvan. En todellakaan tarkoittanut nostaa mitään ikää toisten yläpuolelle. Sellaista kun ei omasta mielestä ole olemassakaan. Omani on paras minulle, toisista en voi puhua.
Minusta sinä itse olet pahin kategorisoija tässä koko ketjussa, äitejä on hyviä ja huonoja ihan kaikenikäisissä. Ikä ei ole kuin numeroita. Asenne jolla elämään suhtautuu on ihan eri asia.[/QUOTE]
Äitejä on hyviä ja huonoja kaikenikäisissä siitä olemme samaa mieltä! :O Pahoittelen jos annoin väärän kuvan. En todellakaan tarkoittanut nostaa mitään ikää toisten yläpuolelle. Sellaista kun ei omasta mielestä ole olemassakaan. Omani on paras minulle, toisista en voi puhua.
L
Lilith Le Nuit
Vieras
[QUOTE="ookoo";27980567]Siksi kannattaa elää se nuoruus nuorena, koska sitten nelikymppisenä se on aika säälittävää seurattavaa.[/QUOTE]
Mitä vikaa siinä on että neljäkymppinen pitää hauskaa? Vai loppuuko eläminen silloin? Pitää istua kotona ja kutoa sukkaa?
Mitä vikaa siinä on että neljäkymppinen pitää hauskaa? Vai loppuuko eläminen silloin? Pitää istua kotona ja kutoa sukkaa?
E
ex-nuori äiti
Vieras
Tuo "menettää nuoruus" on harhaanjohtavasti/väärin sanottu. Nuoruus on aina nuoruus, oli sitten vaikka jo 2-kymppisenä useamman lapsen äiti! Nuoruus vaan on sitten erilainen.
Se minkä siinä menettää, on sellainen itsensä etsimiskausi aikuisuuden alkajaisiksi. Tiedät varmaan mitä tarkoitan. Äkkilähtöjä, vaihto-oppilasvuosia, erilaisten töiden kokeilua, festareita, sen miettimistä mitä musta tulis ja mitä elämältäni haluan.
Jos on äiti jo nuorena, niin on jo pitkälti sen suurimman elämänsä valinnan tehnyt, erittäin sitovan sellaisen, ajallisesti ja aatteellisesti. Mutta kyllä nuoruus voi olla tosi hyvä äitinäkin.
Nuorena äidiksi tulemisessa on paljon hyviä puolia. Ja sitten (jos ei pitkin aikuisikäänsä saa vielä lisää lapsia), niin saa rauhallisen keski-iän ja paljon aikaa omiin juttuihin siinä vaiheessa, kun vanhempina äidiksi tulleet elää sitä lapsiperheoravanpyörää, mitä nuori äiti eli nuorena.
Kokemuksesta kirjoitan!
Se minkä siinä menettää, on sellainen itsensä etsimiskausi aikuisuuden alkajaisiksi. Tiedät varmaan mitä tarkoitan. Äkkilähtöjä, vaihto-oppilasvuosia, erilaisten töiden kokeilua, festareita, sen miettimistä mitä musta tulis ja mitä elämältäni haluan.
Jos on äiti jo nuorena, niin on jo pitkälti sen suurimman elämänsä valinnan tehnyt, erittäin sitovan sellaisen, ajallisesti ja aatteellisesti. Mutta kyllä nuoruus voi olla tosi hyvä äitinäkin.
Nuorena äidiksi tulemisessa on paljon hyviä puolia. Ja sitten (jos ei pitkin aikuisikäänsä saa vielä lisää lapsia), niin saa rauhallisen keski-iän ja paljon aikaa omiin juttuihin siinä vaiheessa, kun vanhempina äidiksi tulleet elää sitä lapsiperheoravanpyörää, mitä nuori äiti eli nuorena.
Kokemuksesta kirjoitan!
O
"ookoo"
Vieras
Ei mitään vikaa. Riippuu vain, mitä kukin ymmärtää sillä, että "pitää hauskaa". Homman voi hoitaa tyylillä itsekunnioituksensa säilyttäen tai sitten ei.
O
ohhoh
Vieras
Onneksi omat vanhempani osaavat pitää hauskaa ihan kunnollakin. Ei mikään ole enää "noloa" kuten murrosikäisen mielestä kaikki.
Itsevarmuuden takia aivan sama mitä muut ajattelee.
Toki voi tehdä lapset tietyssä iässä siksi että "muut ajattelee.." mutta eikö se kuulosta vähän lapselliselta!? :O
L
Lilith Le Nuit
Vieras
[QUOTE="ookoo";27980797]Ei mitään vikaa. Riippuu vain, mitä kukin ymmärtää sillä, että "pitää hauskaa". Homman voi hoitaa tyylillä itsekunnioituksensa säilyttäen tai sitten ei.[/QUOTE]
Ok
Ok
O
"ookoo"
Vieras
Kaikilla ei ole mitä "menettää". Eli ei ole niitä mahdollisuuksia ja intohimoja tehdä asioita, joita nuoruus ja vapaus mahdollistavat. Eikä tarvitsekaan.
O
ohhoh
Vieras
[QUOTE="ookoo";27980797]Ei mitään vikaa. Riippuu vain, mitä kukin ymmärtää sillä, että "pitää hauskaa". Homman voi hoitaa tyylillä itsekunnioituksensa säilyttäen tai sitten ei.[/QUOTE]
Miksi ihmeessä pitäisi missään iässä bilettää niin että itsekunnioitusta ei ole? Ohhoh enpä ole ajatellutkaan tuota. Senkö minä siis menetin? Etten menettnyt kasvojani?
Luulin että minä ketjun 30v mielestä menetin vapaasti matkustelut ja muut, mutta että tuollaisen? Onko teille nuoruus niin rajua bilettämistä että se on jo noloa?! :O Sitten en AINAKAAN menettänyt mitään.
Miksi ihmeessä pitäisi missään iässä bilettää niin että itsekunnioitusta ei ole? Ohhoh enpä ole ajatellutkaan tuota. Senkö minä siis menetin? Etten menettnyt kasvojani?
Luulin että minä ketjun 30v mielestä menetin vapaasti matkustelut ja muut, mutta että tuollaisen? Onko teille nuoruus niin rajua bilettämistä että se on jo noloa?! :O Sitten en AINAKAAN menettänyt mitään.