Mitä oireita oli synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Minttuliina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Minttuliina"

Vieras
Kertookaahan mitä oireita synnytksen jälkeisestä masennukseta oli? Huomasitko ite?Millon huomattiin ja miten sait apua? Auttoiko ks. apu? Oliko lääkehoito mukana? Mikä lääke käytössä? Miten lääke auttoi? Miten siis muutuit lääkehoidon avulla?
 
Oireina kuolematoiveet. Toivoin, että joku tulisi tappamaan meidät. Yöllä valvoskelin ja pelkäsin "henkiä", välillä pelkäsin vauvaani ja ajattelin ettei se ole ihminen ollenkaan, vaan joku robotti. Pelkäsin että tahallani isken vauvan pään murskaksi pöytää vasten. En nähnyt tulevaisuutta, pelkää mustaa vaan, tuijottelin päivät tyhjyyteen enkä jaksanut puhua lapsilleni tai hymyillä niille, tai edes katsoa niitä silmiin. Laitoin parivuotiaan esikoisen päivästä toiseen katsomaan tv:tä koko päiväksi. Ja siis todellakin huomasin ite epänormaalin oloni, aivoissa surisi tyhjää, mielessäni hoin jatkuvasti että "loppuispa tää jo, oispa tää jo ohi", tarkoitin siis tätä koko elämää.
Puhuin neuvolaterkalle nämä jutut ja pääsin depressiohoitajalle. Se nyt ei juurikaan auttanut muuten, mutta mainitsi lääkityksestä. Sain pikaisesti lääkäriajan, lääkkeeksi sertraliinia. Jokusen viikon kuluttua aloin nauttia, nauraa, ulkoilla.
 
Oireina pakokauhu lapsista, että niitä oli liikaa (siis oikeasti vain kaksi), lähteminen minnekään alkoi olla ylivoimaista eikä ollut hyvä olla mitenkään päin, mielelläni olisin luovuttanut kersat lastensuojeluun jonkun toisen hoiviin eikä siltikään ollut hyvä edes kaupunkireissun päässä niistä, ruokahaluttomuus. Itse sanoin jo ennen synnytystä miehelle, että vahtii, mutta loppujen lopuks itse soitin neuvolaan ja kerroin oireista, tehtiin puhelimessa testi ja sen tuloksen perusteella sain lähetteen psykiatrille sairaalaan. Täyttelin kasan eri papereita, juteltiin ja sain Cipralexin. Todellinen onnellisuuspilleri :) Ajatukset alkoi selkiytyä jo seuraavana päivänä lääkkeen aloittamisesta ja pikku hiljaa parin kuukauden päästä itse pystyin lopettelemaan lääkityksen. Muutuin omaksi itsekseni, jaksoin taas lähteä molempien kanssa liikkeelle ja nautiskelin tekemällä tehdyistä lapsistani :)
 

Similar threads

Yhteistyössä