mitä nyt?

[toivoton]

kaikki suunnitelmat minulta viedään. joskus minun oli tarkoitus tulla uraohjukseksi, opiskelin hyvään ammattiin ja suunnitelmat olivat valmiina tulevaisuutta varten. sitten vammauduin, masennuin ja matto vedettiin jalkojeni alla - en voinut jatkaa opintojani.
nyt minusta on tullut ammatiton kotiäiti. on vauvakuume ja ammattikuume.
en päässytkään opiskelemaan, ensi kuussa olisi koulutus alkanut ja loppuvuodesta olisin jo saanut ammatin. koulutuksen aikana olisin voinut koittaa raskautua, olisin voinut saada sekä uuden lapsen että ammatin.
nyt en taas tiedä mitä tehdä. olen 25v, yritänkö odottaa mahdollista uutta opiskelupaikkaa ties kuinka kauan, vai annanko odotellessa lapselle luvan tulla? mitä mieheni sanoo, hän haaveilee suurperheestä mutta haluaa myös tukea ammatillista koulutustani.. en tiedä mitä tehdä.
kiitos kun sain jäsentää ajatukseni sanoiksi.

 

[hivenenhullu]

no koitappa raskautua ja haet opiskelupaikkaa myöhemmin... harvemmin niitä kait samaan aikaan kannattaa tehdä...

 

[lisäkysymyksiä]

miten vammauduit? tarkoitan, rajoittaako se opiskelua niin, että vauvahaaveet on pakko unohtaa? Rajoittaako vammasi laatu esimerkiksi raskautumista? entä lapsen hoitamista?

 

[hm]

Itse hommaisin ensimmäiseksi sen uuden ammatin ja sitten alkaisin pohtia lapsia

 

[toivoton]

vammautumiseni ei rajoita mitään, enää. viime vuodet olen elänyt täysin normaalia elämää ja hoidan lapseni hyvin. opiskeluun se vaikuttaa sen verran, että ihan kaikki alat eivät sovellu minulle.

 

[lisäkysymyksiä]

vammautumiseni ei rajoita mitään, enää. viime vuodet olen elänyt täysin normaalia elämää ja hoidan lapseni hyvin. opiskeluun se vaikuttaa sen verran, että ihan kaikki alat eivät sovellu minulle.

silloin hakisin opiskelupaikkaa, laittaisin vauvan tilaukseen (mikäli se onnistuu tilaamalla ) ja siis aloittaisin opinnot ja synnyttäisin ja jatkaisin sitten ä.loman jälkeen opinnot loppuun.