Mitä minun tulisi tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mitä minun tulisi tehdä.?
kaikki asiat elämässä on mennyt suoraan sanottuna päin persettä.lapsuus meni katsellessa alkoholisti vanhempien juhlintaa. Koulu meni huonosti koska olin aina väsynyt sillä vanhempani joi myös arkipäivinä. sekä minua koulukiusattiin ja syrjittiin koska olin erillainen.

Minulla ei ole minkäänlaista ns tukiverkostoa elämässä koska ketään ei kiinnosta ongelmani. (perhe,läheiset,suku)
en voinut asua enään kotona joten muutin 16 -vuotiaana pois kotoa koska pelkäsin asua kotona.

masennuin pahasti ja kävin säännöllisesti spykologeilla sekä muilla mt lääkäreillä mutta se ei auttanut.

sitten tuli raha-ongelmat joiden seuraksena en voinut tehdä ikinä mitään kavereiden kanssa (käydä elokuvissa,juhlia yms) joten minua ei ikinä kutsuttu mihkään. ei ollut rahaa ruokaan eikä hygienia tuotteisiin.
ja silti vanhempani pyytivät ottamaan heille osamaksulla tavaraa,koska olin ainut kellä oli luottotiedot.enkä uskaltanut kieltäytyä koska pelkäsin vanhempiani väkivallan takia.

Kävin kuitenkin hammastapurren koulut ja valmistuin ammattiin mutta en saanut töitä,vaikka kuinka hain ja hain niin ei mitään. siinä missä kaikki ystäväni kehuskelivat että

''onneksi itse on töissä ja asiat ovat hyvin.´´

en myöskään sietänyt jos ihmiset valittivat että ei jaksa mennä töihin.koska itse olisin antanut vaikka vasemman jalkani että olisin päässyt edes kokeilemaan oikeaa palkkatyötä.

tuntuu vain että elämä on kohdellut minua epäreilusti.vaikka kaikilla on omat ongelmansa niin tuntuu että omani ovat aina ne noloimmat joista en kehtaa puhua. rahattomuus sekä yksinäisyys ja työttömyys ovat edelleen läsnä elämässäni enkä jaksa tätä oravanpyörää enään. mitä minun tulisi tehdä että saisin asiat kuntoon ?
 
Onko ammattisi sellainen, että voisit yrittää johonkin työpaikkaan "takaoven kautta sisään"? Tarkoitan siis, että tarjoutuisit vaikka hoitamaan jotain lyhyitä sairaslomasijaisuuksia (joihin tulevia ei syynätä kovin tarkkaan) ja sitä kautta tehdä itseäsi tunnetuksi työnantajalle. Sillä lailla voi työllistyä vaikka cv olisi melkein tyhjä ja muodolliset meriitit muutenkin puutteelliset.

Toisaalta onko sinulla joku sellainen mielenkiinnon kohde tai harrastus, missä voisi mennä mukaan jonkin yhdistyksen toimintaan? Sitä kautta saisi myös ihmiskontakteja ja tekemistä.
 
Oletko minkä ikäinen?
Olisiko mahdollista hakeutua kouluun ja opiskella uutta ammattia missä olisi valoisammat työllistymismahdollisuudet? Sieltä saisit myös sosiaalisia suhteitakin haalituksi...

Vanhempiisi ota tuntuvasti etäisyyttä, he saavat selviytyä omillaan. Jos sulla on rahavaikeuksia ja laskut kasaantuvat niin ota yhteyttä velkaneuvontaan. Se ei ole häpeän paikkaa vaan viisautta jotta saat taloutesi ajoissa oikaistuksi kuntoon, et ole ainoa.

Voimia sinulle, tänä päivänä moni ihminen sinnittelee eteenpäin...älä luovuta sinäkään!
 
Noin inhottaviin vanhempiin katkaisisin yhteydenpidon tai vähentäisin sitä. Juominen on sairaus, mutta osamaksulla tavaran maksattaminen sinulla on ilkeyttä ja väärin. Hyväksikäyttöä. Opettele sanomaan ei. Osoite salaiseksi ettei vanhemmat voi uhkailla, ja salainen numero.

Tilaa aika ammatinvalintapsykologille työkkäriin, on eri kuin tavallinen psykologi. Tai työvoimaneuvojalle. Asutko isommassa kaupungissa jossa saisit jotain työtä ehkä, vaikkei oman alan.

Kirjoitit ettei tukiverkostoa, mutta kavereita ainakin ollut? Voisitko jossain, vaikka netissäkin, tutustua uusiin ihmisiin? Työharjoittelukin voisi auttaa saamaan tekemistä, jos vaan jaksat. Tilanne on vaikea muttei mahdoton. Aloittaisin hankalien suhteiden katkaisusta...voiko psykologisi auttaa, rohkaista.
 
kiitos kommenteista. olen käynyt velkaneuvojalla mutta sanoi että kyllä se siitä. kuulemma ei ole kriittistä mutta asialle on tehtävä jotain ? asun itse paikkakunnalla missä ei ole harrastusmahdollisuuksia minulle.ja jos minua vaikka alkaisi kiinnostamaan esim maalaus tai käsityöt niin ei ole varaa ostaa vermeitä. tiedän että olen vielä nuori (20vuotias) mutta on silti surullista että elämä on näyttänyt vain sen huonomman puolen itsestään.ja mitä opiskeluun tulee niin haluaisin kyllä opiskella uuden alan mutta pelkään että asiat pahentuisivat koska saisin vielä vähemmän rahaa kuin nyt ja opintolainaakin on jo kertynyt noin 10 000 euroa.
 
olen ollut myös yhteydessä puhelimitsi ammatinvalintaspykologiin mutta en oikein saa otetta asian ytimeen kun keskustelemme siitä että mikä kiinnostaa. kun tuntuu että mikään ei enään kiinnosta.
 
kyllä varmaan onkin mutta en ole itseasissa ikinä miettinyt että suuntaisin nimen omaan merkonomi johkin muuhun.lähinnä vain kokonaan uutta alaa jos semmoinen lyötyisi.
 

Yhteistyössä