V
"vieras"
Vieras
Asumme rivitalopihassa, eli siis samassa pihassa useampi rivitalo, kaikkien asuntojen yhteydessä oma piha ja lisäksi keskipiha, joka taas on kaikille yhteinen. Tässä talossa, jossa itse asumme, on neljä asuntoa.
Jokin aika sitten seinänaapurimme vaihtuivat, ja uusiksi asukkaiksi tuli erästä uskontokuntaa edustava perhe, johon kuuluu vanhempien lisäksi melkeinpä kymmenkunta lasta. Vanhemmat ovat mukavanoloisia, lapsetkin kaikenkaikkiaan miellyttävän oloisia käytökseltään jne.
Ongelmaksi tässä on nyt muodostunut se, että nämä lapset, jotka muuten niin mukavia ja kohteliaita ovat, eivät pysyttele omalla pihallaan vaan kulkevat myös muiden pihoilla samalla vetäen mukanaan muiden pihoilla olevia tavaroita; pihaleluja, pihakoristeita, jopa puutarhakalusteita. Nämä tavarat viedään ilman lupaa, pyytämättä, eikä niitä tuoda takaisin. Siinä saat sitten ihmetellä, että mihis mun puutarhatuolit tai vaikkapa puutarhatonttu onkaan hävinnyt.
Elämää suurempi asia tämä ei ole, mutta alkaa kyllä ihan oikeasti pikkuhiljaa ärsyttää ihan jumalattomasti, kun joka kerta tavarat on viety ihan yllättäen ja ilman lupaa plus se, että ne ovat joko rikki tai hukassa. Mitään anteeksipyyntöä tai pahoitteluita ei tule. Vanhemmat eivät joko tiedä tai välitä. Muutamaan otteeseen olen kyllä vanhemmille käynyt sanomassakin näistä asioista, ovat vain sitten puolustelleet että no kun lapset on niin pieniä ettei ne vielä sillä lailla tajua... no joo, ehkäpä ovatkin, mutta mitä ihmettä niin pienet lapset sitten tekevät päineen pihalla?!
Eilen illalla yllätyin viimeksi aika lailla, kun siinä verhoja paremmin kiinni laittaessani katsahdin samalla ulos, ja huomasin, että kappas, yksi tuoleista on lähtenyt yllättäen lätkimään. Menin sitten ihan siihen pihalle katsomaan, mikä on meininki. Eipä ollut tuolia, ja kun en itsekään ollut sitä siihen mihinkään kantanut, lähdin katselemaan ympärilleni. Kauaksi ei tarvinnut mennä, sillä siellähän se tuoli pönötti, seinänaapurin ikkunan alla, ilmeisesti joku lapsi oli siihen kiivellyt ikkunaan koputtelemaan tms. (Minun lapset eivät ole voineet asialla olla, koska eivät ulkoile päineen.) Hieman kyllä otti aivoon.
Jos pihalle tai puutarhapöydälle laittaa jotain, ne rikotaan tai viedään pois ja hukataan. Hyppynarut (no, ei tosin näiden omien lasten, kun tosiaan vielä niin pieniä etteivät hyppele narulla) tiputetaan kaivoon, lasten pyörät jätetään toisten asuntojen ulko-ovien eteen (lähinnä siis meidän, kun heidän vieressään ei muuta asu) siten, että on muutamankin kerran tullut eteen tilanne, jossa ovea ei ole saanut auki, ja ovelle on pitänyt kiertää tuolta takapihan kautta katsomaan, että mikäs helvetti siellä oven edessä taas kerran on. Vanhemmille jos asiasta sanoo, niin eivät ota kantaa, hymähtelevät vain että sellaisia ne lapset on. (Joo, ehkä ovatkin, ymmärrän että lapsilla on omat tempauksensa kun omiakin mulla kerran on, mutta eikö vanhempien tehtävä olisi hitto soikoon katsoa edes pikkuisen niiden perään?!) Olen sitten yrittänyt sanoa, että ihan jo vaaratilanteita ajatellen olisi suotavaa, ettei tuossa oven edessä olisi mitään, mutta eipä tuo mene perille.
Ja siis kuten sanottu, muuten ovat ihan mukavaa porukkaa, ainut ongelma on tämä, enkä todellakaan tiedä, mitä mun pitäisi asialle tehdä - tai mitä edes voisin, kun tuntuu, ettei mikään auta. Hermot kuitenkin tuntuu pikkuhiljaa loppuvan, varmaan heivaan seuraavan oveni edessä olevan pyörän romuttamolle.
Jokin aika sitten seinänaapurimme vaihtuivat, ja uusiksi asukkaiksi tuli erästä uskontokuntaa edustava perhe, johon kuuluu vanhempien lisäksi melkeinpä kymmenkunta lasta. Vanhemmat ovat mukavanoloisia, lapsetkin kaikenkaikkiaan miellyttävän oloisia käytökseltään jne.
Ongelmaksi tässä on nyt muodostunut se, että nämä lapset, jotka muuten niin mukavia ja kohteliaita ovat, eivät pysyttele omalla pihallaan vaan kulkevat myös muiden pihoilla samalla vetäen mukanaan muiden pihoilla olevia tavaroita; pihaleluja, pihakoristeita, jopa puutarhakalusteita. Nämä tavarat viedään ilman lupaa, pyytämättä, eikä niitä tuoda takaisin. Siinä saat sitten ihmetellä, että mihis mun puutarhatuolit tai vaikkapa puutarhatonttu onkaan hävinnyt.
Elämää suurempi asia tämä ei ole, mutta alkaa kyllä ihan oikeasti pikkuhiljaa ärsyttää ihan jumalattomasti, kun joka kerta tavarat on viety ihan yllättäen ja ilman lupaa plus se, että ne ovat joko rikki tai hukassa. Mitään anteeksipyyntöä tai pahoitteluita ei tule. Vanhemmat eivät joko tiedä tai välitä. Muutamaan otteeseen olen kyllä vanhemmille käynyt sanomassakin näistä asioista, ovat vain sitten puolustelleet että no kun lapset on niin pieniä ettei ne vielä sillä lailla tajua... no joo, ehkäpä ovatkin, mutta mitä ihmettä niin pienet lapset sitten tekevät päineen pihalla?!
Eilen illalla yllätyin viimeksi aika lailla, kun siinä verhoja paremmin kiinni laittaessani katsahdin samalla ulos, ja huomasin, että kappas, yksi tuoleista on lähtenyt yllättäen lätkimään. Menin sitten ihan siihen pihalle katsomaan, mikä on meininki. Eipä ollut tuolia, ja kun en itsekään ollut sitä siihen mihinkään kantanut, lähdin katselemaan ympärilleni. Kauaksi ei tarvinnut mennä, sillä siellähän se tuoli pönötti, seinänaapurin ikkunan alla, ilmeisesti joku lapsi oli siihen kiivellyt ikkunaan koputtelemaan tms. (Minun lapset eivät ole voineet asialla olla, koska eivät ulkoile päineen.) Hieman kyllä otti aivoon.
Jos pihalle tai puutarhapöydälle laittaa jotain, ne rikotaan tai viedään pois ja hukataan. Hyppynarut (no, ei tosin näiden omien lasten, kun tosiaan vielä niin pieniä etteivät hyppele narulla) tiputetaan kaivoon, lasten pyörät jätetään toisten asuntojen ulko-ovien eteen (lähinnä siis meidän, kun heidän vieressään ei muuta asu) siten, että on muutamankin kerran tullut eteen tilanne, jossa ovea ei ole saanut auki, ja ovelle on pitänyt kiertää tuolta takapihan kautta katsomaan, että mikäs helvetti siellä oven edessä taas kerran on. Vanhemmille jos asiasta sanoo, niin eivät ota kantaa, hymähtelevät vain että sellaisia ne lapset on. (Joo, ehkä ovatkin, ymmärrän että lapsilla on omat tempauksensa kun omiakin mulla kerran on, mutta eikö vanhempien tehtävä olisi hitto soikoon katsoa edes pikkuisen niiden perään?!) Olen sitten yrittänyt sanoa, että ihan jo vaaratilanteita ajatellen olisi suotavaa, ettei tuossa oven edessä olisi mitään, mutta eipä tuo mene perille.
Ja siis kuten sanottu, muuten ovat ihan mukavaa porukkaa, ainut ongelma on tämä, enkä todellakaan tiedä, mitä mun pitäisi asialle tehdä - tai mitä edes voisin, kun tuntuu, ettei mikään auta. Hermot kuitenkin tuntuu pikkuhiljaa loppuvan, varmaan heivaan seuraavan oveni edessä olevan pyörän romuttamolle.
Olen sitä siirtänyt tuonne heidän ovensa läheisyyteen, mutta... viesti ei perille mee. Isännöitsijällä olen näitä vanhempia uhannut, mutta kai se on seuraavaksi uhattava Poliisilla ja tosiaan soitettavakin sinne, jos ei ala tahti muuttua.. :O
