Kirjoittelin jo aiemmin ja kyselin teidän kokemuksia miten eron jälkeen on alkanut lasten kanssa arki sujumaan..
Tuntuu että olen pääsemässä jaloilleni ja arki on ollut oikein mukavaa lasten kanssa kolmistaan.. Mutta nyt on alkanut lasten isä soittelemaan ja lähettelemään viestejä että tappaa itsensä jos en ota takaisin!! Osaa kuulemma muuttua ja muuta.. Kas kun kertaakaan seitsemän vuoden aikana mitä oltiin yhdessä ei osannut kertaakaan muuttaa tapojaan. Olen antanut jo NIIN monta mahdollisuutta.
Minä olen tehnyt pitkään tätä eroprosessia päässäni jo ennenkuin mies täältä lopullisesti lähti, ja en todellakaan nyt haluaisi ottaa sitä tänne takaisin.. Kaikki on huomattavasti helpompaa ilman sitä ahdistusta mitä tunnen kun ex on lähellä. Eienää sitä jatkuvaa haukkumista, alistamista, ryyppäämistä ja minun vangitsemista kotiin..
Tosiaan taas eilenyöllä tuli viesti exältä, että ei kuulemma elä enää pitkään. Mainittakoon tässä välissä, että en yhtään epäile että yrittää vahingoittaa itseään jos sille päälle sattuu :'(
Mitä minun pitäis tehdä? Annanko vaan olla noiden viestien jne (tulee parhaimmillaan puolensataa yössä, kännissä soittelee ja tekstailee) vai pitääkö minun ilmoittaa johonkin? Onko se minun syy jos jotain hänelle tapahtuu? En kestä.. En oikeasti jaksa tätä.. Onko minun velvollisuus häntä lohduttaa vai pitäskö minun ottaa se takasin ja kestää sitä helvettiä hänen kanssaan??
*muoks* Kiitos kaikille jotka jaksaa lukea. Hieman edes helpottaa oloa tämä kirjoittaminen.. :'(
Tuntuu että olen pääsemässä jaloilleni ja arki on ollut oikein mukavaa lasten kanssa kolmistaan.. Mutta nyt on alkanut lasten isä soittelemaan ja lähettelemään viestejä että tappaa itsensä jos en ota takaisin!! Osaa kuulemma muuttua ja muuta.. Kas kun kertaakaan seitsemän vuoden aikana mitä oltiin yhdessä ei osannut kertaakaan muuttaa tapojaan. Olen antanut jo NIIN monta mahdollisuutta.
Minä olen tehnyt pitkään tätä eroprosessia päässäni jo ennenkuin mies täältä lopullisesti lähti, ja en todellakaan nyt haluaisi ottaa sitä tänne takaisin.. Kaikki on huomattavasti helpompaa ilman sitä ahdistusta mitä tunnen kun ex on lähellä. Eienää sitä jatkuvaa haukkumista, alistamista, ryyppäämistä ja minun vangitsemista kotiin..
Tosiaan taas eilenyöllä tuli viesti exältä, että ei kuulemma elä enää pitkään. Mainittakoon tässä välissä, että en yhtään epäile että yrittää vahingoittaa itseään jos sille päälle sattuu :'(
Mitä minun pitäis tehdä? Annanko vaan olla noiden viestien jne (tulee parhaimmillaan puolensataa yössä, kännissä soittelee ja tekstailee) vai pitääkö minun ilmoittaa johonkin? Onko se minun syy jos jotain hänelle tapahtuu? En kestä.. En oikeasti jaksa tätä.. Onko minun velvollisuus häntä lohduttaa vai pitäskö minun ottaa se takasin ja kestää sitä helvettiä hänen kanssaan??
*muoks* Kiitos kaikille jotka jaksaa lukea. Hieman edes helpottaa oloa tämä kirjoittaminen.. :'(